Tuhat sanaa

Foursquare on paikka- ja sijaintitietoa hyödyntävä verkkopalvelu, jonka avulla voit jättää digitaalisia jalanjälkiäsi kaupungilla kulkiessa ja nuuskia muiden eri paikkoihin kiinnittämiä viestejä.

Älypuhelimeen (iPhone, Android, Blackberry) asennettava sovellus seuraa, missä liikut, kun olet antanut sille luvan paikantaa itsesi, ja antaa halutessasi ilmoituksia, jos kaveri liikkuu lähistöllä tai jos kaverit ovat antaneet vinkkejä lähistöllä olevista palveluista.

Paikkoihin ilmoittaudutaan klikkaamalla "Check in" silloin, kun halutaan jättää jälki. Paikka joko valitaan listalta tai ellei sitä vielä ole kukaan lisännyt, ilmoitetaan itse.

Kavereita etsitään joko sähköpostiosoitteen perusteella tai Twitter- ja Facebook-kytkennöillä. Eri paikoissa kulkiessaan voi myös seurata puhelimestaan, keitä niillä kulmilla kulkee.

New York Times ja kahvilaketju Starbucks ovat ensimmäisten Foursquaren kaupallisten hyödyntäjien joukossa. Lehti laatii listoja kiinnostavista paikoista, joihin sen lukijat voivat poiketa, ja kahvila tarjoaa erikoiskohtelua vakkareilleen. Foursquare tarjoaa yrityksille uuden tavan kerätä asiakastietoa fyysisen ja digitaalisen ympäristön yhtymäkohdassa.

Fast Companyn mukaan palvelu yhdistää geotägäyksen, sosiaalisen pelaamisen, hyperpaikallisen mainonnan ja lisätyn todellisuuden.

Samoja teemoja kaupunkiympäristön jäsentämisestä ja "urbaanista infrastruktuurista" on Nordkappin Urban Screens -esityksessä. Heidän ajattelunsa lähtee liikkeelle kaupunkiympäristöön sijoitetuista kosketusnäytöistä, joille julkinen sektori tuottaa tietoa palveluna kansalaisilleen. Lisäksi kansalaiset itse liikkuessaan paikasta toiseen tuottavat lisää tietoa, joka voidaan näyttää reaalikaisesesti näytöllä, esimerkiksi missä liikkuu eniten väkeä jne.

GPS älypuhelimissa ei ole mikään nouseva trendi, vaan olennainen ominaisuus, jota monet arkiset palvelut hyödyntävät, kirjoittaa CNET.

Sosiaalinen ja mobiili netin käyttö on vähintäänkin tuloillaan. Eikähän idea kaveripaikannuksesta uusi ole - kuka muistaa Elisan Zirclen? Tai Brightkiten, tai Jaikun, Latituden, Buzzin...

Facebookin profiilin erottaa blogeista tai esimerkiksi Twitteristä seuraamisen kaksisuuntaisuus: siinä missä monia avoimia internetin tietovirtoja voi vain ryhtyä seuraamaan, Facebook-kaverisuhde vaatii molemminpuolisen hyväksymisen.

Facebookin ominaisuudet muuttuvat jatkuvasti. Niin muuttuvat myös omat tarpeet ja toimintatavat. Voi olla käynyt niin, että on joskus tullut hyväksyttyä kaveriksi sellainen henkilö, jonka kanssa nykytilanteessa ei oikeastaan ole missään tekemisissä ja jonka kanssa ei ehkä nyt ryhtyisikään Facebook-kaveriksi. Mikä neuvoksi?

Milloin kaverisuhteen katkaiseminen on tarpeen?

Facebookissa on kaksi tapaa raivata enemmän palstatilaa omille läheisille ihmisille, joiden päivityksistä haluaa pysyä kärryillä.

Kaverisuhteen lopettaminen on selkeä, muttei kovin diplomaattinen keino. Ennen kuin poistaa kaverin verkostostaan, on syytä selittää teko tähän yksityisellä viestillä.

Ihmisellä on oikeus tarkistaa viestintätapojaan aika ajoin, eikä kenenkään pitäisi suuttua, jos selität ystävällisesti, että tilanne on muuttunut ja ettei kyse ole reaktiosta mihinkään, mitä hän on tehnyt tai sanonut.

Ensimmäinen reaktio poistettavalla voi nimittäin olla sama kuin jätetyksi tullessa: mitä minä tein väärin? Tee siis selväksi, että kyse on sinusta, ei hänestä.

