Tuhat sanaa

Digikko pohti, että Maikkarin jutussa Tarkka Uutissilmä -kilpailu osoitti nuorten mediataitoja olisi syyllistytty kirjoittamaan nuorten osaamisesta pikkuisen alentuvaan sävyyn. Onhan se ehkä hiukan. Mutta on kyllä lapsetkin oppivaisia: "aluksi minä ajattelin tuosta vaan uutinen, mutta se oli paljon vaikeampaa, kun piti tehdä niin paljo prosesseja", sanoi jutun mukaan eräs 9-luokkalainen kisaaja.

Prosessejapa hyvinkin.

Mutta yhden ihmeellisen käsityksen netin roolista muiden viestimien rinnalla, joka haastattelusta paistaa, haluaisin jo oikaista: "- Suutarilan voittajatyössä oli hyvin jatkettu videon uutista netissä eli tajuttu se, että netti on tällainen syventävä media, Ruokangas kertoo."

Toki netti on syventäväkin media. Mutta kannattaako lähteä siitä, että monimediaisuus tarkoittaa sitä, että nautitaan kaikkia medioita peräkkäin hyvässä järjestyksessä? Joillekinhan netti voi olla mediavaihtoehto ihan kokonaan. Että siksi nettipalveluista passaisi tehdä kohtuullisen hyviä, kun ne yhä useammille ovat se ainoa kosketuspinta kyseisen median sisältöön.

Olen kuullut useammasta tutkimuksesta, joissa eri maalaiset nuoret ilmoittavat jo tv:n katselunsa vähentyneen reippaasti ja luopuvansa mielummin televisiosta kuin netistä, jos valintatilanteeseen joutuvat.

Mainitsinkin aiemmin, että autoin perustamaan SPR:n Kallio-Käpylän paikallisosaston nettisivut uuden työkalun päälle. Kyllä on ilo käyttää valmiiksi rakenteeltaan mietittyä palvelua sen sijasta, että joutuisi aloittamaan tyhjästä.

Nuorisotoiminnan sivuilla sisältöä jo onkin, kiitos aktiivisen nuorisotoimintavastaavan Petri Riipisen.

Vaikka SPR:n valitsemaa julkaisityökalua ja sen päälle mietittyjä toiminnallisuuksia kelpaa kehuakin, on systeemi kyllä vieläkin sen verran mutkikas, että kynnys osaston aktiiveille opetella itse sitä päivittämään on yhä liian korkea. Meitä copy-peistaajia tarvitaan siis vielä.

Ehkä seuraavassa uudistuksessa päästään ohi julkaisuavustajaportaan suoraan blogityyppiseen malliin, kullekin käyttäjätunnukset, jotka oikeuttavat julkaisemaan vain omalle sivulle.

Vielä parempi, jos olisi sellainen wizard, joka tekisi kysymyksiä: No, mitä teitte? Oliko hauskaa? Mitä opitte? Kenellä oli iloisin ilme? mitä aiotte tehdä ensi kerralla? Lopuksi vain *PIM* julkaise, ja juttu olisi kuin huomaamatta valmis.

Elokuva, animaatio, on vahva tarinan kerronnan väline ja internet on voimakas levityskone. Miten Ranskan mellakoiden juttu oikein menikään? Katso The French Democracy (via Media=blogi)

The Movies - saitin leffavalikoimassa on toimintaa, scifiä, kauhua, romantiikkaa ja komediaa. Viimeksi mainitulta osastolta nousee korkeimpien tähditysten joukkoon tuotanto Scholastic Films Intelligent Design.

Jep - joka uskoo, että blogit ovat viimeistä huutoa tarinankerronnassa ja nettijulkaisun kynnyksen madaltumisessa, ei ole nähnyt vielä mitään.

- Äitiäiti, harjasin jo hampaankin, minua niin väsyttää.
- Hiljaa ja kirjoita sitä blogia.

Kiitos Panulle nostalgiapläjäyksestä. Miten olinkaan saattanut unohtaa Orpin?

