
Tuija Aalto seuraa digimediaa työkseen ja huvikseen.
Valkovuokko, vitsippa, anemone nemorosa - huomaan yhä useammin käyttäväni wikipediaa sanakirjana. Pieniä asioita arjen digitalisoitumisessa ja mediakäytön muutoksessa.
Isompia muutoksen signaaleja ei tarvitse etsimällä etsiä. WSOY yt-neuvottelee kustannustoimittajien irtisanomisista. Tietokirjat eivät enää myy kuin ennen, sähköiset lähteet ja netin ilmainen tieto muuttavat toimintaympäristöä.
Tänään käveltiin Pikkukosken maisemissa Nokian puhelimeen bluetoothilla liitettävää LD-3W - GPS-laitetta vilkuillen ja GPS-laitevalmistaja Garminia surkutellen: siellä on piirretty tulevaisuuskaavioita, joissa GPS-käyttö laajenee yrityksiltä yksityisille lähivuosina räjähdysmäisesti ja sitten tulee joku Nokia, joka valmistaa huomattavasti halvemman puhelin-lisälaitteen, ja puhelimia, joihin GPS on sisäänrakennettuna.
Valkovuokkopuskassa kyykistellessäni mietin, miten sitä itse osaisi muuttaa itseään nopeammin kuin maailma ympärillä muuttuu. Jotkut osaavatkin: tänä keväänä blogitutut Mari Koistinen ja Eero Leppänen ovat irtisanoutuneet vakkariduuneistaan muutoksen nälässään. Onnea ja menestystä molemmille uusilla urillaan!
Teppo Moisio aloitti valokuvaamista harrastaville suunnatun rohkeus-vertaistukiryhmän Flickrissä. 100 Strangers - ryhmään voi liittyä, jos haluaa ottaa tavoitteekseen kuvata sata tuntematonta ihmistä niin, että on jutellut kuvattavien kanssa ja pyytänyt luvan kuvaamiseen. "Sosiaalisen rohkeuden kehittäminen on keskeistä niin hyvän journalismin kuin sisällöllisesti hyvän kuvaamisenkin kannalta. Hyvät jutut ja kuvat eivät saa jäädä haaveiksi siksi, ettei tekijä kehtaa", Moisio kirjoittaa.
Moisio neuvoo lähestymään kohdetta viivyttelemättä. "Jos joku viivyttelisi viisi minuuttia vierelläsi seisomassa ennenkuin tervehtii, olisitko innokas poseeraamaan hänelle", hän kysyy.
Kuvausluvan kysymisestä keskusteltin tässä blogissa lyhyesti viime vuonna (Halpamaiset lonkkalaukaukset). Silloin muutama kommentoija kertoi mielummin pyrkivänsä ottamaan kuvan huomaamattomasti. Omasta albumista löytyy varsin vähän ihan luvan kanssa otettuja kuvia tuntemattomista. Tämän blogimerkinnän kuvituskuva Helsingin Juhlaviikoilta 2005 on yksi niistä harvoista.
Tero Lehto kävi torstaina Teleforum ry:n tilaisuudessa kuulemassa viime vuoden parhaista mobiilipalveluista. Voittajapalvelu Wamlista hän ei ollut kuullutkaan. Muut palkitut olivat wap-IRC-galleria, Finnmatkat ja MTV3Handy. "Suomessa ei tapahtunut juuri mitään kinnostavaa maksullisten mobiilipalveluiden rintamalla viime vuonna, jos tässä olivat vuoden innovatiivisimmat ja menestyneimmät palvelut. Näinkö huonosti menee?", Lehto kysyy.
Tänä vuonna ilmestyneet palvelut osallistuvat ensi vuoden kilpailuun.
BBC:n alueellisten radioiden yhteisötuottaja, radiotoimittaja Robin Hamman pohtii Manchester - blogissa yksityisyyden ja julkisuuden rajoja verkossa (When is a Blog in Public Meant to Remain Private?). Sytykkeen antoi Virginia Techin massamurhatapauksessa se, miten hän itse ja muut valtavirran journalistit käyttivät Livejournalin blogeja lähteenään raportoidessaan, mitä koulun oppilaat toisilleen kokemuksistaan jakoivat.
Tuoreita lähteitä etsivä journalisti tietenkin tekee kaikkensa löytääkseen uusia silminnäkijöitä ja kokijoita uutistapahtumia värittämään ja taustoittamaan. Kun joku on mennyt kirjoittamaan asiasta teknisesti ottaen julkiseen nettiin, vaikkakin vain ystävilleen tarkoittamalleen blogipalstalle, onko sisältö vapaata riistaa joukkoviestimien siteerata? Jokaiseen linkitykseen ja sitaattiin luvan kysyminen sähköpostitse hidastuttaisi toimittajan työtä valtavasti.
