Learning analytics - tavoitteellisuutta ja mittaamista oppimiseen

Mittaaminen auttaa asettamaan tavoitteita ja seuraamaan tavoitteiden toteutumista. Quantified self -trendi edustaa itsestään huolehtimista kaiken saatavilla olevan datan avulla.

Verkko-opetuksessa mittaamisnäkökulmaa edustaa "Learning analytics". Kuulin aiheesta ensimmäistä kertaa Interaktiivinen tekniikka koulutuksessa - konferenssissa viime kuussa. Asiasta puhui professori Erik Duval (Katholieke Universiteit Leuven, Belgia). (Videotallenne).

Oppimisanalytiikka auttaa hahmottamaan kokonaisuuksia. "Paljain silmin" oppijoiden verkkoon jättämien jälkien seuraaminen alkaa olla jo mahdotonta. Miten siis muodostaa oikea kokonaiskuva kurssilaisten toiminnasta? Kootaan kaikki keskustelurepliikit, Twiitit ja blogaukset yhteen, ja mallinnetaan "tyypillinen" osallistumisprofiili. Tästä tyypistä johonkin suuntaan poikkeaminen antaisi aihetta oppimissuorituksen tarkemmalle syynäämiselle.

Kiinnostunut vastaanotto

"Sometiedon louhinta, suodattaminen ja paketoiminen mukavaan visuaaliseen asuun on se seuraava juttu ja kiinnostava hankeaihio meidänkin tuhansien projektien maahan", arvioi konferenssiin osallistunut Tuija Marstio blogissa.

"Learning analytics voi olla keino seurata some-ympäristöihin “hajoavaa” oppimisprosessia", arvioi Anu Pruikkonen. "Määrällistä dataa (käytetty aika, tuotetut tuotokset, sosiaaliset interaktiot jne.) on helppo kerätä ja sitä voidaan uskoakseni käyttää oppimisen ohjauksen suuntaamiseen ja varmasti tukea oppijoiden itsearviontia, mutta isompi kysymys on se, että kuinka tällä voisi mitata oppimista", Pruikkonen pohtii blogissa.

"Learning analytics tarkoittaa niitä tilastollisia tietoja, joita voidaan automaattisesti koota opiskelijoiden osallistumisesta, esimerkiksi sitä, miten paljon opiskelija osallistuu verkkotyöskentelyyn ja millaisia toimintoja hän tekee tai opiskelijan kontakteja muihin opiskelijoihin tietyssä oppimisympäristössä, ja vaikkapa ryhmän jäsenten työpanoksen jakautumista", kirjoittaa Liisa Ilomäki. Hänen mukaansa nämä tiedot eivät vielä ole välttämättömiä yhden kurssin toteutuksessa, "mutta kun opiskelijoita on satoja tai tuhansia, tilastoille ja niiden visualisoinneille onkin tarvetta".

Parhaimmillaan ne auttavat arvioimaan opiskelijan osallistumista, ”läsnäoloa” ja verkostoitumista virtuaalisessa opetustilanteessa, ja erityisesti niitä pitäisi opiskelijan itsensä käyttää omien opiskelukäytäntöjensä reflektoimiseen, Ilomäki summaa.

Kohti Taylorismi2.0:aa?

Minut Duvalin esitys jätti miettimään, että jos verkko-opettaja mallintaa "tyypillisen" oppijan profiilin kursseillaan, miksi työnantajat eivät pyrkisi samaan - tehokkuuden ja tuottavuuden nimissä? (Kuuntele audioblogaus, pohdintoja tuoreeltaan).

Kauhuskenaariona voisi kuvitella, että äärimmilleen viety tietotyön optimointi johtaa tieteellisen liikkeenjohdon uuteen nousuun. Myönteisempi skenaario voisi olla, että saadessaan käyttöönsä tarkkaa tietoa omasta toiminnastaan tietotyöläinen voisi parantaa tapojaan - lisätä esimerkiksi keskittynyttä työaikaa sulkemalla osaksi työpäivää keskeytyksiä aiheuttavat ulkoiset ärsykkeet pois.

Haluaisitko itse käyttöösi analytiikkaa omasta toiminnastasi työvälineilläsi, esimerkiksi verkon ja ohjelmistojen käytöstäsi?