On ehkä hyvä, ettet näe minua nyt..., virnuilin itsekseni, kun testasin uutta Super-Staraoke -PC-peliä. Ei maar kolmevitonen, joka yksin kotona hoilaa Poplaulajan vapaapäivää, kai käy ihan täyspäisestä? Tunnollinen kummitätihän se siinä vain esitarkastaa potentiaalista tuliaistuotetta. (Siis joo-o, oikeesti.)

Peli kyllä toimii moitteettomasti ja käyttöliittymä on selkeä.

Pelin idea on edelleen pystyä seuraamaan laulun melodiaa mahdollisimman hyvin. Visuaalisena vihjeenä ajelee kilpailijan valitsema pelihahmo rataa pitkin skootterilla. Savu vain pölähtää, kun melodia menee metsään.

Milläköhän perusteella biisit on valittu? Etsit muijaa seuraavaa, Heilutaan, Hymy, Ikuinen virta, Musta leski, Paha tuuli, Perhonen, Pimenee, Polvistukaa, Poplaulajan vapaapäivä, Popmuseo, Psykedeliaa, Sanoja, Sano jee, Suolaista sadetta, Syytön, Teflonlove, Tie ajatuksiin, Tulen aina takaisin, Unforgettable. Pelin mainosvideo vakuuttaa, että pelissä on mukana vain kaikille tuttuja pophittejä. Jos nuo ovat kaikille tuttuja, sitten minulla on poppia rästissä vielä enemmän kuin luulin.

Olen ollut Audioscrobblerin ja Last FM -radiosoittimen ystävä kohta vuoden. Pidän siitä, että antamalla palvelun kerätä tietoa siitä, mitä itse soitan, voin saada loistavia musiikkisuosituksia. Last FM:n suositukset syntyvät sillä perusteella, että Audioscrobblerin tietokannassa joku muu tai jotkut muut ovat kuunnelleet joitain samoja biisejä ja artisteja kuin minä ja lisäksi joitain sellaisia, joita itse en tunne. Niitä se sitten tarjoaa minulle vinkeiksi. Voin seurata musiikillisten naapureideni soittolistatilastoja ja näen omat soittotilastoni luettelona.

Last FM -nettiradion saa käyttöönsä rekisteröitymällä ja maksamalla hiukan - minimisumma tästä palvelusta taitaa olla kolme dollaria kuukaudessa. Muut voivat kuunnella minun musiikkimieltymysteni mukaista Tuijakanavaa ja vastaavasti voin itse seikkailla naapurin musiikkimaailmassa tämän kanavalla.

Last FM:n viehätys kai on juuri siinä, että sen avulla voi vertailla omia musapreferenssejä muiden makuun. Oman profiilin mukaisen musiikkistreamin tavoittaminen on-line mistä vain kuunneltavaksi on kätevää.

Siinä missä Last FM ja Audioscrobbler nojautuvat musiikin käyttäjien valintoihin, Pandoran suosittelujärjestelmä perustuu itse musiikin ominaispiirteisiin. Sen taustalla on "Music genome project"

"Together we set out to capture the essence of music at the most fundamental level. We ended up assembling literally hundreds of musical attributes or "genes" into a very large Music Genome. Taken together these genes capture the unique and magical musical identity of a song - everything from melody, harmony and rhythm, to instrumentation, orchestration, arrangement, lyrics, and of course the rich world of singing and vocal harmony. It's not about what a band looks like, or what genre they supposedly belong to, or about who buys their records - it's about what each individual song sounds like."

Aloitan oman radiokanavani luomisen antamalla yhden biisin, joka miellyttää, R.E.M.in Around The Sunin:

Pandora tarjoaa George Harrisonia. Miksi? "Based on what you've told us so far, we're playing this track because it features a subtle use of vocal harmony, mild rhytmic syncopation, mixed acoustic and electric instrumentation, major key tonality and electric guitar riffs.

