Tuhat sanaa

Katri Makkonen ja Elina Yli-Ojanperä kokeilevat, millaista tarinankerrontaa syntyy vaalihumun reuna-alueilta Isosta Pajasta ja vaalivalvojaisista tuloksen selviämisen jälkeen. Eikun blogilistan suosikiksi ja kommentit tänne.

Steve Outing kirjoittaa Poynterissa (Leaders From the MySpace Generation), että tulevaisuudessa meidän täytyy olla huomattavasti armeliaampia sen suhteen, mitä johtavien hahmojemme menneisyydestä löytyy. Myspace - sukupolvi on huomattavan huoletonta yksityisyytensä varjelemisen suhteen netissä.

Looking at those sites, it's shocking, really, what people are willing to share. I suspect it's because the profile and networking pages are used mostly by their circle of friends -- and people who create the pages don't fully appreciate that what's online at MySpace and Facebook is available for the world to see.

So imagine 10 years out, when some of these people have matured and grown into political leaders. We'll be able to look back and find some intimate and perhaps embarrassing information about them. (Yes, you can get rid of such pages, but Web archives tend to make such things "permanent" online.)

Ehkä minäkin kadun, sitten kun minua pyydetään galaksien välisen koalition vanhemmaksi neuvonantajaksi, asemaan, joka edellyttäisi jonkinlaista arvokkuutta, että olen aikanaan muka harmittoman meemeilyn tuoksinassa paljastanut tullut paljastaneeksi kaikenlaisia outoja tapoja.

Mäkkäri on modernina. Galactican mainostauolla poikaporukka juttelee. Yhdellä on blogi, jossa hän arvostelee hampurilaisia. Toisellakin on blogi. Hän nappaa kännykkäkameralla kuvan poistuvan tarjoilijan takapuolesta.

Olen tänään katsonut enemmän televisiota kuin keskimäärin viime vuonna kuukaudessa yhteensä, kiitos uuden tallentavan digiboksin. 400 ja risat siitä pulitin ja kapistus on joka euron väärti.

PVR-valikko täynnä nauhoitukseen meneviä ohjelmia, mukana mm. tänä iltana kakkoselta tuleva Star Wreck: In The Pirkinning.

Nyt haluaisin näyttää nauhoitusjonossa olevat valinnat blogissani vähän niinkuin Flickr badgena. "Aion katsoa" - laatikko. Ja toiseen laatikkoon voisin kerätä kommentoituna listan viimeksi katsomistani ohjelmista. "Broadcast content social networking". Voisiko joku keksiä sellaisen?

Olen siirtynyt PVR-aikaan. Handan CV-7700 nauhoittaa reilut 80 tuntia ohjelmaa kovalevylle. Olin iloisesti yllättynyt, kuinka helppoa nauhoituksen ajastus on EPG:n avulla ja innostuin ahnehtimaan tallennuksia: kaikki syksyllä missaamani Mediakompassin jaksot ja puoli ohjelmakaaviota muutenkin Teemalta noin alkajaisiksi. Ihmissuhde katseli virnuillen vierestä ja ymmärsi olla kysymättä, milloin ajattelin kaiken katsoa.

Se on vähän sama juttu kuin asua Helsingissä. On hienoa asua kaiken tämän kulttuuritarjonnan keskellä. Koska tahansa voi hypätä bussiin ja huristaa johonkin kymmenistä taidegallerioista, tai oopperaan, teatteriin.

Jos tässä blogissa alkaa päivitystahti harventua, tiedätte, että suoritan vain digiboksia tyhjäksi. Ellen sitten ole lähtenyt oopperaan.

Muuten, mitä PVR-autuuteen tulee, Amerikan sohvaperunoita hemmotellaan kertakaikkiaan. Tivo tarjoaa uusimmassa tuoteversiossaan valikoiman laajakaistapalveluja peleistä podcasteihin. TiVo ei tallenna podcasteja paikallisesti, vaan soittaa ne laajakaistan yli televisiosta, Online Media Dailyn jutussa kerrotaan TiVo Rolls Out Podcasting, Other Broadband Apps (via Rain).

Adam Curry kuulosti jotenkin mustasukkaiselta tämänpäiväisessä Daily Source Codessa.

