Tuhat sanaa

Konepaja Pusilassa, originally uploaded by tuija.

Flickr - valokuva-albumi-ohjelmisto avasi käyttäjilleen tänään geotagging-toiminnon, jonka avulla kuviaan voi merkata maailmankartalle. Koska palvelun omistaa Yahoo, karttamateriaali on tietysti saman talon tavaraa. Valitettavasti, meidän eurooppalaisten asiakkaiden kannalta.

Ovatko Google ja Microsoft jo ostaneet kaikki kunnon kartat pois markkinoilta, vai mikä mättää, ihmettelee satunnainen valokuvaaja Suomesta yrittäessään epätoivoisesti sihdata kuviaan niiden oikeille ottamispaikoille suttuisiin karttapohjiin. Satelliittikuvia ei voi lähentää riittävästi erottaakseen kadut ja korttelit kunnolla, ja karttapohjasta ne monin paikoin puuttuvat kokonaan.

Vertaa itse: Kolumbuksen patsas Barcelonan vanhassa satamassa Yahoon kartan tarkkuudella | Googlen tapaan. Kuvituskuva yllä sijaitsee Yahoon mukaan Pusilassa.

Pinserikään ei ole vielä ihan vakuuttunut.

Savo-Kainuun journalistiyhdistyksen ja Kuopion kesäyliopiston Itä-Suomen journalismin päivät lähestyvät. Kurssin esittelytekstissä luvataan dramaattisesti, että seminaarissa käsitellään mm. uuden kansalaisjournalismin uhkaa ammattijournalismille.

Lyödäänpä kortit pöytään: näen, että ehkä se suurin "uhka" kansalaisjournalismista valtamedian liiketoimintamallille ja sitä kautta ammattijournalismin rahoituspohjalle on yksinkertaisesti ihmisten innostus: tehdään asioita, koska se on mahdollista. Ja koska se on hauskaa, ja koska siitä saa hyvän mielen, kontakteja, kavereita ja uusia ideoita. Innostus laajasti ottaen kannattaa nähdä monipuolisena henkilökohtaisena motivaatiopohjana.

Ammattijournalisti kirjoittaa palkkansa eteen. Jouni Tervo kiteytti asian perjantaina puhuessaan Tulevaisuudentutkimuksen seuran kesäseminaarissa median tulevaisuuden näkymistä. Hän ei bloggaa, koska: "en mä nyt sinne verkkoon ala ilmaiseksi kirjoittamaan".

Yhä useampi alkaa. Yhä useammat tuottavat verkkoon sisältöä huvikseen, omaksi ilokseen ja kavereiden, vain, koska voivat. Tai, koska haluavat vaikuttaa.

Kun tarpeeksi moni käyttää tiettyä yhtä julkaisupaikkaa, vaikkapa Flickriä valokuviensa esittämiseen, alkaa tänne tuotetulla sisällöllä ollakin melko suuri yhteismassa.

Joitain ei-vielä-keskenään-yhteismitallisia ajatuskulkuja kommentoitavaksenne

• Verkon palvelut täyttävät perinteisen median tehtävät joskus paremmin: syntyy yhä innovatiivisempia työkaluja, joihin julkaistu sisältö vastaa peruskysmyksiin kuka, mitä, missä ja milloin - monesti nopeammin, monipuolisemmin, kattavammin ja kiinnostavammin kuin mihin perinteisen valtamedian journalismi nykyisellään useinkaan pystyy
  
• Julkaistun sisältömassan ekspopnentiaalinen kasvu: kilpailu yleisöjen ajasta ja huomiosta kovenee ja jokainen sähköpostin kautta tullut hassun nettivideon katseluminuutti on jostakin pois; siis myös perinteisen telkkarin / sanomalehden / radion potentiaalisesta käyttöajasta
  
• Perinteisten mediatalojen hellimä ajatus aktiivisesta tiedonjanoisesta kansalaisesta, joka haluaa tulla informoiduksi, sivistetyksi ja viihdytetyksi rapautuu: pikaviestintäteknologia antaa mukavuudenhaluisimmille mahdollisuuden jättäytyä vertaisinformaation varaan, luottaa siihen, että kyllä kaverit kertovat heti, jos tapahtuu jotakin, mitä on hyvä tietää
  
• Valtamedian tarjoaman laajan yleisjulkisuuden painoarvo vähenee, kun jokaisen asian erityisintressipiirit voivat ylläpitää omia erikoisjulkisuuksiaan; laajoja yleisjulkisuuksia taas tarjoavat vetovoimaiset verkkopalvelut kuten Suomi 24, tai iltapäivälehtien keskustelupalstat jne.
  