Yeah, ok, good enough.

Luon lisää radiokanavia. HiMin ja Saden kanssa tulee enemmän hylsyjä, niin paljon, että täytän skippailukiintiöni. Musiikin lisensoinnissa on siis pykälä, joka estää käyttämästä palvelua ihan jukeboxin tapaan.

Lisään Around The Sun - kanavalle Verven ja Jayhawksin. Tunnin kuluttua säätäminen palkitaan: ihan uusi artisti: Eddie Spaghetti - Here We Go - ihan "my kind of music". En ole ikinä kuullutkaan. Eikun suosikkisivulle. Näin paljastuu synkkä salaisuuteni, viehtymys kantria lähellä olevaan saundimaailmaan.

Lisäsin Marianne Faithfullin manuaalisesti, and who knew - Pandorasta pukkaa Garth Brooksia:

"Based on what you've told us so far, we're playing this track because it features mild rhythmic syncopation, acoustic rhythm guitars, promonent percussion, romantic lyrics and many other similarities identified in the music genome project".

Pandoran ansaintalogiikka on varmistettu monelta suunnalta. Ilmainen käyttö edellyttää mainosten sietämistä, mainokset saa pois silmistään maksamalla vuositilauksen 32 dollaria. Näköjään joissakin biiseissä on integroitu myös ostolinkit.

Pandorasta ei ihan päällimmäisenä löytynyt yhteisöllisiä ominaisuuksia kuten Last FM:ssä.

Palvelut täyttävät kumpikin omalla kiinnostavalla tavallaan saman perustarpeen - löytää itselle relevantteja musiikkisuosituksia, täydentäen toisiaan mukavasti. Last FM:n kehityspotentiaali näyttäisi perustuvan enemmän yhteisöllisyyteen ja Pandoran siihen, että saa hyvin kirjoitetut verbaaliset perustelut musiikkimieltymyksilleen. Sanastoa, jolla pärjää askelen pidemmälle kuin "no kun mä nyt vaan pidän siitä".

Musiikin ystävän kannattaa pitää silmällä molempien kehitystä.

Juhani "Kokki-Jussi" Töytäri kyselee kiiltokuvia tämänpäiväisessä Positiivareiden Aamiaiskirjeessään. Annetaan hyvän kirjoittajan itse kertoa asiansa - lainaan kyseisen pätkän kokonaisuudessaan:

"Merkittävän yrityksen toimitusjohtaja soitti eilen ja
erehtyi kysymään mitä olen tekemässä. ”Katselen
kiiltokuvia”, vastasin. Hän ei hämmästykseltään saanut
sanotuksi mitään, mutta minä päästin miehen piinasta
ja kerroin tempauksestamme kaivaa aarteemme kätköiostä
ja lähettää ne sairaaloiden infektio-osastoille.

Lapsille joudutaan antamaan useasti piikkiä ja se on
monelle epämiellyttävä kokemus. Hoitaja antaa
toimenpiteen jälkeen lapselle palkkioksi urheudesta
kiiltokuvan, jolla on maaginen vaikutus.

Sairaalat käyttävät hämmästyttävän suuria summia
rahaa kiiltokuvien hankintaan. Mielestäni nuo rahat
voitaisiin käyttää toisaalle, lahjoitetaan me kiiltokuvat.
Ajattele, wanhan ajan nostalgiset kiiltokuvat. Maailma
ei ole mennytkään täysin pilalle.

Olisitko sinä valmis luopumaan aarteistasi? Jos olet,
niin lähetä ne minulle. Lajittelemme kiiltokuvat sopivan
kokoisiin eriin ja lahjoitamme ne joulun alla sairaaloille
– mukaan liitän kaikkien lahjoittajien nimellä varustetun
Hyvän Mielen Lahjakirjan.