BBC:n tämänaamuinen juttu podcastingin suosiosta sai podfatherin ärsyyntymään. Se, että jokin BBC:n ohjelma sai satoja tuhansia latauksia, otti päähän Currya, jonka mielestä se on maapähkinöitä verrattuna hänen oman ohjelmansa ja vaikkapa Dawn & Drew Shown suosioon.

Joko me olemme julistaneet sodan valtamedian ja indiemedian välille?

"Tarjoamme teknomeritokraattisen ympäristön jossa fokus on työssä ja sen tuloksissa. Suoria asiakasvastuita ja -kontakteja ei ole. Joku Muu hoitaa puolestasi presentoinnin ja raportoinnin. Sinun ei tarvitse huolehtia elevator pitcheistä ja hankkeiden myymisestä ylemmälle johdolle. Jos olet übernörtti ja pystyt valjastamaan kykysi yhtiön kassavirraksi, saat asianmukaisen palkkauksen lisäksi ympärillesi oman hovin."

Eräs tuttu sanoi, että tämä on hienoin työpaikkailmoitus, mitä hän on ikinä nähnyt.

Äiti oli jo vähän ihmetellytkin, että mitä ne kummalliset kuvat valokuva-albumissani olivat.

Kerroin, että käytän Flickriä varastoidakseni oikeiden valokuvien lisäksi myös blogimerkintöihin liittyviä ruutukaappauksia säästääkseni oman tuija.tv-palveluni kaistaa.

Valokuva kertoo todellisuudesta sellaisena kuin se kameran linssille kuvan ottohetkellä näyttäytyy. Mutta kun yhä useampi asia tapahtuu verkossa viestimällä, eivätkö ruutukaappauksetkin ole ihan yhtä legitiimisti kuvia senhetkisestä todellisuudesta sellaisena kuin se silmieni edessä näyttäytyy? Pikseleitä uniikissa järjestyksessä juuri tällä hetkellä juuri minun näytölläni.

Selitin äidille verkon suositusjärjestelmien toimintaa. "-- ja sitten, kun se ohjelma huomaa, että tuo on kuunnellut tuollaista musiikkia mutta sinä et, se ehdottaa sinulle, että kokeilepa, saattaisit pitää tästä", päätin vuolaan kuvaukseni.

Ai jaa, siis ihan niinkuin meidän kirjaston täti, äiti naurahti.

Kehittelimme verkkopalvelua. Että jos asiakas olisi rekisteröitynyt kirjastokortillaan kirjastoverkkoon ja ruksannut "näytä lainaukset kaikille", suositusten saamiseen voisi käyttää kirjastotädin lisäksi myös konevoimaa.

Tekstiviesti napsahtaisi, kun omaan profiiliin natsaava kirja palautetaan hyllyyn. Vastaviestillä voisi panna sen varaukseen.

Hm. Nyt kun asiaa miettii, niin kirjastot, jos mitkä, voisivat hyödyntää verkossa yhteisöllisyyttä. Luetuista kirjoistahan voisi olla wiki, vaikkapa... Book Crossing -harrastuksen leviäminen Suomessakin kertoo siitä, että kysyntää tällaiselle voisi olla.

netanttilaeikäyttöoikeutta kuva: tuija.

Jumprahuitti kyllä tämä musiikin nettiostaminen vaatii opettelua. Tuli törsättyä kolmeen albumiin NetAnttilan musiikkikaupassa, ja niitä sitten iloisesti toistaa yrittämään.

Winamp soitti vain 30 sekunnin näytteen ja tarjosi linkin Windows media player kymppiin. No sitä sitten lataamaan.

Ei käyttöoikeutta, sanoi se.

Vasta sitten tajusin lukea pienen präntin. Musatiedostot täytyy toistaa NetAnttilan omalla softalla.

Tiedän, että analogiat analogiaikaan ovat ankeita, mutta kuitenkin - siis ajatelkaa nyt että pitäisi olla omat stereot kaikille eri levykaupoista ostetuille levyille.

Saavathan eri toimijat tämän asian kuntoon, saavathan, niin, että tiedostot ja softat juttelevat keskenään ilman, että minun täytyy käyttää kolmea eri ohjelmaa poppia kuunnellakseni. Onhan ihminen käynyt kuussakin, miksi tämän täytyy olla niin vaikeaa?