• Perinteinen käsitys sanomalehdestä julkisena tilana, paikallisesta mediasta yhteisönsä jäsenten ajatusten vaihdon välineenä kuivuu kasaan: jokainen ajatusten vaihtamisesta kiinnostunut voi koota samanhenkiset kaverinsa oman bloginsa ympärille keskustelupiiriin
  
• Teknologia ja konseptit uuvuttavat mahdollisuuksillaan: verkko on pullollaan uusia alustoja ja työkaluja, joita perinteisellä valtamedialla ei välttämättä ole resursseja ottaa käyttöön verkkopalveluissaan - (hyvinä poikkeuksina vrt. tämänvuotiset Knight Batten Awards - finalistituotannot)
  
• Joku muu järjestää asiakkaalle uutiset paremmin, tehokkaammin ja henkilökohtaisemmin: Google News, Yahoo News, Ampparit, Uutimet - you name it (Please do!)
  
• Muuta, mitä? Laita lisää pallukoita kommenttina tulemaan!
  

[Lista päivittyy sitä mukaa kun lisää pallukoita tulee, pyydän anteeksi haamupäivityksiä niiltä lukijiolte, joita tämä aihe ei nappaa]

Kysymys pitkäjänteisen tutkivan journalismin asemasta huolestuttaa ammattijournalisteja maailmanlaajuisesti. Kun mediatalot virtaviivaistavat tuotantojaan, tulee ehkä houkutus säästää sen tähtireportterin palkka, joka viettää puoli vuotta tutkien jotakin keissiä eikä julkaise riviäkään ennenkuin juttu on vedenpitävä. Tällaista paneutumista ei kansalaisjournalismi tai verkon joukkovoima korvaa. Mistä sille rahoituspohja? NewAssignment.net on kokeilu, jossa ammattijournalistin palkkaraha yritetään kerätä lahjoittajilta, taaten kuitenkin riippumattomuus ja lopputuloksen laatu. Hanketta kannattaa seurata, on se sen verran villi idea.

Kehittyvä tieto- ja viestintäteknologia muuttaa kaikkien toimialojen liiketoimintamalleja jollakin aikavälillä, eikä paikallinen media ole poikkeus.

Proaktiiviset mediatalot pärjäävät ennakoimalla muutoksen ja valjastamalla sen keskeiset voimat yleisönsä, asiakkaansa eduksi tai kuolevat omaan tarpeettomuuteensa.

Se voittaa kilpailun yleisöjen ajankäytöstä ja huomiosta, joka pystyy olemaan merkityksellinen tarjoamalla jotakin ainutlaatuista, jotakin oman tuntuista, jotakin tuttua ja läheistä, johon haluaa kiinnityä ja sitoutua.

Helppo homma, niinhän? Eikun brändityöryhmä töihin ja kyllä se siitä?

Kysymys, kumpi on isompi uhka Savon Sanomille, bloggaaja viima vai hakukone/verkkomediayhtiö Google, voi kuulostaa pöljältä, mutta näiden erilaisten toimintaympäristön toimijoiden pohtimisesta ei voi olla vahinkoa. Kymyksestä tulee kuitenkin hedelmällisempi, kun sen kääntää muodoon, kumpi on kyseisen lehden kannalta kiinnostavampi mahdollinen yhteistyökumppani ja millaisia yhteistyön ja verkottumisen mahdollisuuksia saattaisi löytyä.

Miten me selvittiin ennen audio-opasta?, originally uploaded by tuija.

Tulipa suoritettua Ars06 viime tipassa. Klo 15 yleisöopastukseen jonotti vielä joukko myöhäisherännäisiä lähtiessäni. Kahden euron audio-opas oli hintansa väärtti, PSP:n käyttöliittymä selkeä käyttää pimeissäkin tiloissa.

Äänioppaan failit ovat Kiasman nettisivulla ladattavissa myös omaan astiaan, jos haluaa jälkihehkutella näyttelykokemusta Flickr - kuvia katsoessaan.