Vaikka kaverin poistaminen ei näykään uutisvirrassa samalla tavalla kuin kaverin lisääminen, on todennäköistä että kaverisuhteen purkaminen huomataan. Tällä toimenpiteellä on sosiaalista merkitystä: poistettu voi kokea tulleensa nolatuksi oman kaveripiirinsä silmissä.

Omasta turvallisuudestaan kannattaa myös pitää vaarin. Häpeä ja kunnian menettäminen, suhteen katkaisemien sosiaalisessa verkostossa, on mahdollisesti jo johtanut ensimmäisiin Facebook-kunniamurhiin.

Piilottaminen poistaa kaverin päivitykset uutisvirrastasi

Mikäli sinua ei haittaa, että kyseinen ihminen edelleen näkee päivityksesi ja pysyy verkostossasi, voit turvautua myös henkilön päivitysten piilottamiseen. Pysytte edelleen muodollisesti kavereina, mutta hänen tilapäivityksiään ei enää näytetä uutisissasi.

Jos yksittäisen henkilön julkaisemissa sisällöissä on jotakin, mikä ärsyttää sinua, esimerkiksi jonkin sovelluksen tiheät päivitykset, voit piilottaa vain ne: vie hiiri kyseisen päivityksen kohdalle, valitse "piilota" ja klikkaa henkilön sijasta sovelluksen kohdalla.

Sama mekanismi toimii Facebookin sivuillakin: kuvan esimerkki on YLE Turun fanisivulta.

Nettielämää -sosiaalisen median maailmat -kirjassa kirjoitimme aiheesta näin:

"Verkon yhteisöpalvelussa kuten Facebookissa käytetty termi "friend", ystävä, saattaa hieman venyttää puhekielessä käyttämämme termin merkitystä. Joissakin palveluissa on tapana "frendata" eli lisätä kaveriksi uusia tuttuja hyvinkin kevein perustein: jos tapasitte sattumalta, oli mukava jutella, etkä panisi pahaksesi juttutuokion uusimista, eikä profiilisi sisällä mitään niin yksityistä, että olisi riski päästää joku tuntematon lähipiiriin, niin frendaa pois. Hahmon voi aina tipauttaa ystävälistalta myöhemminkin."

Facebook on massiivisilla käyttäjämäärillään noussut internetpalvelujen valtavirtaan.

Sopivin toimintatapa riippuu siitä, millaiset odotukset sinulla itselläsi ja verkostoillasi on viestinnän sisällöstä ja käytännöistä. Hankaluuden tunne syntyy yleensä siitä, jos kaveripiirissä on kovin erilaista väkeä työkavereista työkontakteihin ja omasta perheestä tosielämän ystäviin ja satunnaisiin nettituttaviin.

Sivu avuksi laajempaan verkostoitumiseen?

Uusi tapa olla sekä yksityisesti että laajemmin tavoitettavissa Facebookissa on tehdä itselleen sivu ("fan page"). Ominaisuuden käyttöön ottaminen vaatii jonkun verran pokkaa, sillä perisuomalaiseen mentaliteettiin ei kovin helposti sovi vertaisten "fanittaminen". Sivun avulla voi kuitenkin päästä mukaan Facebookin pöhinään ilman, että joutuu tinkimään piiruakaan yksityisyydestään.

Esimerkiksi Juha Kreus kertoo pari viikkoa sitten perustetulla sivullaan näin:

"Juha Kreus - Risk Hunter sivu edustaa nyt minun ammatillista profiiliani. Kyse ei ole narsismista, vaan sosiaalisen median sisällön jakamisesta enemmän ammatillisuuden ja yksityisyyden välillä. Sivu on "fanisivusto", koska siinä ei ole tarkoitus laajemmin ajaa mitään teemaa, vaan toimia omana kotisivunani. Jos siis haluat seurata työtäni, niin liity "faniksi"."

Oma sivuni löytyy osoitteesta facebook.com/aaltotuija.

"Tiedonvälityksen mahdollisuudet ovat nyt paremmat kuin koskaan. Lehtien tekeminen ei silti ole muuttunut juuri mitenkään. Miksei lukijoiden osaamista ja innostusta hyödynnetä, kun siihen kerran on niin hienot välineet?" Näin pohtii Tietoviikon toimittaja Jouni Junkkaala, jonka Avoin juttu on julkaistu tänään.

Kommenttipuheenvuorossaan (kuva) Junkkaala pitää hanketta onnistuneena prosessina, ja jättää lopputuloksen laadun lukijan arvioitavaksi.