Kerro asiasta myös ystävillesi.
Postitusosoite: Positiivarit Ky, PL 136, 15101 Lahti
(Muista liittää mukaan nimesi)"

Omat kiltsut ovat joutuneet kadoksiin, mihin lie. Toisenlaista lapsuuden nostalgiaa fiilistelin eilen, kun kirjoitin Blogitin Joulublogiin pikkusiskon kanssa tekemästämme joulutarinavihkosta (Joulun tarinat talteen).

"Uutta arjen tietoyhteiskuntastrategiaa tarvitaan, jotta voidaan edistää ihmisten elämää ja työn tuottavuutta parantavien edullisten palveluiden leviämistä tasa-arvoisesti kaikkien käyttöön. Strategialla pitää myös varmistaa, että kansalaiset voivat perustellusti luottaa palveluihin ja että kuluttajan perusoikeudet turvataan", kirjoittavat Susanna Huovinen ja Harri Pursiainen tänään Hesarin mielipideosastolla (Ubiikkiyhteiskunta seuraava askelma (€). Kannatetaan.

Kirjoitin juuri Tuijatäälläheissä, kuinka pääministeri oli blogissaan tunnustanutunut digiavuttomaksi.

Annan ja Annin peesissä: Nyt ne on keksineet ultimate testin. Itsereflektiota kiireisille. Testiä ei tarvitse edes tehdä, sen kun klikkaa kuvaa. Exellent.

Your Hidden Talent

You have the power to persuade and influence others. You're the type of person who can turn a whole room around. The potential for great leadership is there, as long as you don't abuse it. Always remember, you have a lot more power over people than you might think!

Ylipuhumisen lahja. Hm? Be forewarned.

Kävin kommentoimassa Kasvin blogia (älytöntä suunnittelua). Miten minulta oli mennyt ohi, että suomalainen kansanedustaja oli 2003 tehnyt lakialoitteen elämänkatsomustiedon opetuksen monipuolistamisesta älykkään suunnittelun kursseilla. Voijee.

Columbia Journalism Review'n artikkeli Undoing Darwin vaikutti aidosti huolestuneelta siitä vahingosta, mitä kohua rakastavat kaapelikanavien keskusteluohjelmat ja kokemattomat paikallislehtitoimittajat saavat aikaan, kun päästävät hihhulit mellastamaan tasapuolisen tiedonvälityksen nimissä.

Olen pannut uuden blogin seurantaan. En tiedä teistä, mutta omissa korvissani MIT kalskahtaa ehkä hienoimmalta mahdolliselta paikalta olla opiskelemassa. Matti Kinnunen bloggaa opiskelusta siellä ja ajatuksistaan, ja kirvoitti Be unreasonable in doing everything -merkinnällään meikäläisen suusta spontaanin "justiinsa noin" - kommentin:

"If one tries to do everything unreasonably much, one ends up doing everything in reasonable and balanced amount. This is my way of living. I try to study too much, write blog too much, read books too much, drink wine too much, etc. The end result is a pleasant balance in my life. I really do recommend this way of living to everyone else. Moderation is a direct way to ruin and misery."

Ihminen on addiktoituva olento. Kaikki kohtuus on teeskentelyä ja pidättelyä ja olosuhteiden pakon sanelemaa.

Bussissa kuuntelin Radio Peilin Aikakauslehtikatsausta. Siinä kerrottiin Virpi Hämeen-Anttilan Kodin Kuvalehteen kirjoittamasta jutusta, jossa kehotettiin olemaan huolestumatta asioista. Hämeen-Anttilan mukaan evoluutio on suosinut huolestumista: iloisen huolettomat alastomat apinat ovat joutuneet leijonan ruuaksi, ja valppaat ympärillensä pälyilijät, joka risahduksen säpsähtäjät, ovat jääneet henkiin jatkamaan sukua.

Minussa on ainesta, hurraa kohtuuton työnarkomaani ja pälyilee kelloa. Pitäisikö huolestua huomisesta töihin heräämisestä, vai vieläkö kuuntelisi tuoreen Go Digitalin, jossa kerrotaan, mitä WSISssa julkistettu satasen läppäri on syönyt?