Pidin eniten Maarit Wirkkalan teoksesta, jossa kullattu lankkulattia liikkui. Myös lasikupupalloveistokset olivat liikkiksiä.

Kiasma kokeilee uutta tekniikkaa kiitettävästi. Mitä ensi vuonna? Viivakoodilla wapin yli ja/tai bluetoothilla lisätietoa teoksista luuriin?

Innovatiivisia verkkojournalismitoteutuksia palkitsevan The Knight-Batten Awardsin finalistien joukosta erottuu pari selkeää perus -palvelutyyppiä, jotka kuvaavat hyvin uuden median journalismille antamia mahdollisuuksia.

Tietoa julkisista tietokannoista jäsennettynä helposti selattavaksi kokonaisuudeksi:

• Congress votes database | washingtonpost.com - selattavissa kongressin äänestyksiä 15 vuoden ajalta eri näkökulmista, ml. tiukat äänestykset vs. murskavoitot, tai seuraa yksittäisten senaattorien äänestämisiä
  
• IBISEYE.com - Your Hurricane Information Center Tietoja karttapohjlla esittävä myrskyvahti - verkkopalvelu. Työkalu riskien arviointiin. (Viime vuonnahan finalistien joukossa oli vastaavan tyyppinen julkista tietoa kartalla esittävä palvelu, ChicagoCrime.org.)
  

Paikallista verkkoyhteisöllisyyttä ja käyttäjien tuottamaa (kansalais)journalistista sisältöä:

• Twin Cities Daily Planet | Local News For Global Citizens:
  Paikallinen nettiportaali Minneapolisisissa, painottuu vahvasti kansalaisjournalismiin ja pyrkii olemaan resurssi valtamedialle. Slogan: Paikallisia uutisia globaalille yleisölle.
  
• Bakersfield.com - Kern County news, events, shopping & search
  Kalifornialaisen paikallislehden verkkoyhteisö, joka soveltaa MySpace - mallia
  Keskiarvo:

  0

Vuokko Jarva, loppupuheenvuoro, originally uploaded by tuija.

VTT Vuokko Jarva Helsingin yliopistosta veti yhteen Tulevaisuudentutkimuksen seuran kesäseminaaria ja summasi, että olennaista on, vallitseeko yhteiskunnassa toiveikkuus vai epätoivo. Ideologioiden ja tulevaisuuskuvien merkityksestä puhui jo tutkimusalan uranuurtajan hollantilaisen Fred Polakin klassikkoteoksessa The Image of The Future, (ladattava PDF-versio teoksesta verkossa @CNAM)

Alustajat puhuivat paljon siitä, mihin suuntaan maailma näyttää olevan menossa ja millaisia ovat vallan verkostot nyt, mutta ohueksi jäi esitysten anti suhteessa seminaarin alaotsikkoon, ketkä vaikuttavat vuoden 2025 maailmaan ja missä he ovat nyt.

Tämähän jättää herkullisesti tilaa jatkotututkimuksille ja -keskustelulle.

Otetaanpa pieni ekskursio Kontula.com - alueportaaliin ja avataan sieltä mielenkiintoinen Kontula 35 vuotta sitten - osio.

Kontula.com: MAALISKUU 1970 SUOMESSA JA MAAILMALLA

"Kansanedustajien keski-ikä laski huomattavasti 46,6 vuoteen. Naisia pääsi läpi 43, enemmän kuin kertaakaan aiemmin.

Eduskuntaan valittiin maaliskuussa 1970 mm. Kalevi Sorsa, Harri Holkeri, Erkki Tuomioja, Pertti Salolainen ja Terho Pursiainen. - - Kontulassa heistä asuivat Holkeri ja Friberg, jotka molemmat pääsivät kansanedustajiksi. Holkeri sai 12 513 ja Friberg 6051 ääntä."

Jos vuonna 1970 yksi vastaus kysymykseen siis oli "Kontulassa", niin väitän, että nyt vastaus voisi olla "Blogilistalla". Sillä olettamuksella, että parinkymmenen vuoden kuluttua vallan kahvassa olevat ovat kiinnostuneita politiikasta, vallasta, vaikuttamisesta ja tulevaisuudesta jo nyt, niin lähtisiin etsimään heitä Blogilistan hakemistosta.

