Tuhat sanaa

Suomi saa tässä kuussa oppaan siitä, miten viranomaisten tuottamaa tietoa voi jakaa avoimesti kaikille. Petri Kola, Kari A Hintikka ja Antti Poikola kertovat kirjoitustyön edistymisestä ja työn lähtökohdista dataopas-blogissa:

"Olemme sitä mieltä, että tietovarantojen avaaminen yhdistettynä sitä tukevaan toimintakulttuurin muutokseen on yksi merkittävimmistä asioista joita suomalaisen yhteiskunnan kehittämiseksi voidaan tällä hetkellä tehdä. Sen lisäksi, että julkisten tietovarantojen avaaminen luo uusia toimintamahdollisuuksia ajankohtaisiin haasteisiin vastaamiseksi, on se mahdollisuus suomalaisille instituutioille uusiutua ja oppia verkostoaikauden yhteistoimintataitoja ja vetää perässään koko suomalainen yhteiskunta uudenlaiseen yhdessätekemisen kulttuuriin" (1.2.2010: Tosi kyseessä)

Yleistajuisen oppaan julkishallinnon datan avaamisesta on kirjoittajilta tilannut Liikenne- ja viestintäministeriö. Oppaan tarkoitus on palvella virkamiehiä ja päättäjiä, mutta siitä on epäilemättä iloa kaikille uusia tietolähteitä etsiville: journalisteille, tietotekniikka-alojen opiskelijoille, yritysideoita hautoville ja kaikenlaisille muille mashup-nikkareille.

Suomi on avoimen datan hankkeillaan ajan hermolla. Briteissä avattiin hallinnon tietovarannot verkossa pari viikkoa sitten osoitteessa data.gov.uk. USAssa vastaava palvelu, data.gov, näki päivänvalon toukokuussa 2009.

Sir Tim Berners-Lee kertoi The Guardian-Lehden haastattelussa, että avoimesti käytössä olevilla laajoilla tietovarannoilla voi tehdä erilaisia tiedonhakuja, analysoida trendejä, panna asioita kartalle ja niin edelleen.

Berners'Leen haastattelu on kuunneltavissa Guardian Tech Weekly -podcastissa.

Ohjelmassa Berners-Lee kertoo, että eräs brittiviranomaiset vaikuttanut esimerkki avoimen julkisen tiedon yhdistelymahdollisuuksista oli, kun tilastot polkupyöräilijöille sattuneista onnettomuuksista yhdistettiin karttaan, saaden aikaan työkalu, jolla polkupyöräilijät saattoivat suunnitella turvallisempia reittejä välttäen pahimmat onnettomuuskohdat.

Berners-Lee mainitsee mainiona kilkkeenä myös Mapumental-palvelun (linkki YouTube-videoon), jossa kiinteistöjen hintatietoja on yhdistetty liikenteen sujuvuuteen liittyvään tietoon siten, että on saatu aikaan työkalu, jolla voi arvioida, missä kannattaisi asua siihen nähden, kuinka paljon on varaa maksaa talostaan ja kuinka pitkän työmatkan sietää.

Muita avoimen datan käyttöesimerkkejä ks. myös BBC News magazine What can data.gov.uk do for me?.

Kotimaisia ideoita internetin tietovirtojen hyödyntämiseen haettiin viime syksynä MindTrekissä Kansalaisosallistujan Työkalut -kisassa.

(Kuvassa: Olaus Magnuksen pohjolan kartta 1500-luvulta -palapeli Kansallismuseon Vintillä 2006)

Läheskään kaikkia kuvia, joita on voinut luvallisesti ottaa, ei voi julkaista ilman lupaa.

Kuvan, johon myyjällä on tekijänoikeudet ja jonka kuvassa olevat kohteet hän joko omistaa tai hänellä on oikeudet niihin ja jossa olevilta hänellä on julkaisulupa ja joka ei loukkaa ketään, voi huoletta myydä mihin tarkoitukseen vain. Jos yksikin ehto jää toteutumatta, pitää olla varovainen.