Ks. Tuhat sanaa 16.2.2010: Jouni Junkkaala organisoi avointa jutuntekoa verkossa

Erikoistutkija Heikki Kuutti Jyväskylän yliopiston viestintätieteiden laitokselta kirjoitti Hesarin Sunnuntaidebatissa, että lukija-asiamies lisäisi luottamusta mediaan. Kuutista on erikoista, että "herkästi toisten tekemisiin puuttuvat viestimet eivät itse ole halunneet avautua ulospäin".

Olen samaa mieltä kuin Kuutti siitä, että journalistisia päätöksiä on perusteltava, eivät ne aina itsestään lukijalle aukene. Lääkkeeni vain on aivan eri: yhden lukija.asiamiehen sijasta toimittajien on itse oltava yleisöjensä kanssa tekemisissä nykyistä enemmän.

Aivan kaikki eivät tosin heti ilmoittautuisi vapaaehtoiseksi olemaan töissä Facebookissa.

Muuttunut valta-asetelma, yleisöjen muuttuminen itsekin sisällön tuottajiksi ja merkittävä ajankäyttö sosiaalisen median palveluissa on kuitenkin jo havahduttanut valppaimmat toimintaan.

Sanomalehti Kalevassa on reilun kuukauden työskennellyt sosiaalisen median tuottajana Erkki Hujanen (katso video).

Jarno Alastalo työskentelee Aller Media Oy:ssä Social District Officerina (katso video) ja etsii parhaillaan tiimiinsä sosiaalisen median koordinaattoria. Sanoma News haki juuri päättyneessä haussa sosiaalisesta mediasta vastaavaa tuottajaa Iltasanomiin.

"Sosiaalinen media edellyttää uudenlaista osaamista työelämässä", kertoo Yliopistouutisetkin (TYT ja Rekry: "Sosiaalinen media synnyttää uusia ammatteja"). Artikkelissa kehittämispäällikkö Kaisa Lammi rekrystä ja suunnittelija Jukka Sihvola TYTistä sanovat, että esimerkiksi sosiaalinen media synnyttää erityisesti markkinointiviestinnän alueelle sellaisia uusia ammatteja, joista ei edes vielä tarkalleen tiedetä.

Markkinointi & Mainonta -lehden kolumnisti Tiina Laapio oli seminaarissa kuullut YleX-kanavan nettipersoonasta Siposta. Sippo on verkkojuontaja, yhteisömanageri, jonka tehtäviin kuuluu seurustella ihmisten kanssa netissä.

"Onko tulevaisuuden unelma-ammatti hengaaja? Yrityksen palkkaama henkilö, jonka tehtävänä on luodata organisaation toimintaympäristöä, testata tuotteita ja vaihtoehtoja, olla korvana asiakkaille sekä seurata ja mikä tärkeintä, luoda puheenaiheita -yrityksen kannalta positiivisesta näkökulmasta tietenkin", pohtii Laapio, ja myöntää, että hengaajan nimike olisi tosin harhaanjohtava, sillä ajassa oleminen on sekä yksilölle että yritykselle aivan totista ja resursseja vaativaa työtä.

YleX-kanavan suunnittelupäällikkö Jonna Ferm muuten kertoo kanavan nettistrategiasta ensi maanantaina YLEn sosiaalisen median verkoston (liity FB-ryhmään) kuudennessa tapaamisessa Isossa pajassa.

YLE.fi-etusivutoimituksen sosiaalisen median tuottaja Arttu Silvast pohtii uuden toimittamisen muotoja omassa blogissaan.

Chilen maanjäristyksen uutisointi osoittautuu esimerkiksi suoran videolähetyksen voimasta. Havaijin rannikolla vyöryvien vesimassojen liikkeitä on koukuttava katsoa hyvin selostetusta lähetyksestä. CBS:llä oli tarjota ainutlaatuista suoraa kuvamateriaalia Hilo Beachilta, ja linkki Ustream-palveluun, jossa kuvan yhteydessä oli reaaliaikaista pikaviestivirtaa, kiersi netissä.

Twitterin listoja kokosi useampi uutismedia.

Huffington post koosti Chilen tsunamin vaikutuksia seuraavan uutissivun automaattisesti päivittyvistä Twitterin listoista ja samaisesta saatavilla olevasta upotettavasta Ustream-palvelun CBS:n suoraa lähetystä jakavasta videopoayeristä.

Ulkopuolisista lähteistä koostetun sivun hyvä puoli on täysi reaaliaikaisuus riippumatta toimituksen resursseista, miinuspuoli se, että jos ulkopuolinen syöte kaatuu, jää sivu ilman sisältöä.

Hawaii News Now -sivustolla ongelma oli toisenlainen: minulta puuttui vaadittava videokoodekki, Microsoft Silverlight. Sen käyttöönotto onnistui uutisnälässä kuitenkin rivakasti.