Vilkaise myös

• Suomen eduskuntafakta: Kansanedustajien ikärakenne: Kansanedustajien keski-ikä: 51 vuotta; vanhin edustaja: Kalevi Lamminen, 71 vuotta; Nuorin edustaja: Oras Tynkkynen, 28 vuotta
  
• HS 18.3.2003: Eduskunnasta tuli vanhempi, hyvätuloisempi ja sinkumpi
  
• Kokeneet edustajat ottavat parhaat valiokunnat

Vuokko Jarva heitti loppupuheenvuorossaan ilmaan hyviä kysymyksiä: missä meillä on politiikassa tulevien sukupolvien edustajat, ovatko tulevat sukupolvet jo saaneet äänioikeuden muodossa tai toisessa, ja pitäisikö perustaa tulevien sukupolvien ministeri?

Oma vastaukseni kysymykseen on, ettei erillistä tulevien sukupolvien ministeriä tarvita, vaan kaikki ministerit ja kanisterit on pantava tilivelvollisiksi siitä, että päätöksillä on tulevaisuudenkestävä pohja. Hallinnossa on jo lanseerattu suvaus eli sukupuolivaikutusten arviointimenettely. Hallintoon tarvitaan sen lisäksi roima annos tuvausta.

Muuten olen sitä mieltä, että kaikkien ihmisten kannattaisi aloittaa tuvaus itsestään ja virittäytyä tunnelmaan katsomalla Kaija Juurikkalan ohjaama Valo -elokuva.

Muistiinpanoja Tulevaisuudentutkimuksen seuran kesäseminaarista 2006: Vallan verkostot - ketkä vaikuttavat vuoden 2025 maailmaan?

• Jarva: Tarvitaanko meillä tulevien sukupolvien ministeri?
  
• Tervo manasi nykymedialle maailmanloppua
  
• Ridell: valta on suhde
  
• Kulutuskapula on viivakoodimedia eettiselle kuluttajalle
  
• Gustav von Herzen uskoo plussasummapeliin ja verkottumiseen
  
• Huhtinen: Kuka tunnistaa infosodan uhkat?
  
• Bäcklund kaipaa lisää politiikkaa kunnalliseen päätöksentekoon
  
• Kailo peräänkuuluttaa pehmeiden arvojen naisia johtoon
  
• Ruostetsaari: hyväveliverkosto hajoamassa
  
• Mannermaa: tulevaisuus vähemmistöjen
  

Seminaarin alustukset ovat luettavissa ja/tai kuunneltavissa osoitteessa: http://www.futurasociety.fi/2006/Lepaa06/Lepaa.html

Tervo manasi nykymedialle maailmanloppua, originally uploaded by tuija.

"Vallan kolmijako-oppi ja median vahtikoirarooli on aikansa elänyttä. Medialla ei ole koskaan ollutkaan sellaista valtaa, mitä mielikuva neljäntenä valtiomahtina antaa ymmärtää. Ilmasto lämpenee, öljy loppuu, tasa-arvo ei toteudu, vanhuksia kohdellaan huonosti. Mikään ei muutu paremmaksi siitä, että se on esillä mediassa", väittää Jouni Tervo vedoten kolmen vuosikymmenen työkokemukseen journalistina. "Sanokaa mulle, missä medialla on valtaa!", Tervo haastoi Tulevaisuusseminaarin yleisöä.

"Ihmiset ymmärtävät, että heillä ei juurikaan ole valtaa vaikuttaa omaan elämäänsä. Mediakin ymmärtää, että sen ansaintalogiikka ei ehkä toimi 10 vuoden kuluttua. Siksi nyt mediatalot keventävät journalistisia sisältöjään, säästävät kuluissa kuolettaakseen isot painokoneinvestoinnit", Tervo kuvasi.

Ridell: valta on suhde, originally uploaded by tuija.

Median ja kansalaisen välinen suhde on rakenteellinen alisteinen valtasuhde. Joukkoviestimet hallitsevat sisällon tuotanto- ja julkaisukoneistoa. Mediatutkija, professori Seija Ridell voi oman tv-uutisten vastaanottoa käsitelleen väitöksensä aineistojen nojalla todeta, että katsojat ajattelevat, ettei heillä ole valtaa toimittajiin, "ei ne kuuntele".

Ridelliä kiinnostaa tilan problematiikka ja hän kertoo tarkastelevansa yhä enemmän maantieteen ja mediatutkimuksen rajapintoja.