Jenni-Juulia Wallinheimo, Bubble wrap kuva: tuija.

Tänään näin kuolemaa kaikenlaisissa kuvissa.

"Olen ärsyyntynyt kuvista ja teksteistä, joissa vammaiset esitetään söpöinä sukupuolettomina puutarhatonttuina, sirkuskääpiöinä ja herttaisina hassuina nukkeina", kirjoittaa Jenni-Juulia Wallinheimo blogissaan Vammaisen vartalon kuvat.

Iltauutisissa näytettiin kuvaa tänään avatusta Ars 06 - näyttelystä.

Jake ja Dinos Chapmanin toukkia ja matoja kihisevät luurangot toivat jostain syystä mieleen Wallinheimon Bubble Wrap - teokset, joita näin Ruukissa Facesin aikaan.

Blogissaan Wallinheimo moittii vammaisten taiteen sortuvan joskus liikaan kiltistelyyn:

"Vammaistaiteen voimakas sidonnaisuus suvaitsevaisuuskasvatukseen ja hyväksyvän vastakatseen kerjääminen voivatkin olla yksi syy siihen, miksi vammaistaidetta ei taidepiireissä hirveästi arvosteta. Voisi jopa sanoa, että vammaistaiteen kentällä tehdään usein vahingossa vammaisaiheisia kukkatauluja kun koitetaan miellyttää kaikkia."

"Toisaalta voin vain kuvitella yleisön reaktiota, jos esim. CP-vammainen nuori kuvataiteilija maalaisi kuin Kalervo Palsa ja änkyttäisi näyttelypuheessa esikuvaansa lainaten, että: "Lempipuuhiani niinikään runkkaamisen ja maalaamisen lisäksi on kuseminen sillalta, mieluummin virtaavaan veteen, myötävirtaan."

Wallinheimo kirjoittaa blogissaan valtaistavasta vastakatseesta:

"Vastakatseella vammaiset taiteentekijät voivat yrittää horjuttaa käsityksiä heikommasta, alempiarvoisesta ja avun varassa elävästä ihmisryhmästä. Vammaistaiteessa vastakatseen tiedostaminen on mitä suurimmassa määrin valtakysymyksen tiedostamista."

Lasten ja nuorten mediakulttuurin lehti Peilin jutussa "Gallerian monet kasvot" kuvataideopettaja ja kuvataiteiljaa Outi Sunila pohtii IRC-galleria - ilmiötä ja sitä, miksi nuoret laittavat kuviaan nettiin. "Oma käsitykseni on, että kuvilla luodaan yhteenkuuluvuuden tunnetta samaan tyyliin kuin muutama vuosikymmen sitten omien jengien kautta" ja "kuvissa on läsnä samaa tematiikkaa kuin malli- ja mainoskuvissa".

Totta hitossa. Eikö kyse ole siitä samasta valtaistumisesta, uhoamisesta jopa - "joo, hukuttakaa vaan meidät siihen puolipornoistuvaan visuaaliseen suggestiiviseen markkinahumuiseen mediavirtaanne, täältä pesee takaisin, hhah".

Kuvien ottamisen ja julkaisemisen ilmaisuvoima latistetaan helposti mistään ymmärtämättömien lapsukaisten syyntakeettomaksi ekshibitionismiksi.

Entä jos sitä lukisi mediakritiikkinä, tai vaikkapa taiteena?

Jos vaikkapa tämä kuva olisi Ars 06:ssa, sitä kai tulkittaisi hätähuutona lapsuuden menettämisestä ja yhteiskunnan tunteettomuudesta. Ehkä se on sitä, IRC-galleriassakin. Tai ehkä se on vain nuori kundi pakastimessa.

Tämä blogimerkintä ei ole taidekritiikkiä, koska minulla ei ole siihen tarvittavaa sanastoa eikä taidehistorian tuntemusta, onpahan vain yksi säie todellisuutta Suomesta vuonna 2006.

Säikeet kudotaan langaksi, langasta virkataan pipo ja pipo pannaan päähän. Se suojaa kylmältä.