Tällaisia neuvoja jakaa tammikuussa 2009 ilmestynyt DIGIKUVA - myynti, osto & käyttöoikeus - teos, jonka ovat kirjoittaneet Timo Suvanto, Olli Rinne ja Sakari Mäkelä.

Kirja on kiinnostava tietopaketti valokuvauksen harrastajalle, joka miettii, voisiko harrastuksesta jossain vaiheessa saada hieman lisätienestiä.

Kirja kokoaa valokuvan käyttöoikeuksiin liittyvää juridiikkaa tekijänoikeudesta yksityisyyden suojaan.

Kirjassa käsitellään mm.

• Myyntikuvan tekniset vaatimukset
• Kuvien kysyntä ja hinnoittelu
• Myynti ja markkinointi
• Sopimukset, palkkiot ja verotus

Kirja esittelee muutamia valokuvaamisellaan tienaavia henkilöitä sekä potentiaalisia ostatahoja kuten paikallislehti, mainostoimisto tai kuvatoimittaja. Esimerkiksi Anita Kokkila WSOY Oppimateriaalit Oy:ssä kertoo, että jos tarvittavia kuvia ei löydy yhtiön omasta kuvapankista, seuraavaksi pengotaan kotimaiset kuvatoimistot ja kuvapankit. Valokuvaajan, joka haluaa töidensä löytyvän, on paneuduttava metadataan. Hakusanoitus on kuvakaupan a ja o. "Vain hyvillä ja keskeisillä hakusanoilla voidaan kuva löytää".

Keskimääräinen hyvä oppikirjakuva esittää nuoria ihmisiä tekemässä jotain arkipäiväistä. Arkisista aiheista kuten "geologi työssään" on kuulemma pulaa.

DIGIKUVA - myynti, osto & käyttöoikeus on mukana Vierityspalkin toimituksen kokoamalla Digimedia-alan raportit ja lähteet 2009 - listalla, josta on hyvä tarkistaa, mitä viime vuonna ilmestynyttä kannattaa panna lukulistalle.

Kari A. Hintikka mainitsee kolumnissaan MikroBitti-lehden tuoreimmassa numerossa 2/2010 meikäläisen tahattoman Bambuser-salalähetyksen (Ajantasainen netti s. 60).

Siis suolaa haavoihin: Tältä se kavereiden ilkkuminen Facebookissa näytti.

• Kerroin episodista viime syksynä YLEn Aikaleima-blogissa.

Nettielämää -kirja on saatavissa nyt myös Levykauppa Äxästä. Ensi kerran huomasin kyseisen kaupan kirjavalikoiman pari viikkoa sitten, kun silmiini osui huhtikuussa ilmestyväksi odotettu Riku Vassisen ja Antti Isokankaan Digitaalinen jalanjälki. Levykauppa Äxän kirjakaupan hoitaja Aki Hyödynmaa vastasi sähköpostitse kysymykseeni, miksi levykauppa laajentaa kirjoihin ja millaisina hän näkee nettikirjakaupan näkymät.

Levykauppa Äx on myynyt musiikkia toistakymmentä vuotta. Kuopiolaisalkuisella liikkeellä on kivijalkapuodit nyt myös Helsingissä, Oulussa, Jyväskylässä ja Turussa. Suurin "liike" on kuitenkin netti. Äx on musiikkimyyjänä Suomen suurin indie-toimija, kertoo Aki Hyödynmaa. Levykauppa Äx on tunnettu tyylistään, ja syyskuussa avattu kirjapuoli jatkaa valitulla linjalla.