Ridell on toimittanut pian ilmestyvää kirjaa "Mediaa käsittämässä" (Vastapaino) median käsitteistöstä. Niinpä hän purkikin auki median, kansalaisen ja vallan käsitteitä perusteellisesti. Mediumi, välittäjäaines, välittäjä.

Välittäminen - sanan merkitys huolen pitämisenä on kiinnostava ja itselleni uusi journalismin ja joukkoviestinnän kontekstissa, mutta se antaa aasinsillan tulevaisuuteen: ne tuovat asioita julkisuuteen, jotka välittävät. Suomen kielen vivahteikkuus sallii merkityksillä leikittelyn.

Ridell näkee kansalaisen julkisesti osallistuvana ja yhteisiin asioihin vastuullisesti vaikuttamaan pyrkivänä demokraattisena toimijana. Muita median tuottamia toimijaroolejahan ovat esimerkiksi kuluttaja, asiakas, käyttäjä ja kokija. Ridell ehdottaa, että kansalaisuus voidaan nähdä minkä tahansa toiminnan aspektina: kun toimija havahtuu jossakin roolissa, rooli politisoituu, kansalaistuu.

Missä tälle kansalaistoiminnalle on tilaa? Jos vastaus on "blogeissa", tai "paikallisyhteisöjen keskustelupalstoilla", jatkokysymykseni on, mistä näille tiloille julkisuutta?

Valtamedialla on valta tuoda asioita laajaan yleisjulkisuuteen. Verkossa on välineitä tuoda pieniä verkkojulkisuuksia ajoittain laajempaan tietoisuuteen. Tällaisia keinoja on kutsuttu halventavahkosti mm. masinoimiseksi, tai spämmäykseksi. Olisiko parempaa termiä? Kampanjointikin kuulostaa jotenkin niin sotaisalta.

Viivakoodimedia eettiselle kuluttajalle, originally uploaded by tuija.

Wesa Aapro esitteli Tulevaisuuden tutkimuksen seminaarissa eettisen ostamisen työkalun, Kulutuskapulan. Leipätöissään Ylellä uusmediatehtävissä toimiva Aapro on tehnyt sovelluksen Taideteollisen korkeakoulun lopputyönään.

Tämä on tällainen akateeminen proof of concept, mutta toivottavasti sen ei tarvitsisi jäädä sellaiseksi, koska tämä on olemassaoleva toimiva tuote, Aapro sanoi.

Miksi Kulutuskapula on uusi keksintö, tekijä ihmetteli ääneen: boikotti on jo vanha käsite, viivakoodit kaikkialla ja nettiä ja tekstiviestipalveluja osaavat käyttää kaikki kuluttajat.

Eettisen tiedon tietokannan ylläpitämisestä syntyi seminaarissa vilkasta keskustelua.

Suurimpia esteitä idean leviämiselle lienevät, että tietojen syöttö ja ylläpito on työlästä ja vaatii kansalaisjärjestöiltä paljon. Käyttäjillä puolestaan on yhä korkea kynnys kytkeä yhteysasetukset ja panna kirjanmerkiksi selaimeen uusi wap-palvelu.

Tilanteen kehittymistä voi seurata Kulutuskrapula -blogissa.

"Verkottuminen,plussasummapeli nousussa", originally uploaded by tuija.

Markkinoiden valta kasvaa suhteessa politiikkaan, ja minusta se on hyvä asia, kiteytti vuorineuvos Gustav von Hertzen esityksensä Tulevaisuuden tutkimuksen seminaarissa aamulla. von Herzenin optimiseen skenaarioon 2025 kuuluu globalisaation jatkuminen, EU-tyyppisen yhteistyön leviäminen ja kansallisvaltioiden joutuminen kilpailuun keskenään. von Herzen pitää tärkeimpänä trendinä verkottumisen lisääntymistä. Kilpailu ja yhteistyö eivät sulje toisiaan pois, hän korosti ja viittasi kirjaansa "The Spirit of the game (1983)".

Yhteistyö edellyttää luottamusta, ja luottamus reilua peliä.

"Elinkeinoelämän kilpailu on kovaa, mutta rehellistä. Politiikan kilpailu on vielä kovempaa, mutta ei niin rehellistä. Yliopistoelämä on vielä sitäkin kovempaa ja vielä vähemmän rehellistä", vuorineuvos lasketteli salintäydelle akateemikoita.