Hamman asettaa esimerkiksi itsensä: perheen tuore vauva on jo tavallaan "nettipersoona", koska jälkikasvun kuulumiset blogataan säännöllisesti kaukana asuvilla tuttaville ja sukulaisille. Hamman ei ole tehnyt blogista teknisesti yksityistä, vaikka selvästikin tarkoittaa sisällön vain tarkoin rajatulle lukijakunnalle: salasanojen opettaminen mummuille, tädeille ja serkuille vain olisi liian työlästä. Kuitenkaan hän ei suin surminkaan toivoisi näkevänsä vauvansa kuvia yltympäri televisiota tai linkitettynä pitkin nettiä.
Mistä kiinnostavaa sisältöä etsivä toimittaja voi tunnistaa, mikä on selvästi tarkoitettu yksityiseksi ja mikä on kaikin mokomin mahdollisimman julkista? Vai joko olemme menettäneet yksityisyyden antautuessamme verkon yhteisöllisyyteen - onko tällainen hienotunteisuus enää kohtuuden nimissä mahdollista?
Lontoon Cityssä saa nyt langatonta laajakaista katulamppuverkosta. Uutta on, että yhteyden pitäisi pysyä päällä liikuttaessa pitkin metropolin liikekeskustan katuja. Tätä eivät kaupungin pari tuhatta olemassa olevaa hotspottia tarjoa.
Verkkoa operoi The Cloud, joka aikoo tehdä uudenlaisella verkkoteknologiapalvelullaan rahaa. Loppuasiakkaita palvelee verkossa useampi eri yritys. Palvelu kiinnostanee pörssiväkeä - langattoman laajakaistan päässä finanssidataa voi pitää silmällä lounaalla ja liikekannalla. Toinen potentiaalinen käyttäjäryhmä voisivat olla Cityn siirtotyöläiset ja raksatyöntekijät, jotka saattaisivat innostua edullisesta tavasta käyttää Skype-puheluita, kaupunginhallinnossa uskotaan.
Konseptin ytimessä: "Kävellään ukoilla ympyrää ja ostetaan tuolei - ja jutellaan muiden kaa" (Koululainen Aleksi Korhonen, YLE Uutiset, 24.4.2007). Päivän talousuutinen kertoi Sulakkeen hankkineen osakevaihdolla omistukseensa IRC-galleriaa pyörittävän Dynamoidin. Aiheesta lisää Vierityspalkissa.
Olen YLE Extran katsoja #225. Kanava aloittaa perjantaina 27.4. Jännää!
Tuija täällä hei - blogissa keskustellaan Sonjan kysymyksestä, millaiset verkkoyhteisöt puhuttelevat.
Hessu Järvisen Hessun kahvila -podcast aloitti kolme viikkoa sitten suorat lähetykset nettiradio Hear.fi:ssä.
Viime sunnuntain digi-ilta demonstroi raikkaalla ja menevällä otteella, mitä interaktiivisuus voi pitkälle vietynä olla.
Olin kaksi ensimmäistä Hear.fi - lähetystä kuunnellut vasta taltioina seuraavalla viikolla, joten odotukset olivat korkealla kun viimein tänään asettauduin livenä kuulolle. Eikös vaan kahvilanpitäjä silloin istunut itse Seminaarinmäen Mieslaulajien konsertissa ja maksimissaan 14-päinen yleisö (Hearin näyttämän tilaston mukaan) sai tyytyä ennalta nauhoitettuun ohjelmaan.
Suoran lähetyksen lumolla on hintansa: siellä olisi sitten kanssa oltava oikeaan aikaan paikalla. Eikä kai sellaista hommaa ei-työkseen tekevältä voi vaatia kun eivät kaikki ammattilaisetkaan aina veny. Elämä vie.
Täytyy maar yrittää tälläytyä vastaanottimen ääreen uudelleen ensi sunnuntaina kahdeksalta. Tsemppiä, Hessu, ja onnea ohjelman jo 60:nnelle jaksolle!
VTT:n sosiaalisen median seminaarissa moni naputtaa muutakin kuin omia muistiinpanoja. Isäntä tarjoaa ystävällisesti wlanin (mikä on vieläkin liian harvinaista herkkua jopa alan tapahtumissa).
Jouni Kantonen Red Tail Mediasta (kuvassa oikealla) osallistui kommentoimalla aktiivisesti seminaariesityksiä IRL, live audiona, kun taas Jere Majava ja Suvi Korhonen kunnostautuivat mikrobloggaamisessa.
Daniele Montemale Kööpenhaminen yliopistosta on laatinut näyttävän esityksen Second Life - maailmasta. "SecondLife, a real new world: life, business and toxic immersion" on mukana Slidesharen ‘World’s Best Presentation Contest’ - kilvassa (via Überkuul).
Kattava esitys moninpelattavan yhteisön ominaisuuksista. Sisältää asioita, joita on kerta kaikkiaan hyvä tietää, esimerkiksi jos tuntee tarvetta ostaa ison peniksen (dia 33/75).
Kommentteja
10 tuntia 2 minuuttia sitten
12 tuntia 37 minuuttia sitten
13 tuntia 46 minuuttia sitten
1 päivä 16 tuntia sitten
2 päivää 8 tuntia sitten
2 päivää 10 tuntia sitten
2 päivää 12 tuntia sitten
3 päivää 4 tuntia sitten
3 päivää 10 tuntia sitten
3 päivää 15 tuntia sitten