- Meillä on käytössä tietokanta, jonka kautta meillä on myynnissä lähes 100 000 kirjanimikettä. Kivijalkamyymälöistä Helsingissä on esillä n. 200 nimikettä, muualle saadaan parin viikon kuluttua top-30 musiikkikirjat esille. Muu menee käytännössä tilausten mukaan eli kun netistä tulee tilaus, hommaan kirjan asiakkaalle - vaikka kivenkolosta. Kivijalkamyymälöiden kirjamääriä tullaan kasvattamaan, jotta myös niissä pystytään palvelemaan ihmisiä vielä paremmin.

Noin viisi vuotta kirja-alalla toiminut Hyödynmaa kertoo Suomen kirjojen nettimyynnin nousseen n. kolmen prosentin osuudesta ehkä kuuteen prosenttiin. Länsinaapurissa luvut ovat huomattavasti suuremmat.

Musiikkia ja kirjoja ostavat kyllä yllättävän samantyyppiset ihmiset ja toisaalta yhä useammat haluavat ostaa kirjansa netistä, Hyödynmaa kiteyttää.

VTT:n avoimessa verkkolaboratoriossa Owelassa ideoidaan keikoilla ja festareilla käyville ihmisille tulevaisuuden yhteisöllistä palvelua, jossa käyttäjät voivat jakaa ja muokata musiikkitapahtumista taltioimaansa materiaalia. Owelan ideoinnin tavoitteena on kehittää palvelua, jota on mukava ja kätevä käyttää. Ideointi on auki 15.2.2010 asti. Osallistujien kesken arvotaan mp3-soitin ja leffalippuja.

Suomen Lähikauppa Oy kysyy Neuvonantajiltaan milloin mitäkin Siwojen ja Valintatalojen kehittämiseen liittyvää, viimeksi, josko neuvonantajat haluaisivat nettiruokakaupassa asioida.

Tallink Siljan Silja Line -brändille toteuttama 1000 Tuotekehittäjää - kampanja on mukana case-esimerkkinä Tekesin rahoittamassa Tampereen yliopiston ja VTT:n UseIn (User Involvement In Service Innovations) -tutkimusprojektissa, jossa tutkitaan käyttäjien osallistamista palveluinnovaatioprosessiin. Kampanja esitellään myös Työ- ja elinkeinoministeriön kysyntä- ja käyttäjälähtöistä innovaatiotoimintaa esittelevällä udi.fi-internetsivulla helmikuussa 2010.

Co-creation, yritysten ja asiakkaiden yhdessä tekeminen, on nyt siis tullut Suomeenkin.

"Luova talous ei ole hupsuttelua. Sosiaalinen media ei ole Facebookin ”mun suokkarijälkkäri” -kyselynäpertelyä. Netti ei ole teknologista onanointia. Ekologisuus ei ole muotioikku. Asiakas ei ole joku tuntematon tyyppi jossain. Asiakas on sinä ja minä.", kirjoittaa Markkinointi ja Mainonta -lehden päätoimittaja Salla-Mari Kohtala (Kommentti: Luovan talouden vallankumous).

Ihmiset auttavat netissä toisiaan mielellään. Anne Rongas avaa Opeblogissaan, miksi.

"Nettiauttaminen on kevyttä. Olen moneen kertaan vinkannut omalle polulle osuneille kysyjille jotain pientä. Jos kysymyksen kohde on tuttu, vinkkaaminen sujuu vaivatta, se jopa auttaa itseä syventämään omaa osaamistaan asian suhteen, mistä syntyy ensimmäinen palkinto. Toinen palkinto on se, että tohtii itse kysyä. Verkossa ei vaadita kaupankäyntiä: sinä minulta, minä sinulle vaan netti on kollektiivi. Kysyn netiltä, netti vastaa minulle, toki ihmisten äänillä, ja sitten voin vastineeksi itse jakaa omasta tietämyksestäni samalla tavalla." (Sorsastuskausi 24/7 – ooh, mikä autuus!).

Katso myös aikaisempia kirjoituksiani aiheesta

• Aikaleima 2009: Ajan henki: Asiakas neuvoo nettiyhteisössä
• Tuhat sanaa 2007 Crowdsourssaus tavallistuu