Arvioi tämä blogimerkintä
Tuija Aalto on helsinkiläinen media-alan ammattilainen, joka seuraa digimediaa työkseen ja huvikseen.
Syötteet
Sula Pinta
Sula Pinta on tilattava ääniohjelma, podcast, median uusista ulottuvuuksista. Noin viikoittain ilmestyvän audio-ohjelmasarjan erityisen kiinnostuksen kohteena ovat uudet 3D-maailmat.
Tilaa podcast
Tilaa blogi
Bloggaava toimittaja paahteessa
Bloggaava toimittaja joutuu asemoimaan itsensä paitsi suhteessa työnantajaansa, myös kollegoihin ja koko journalistiyhteisöön sekä kaikkiin niihin osayleisöihin, jotka tuntevat itsensä asiantuntijoiksi siinä aiheessa, mistä toimittaja kulloinkin kirjoittaa.
Vapaa toimittaja Kirsi Myllyniemi on pitänyt sosiaali- ja terveysaiheista Verkkolehti InMediasRes -blogia vuodesta 2005. Hän kertoo ryhtyneensä bloggaajaksi, koska haluaa olla vuorovaikutuksessa ihmisten kanssa ja samalla kehittyä kirjoittajana. Eräs ruokavalioaiheinen kirjoitus toikin hänelle vuorovaikutusta kyllin.
-- blogiini pölähti kommentteja, joissa edellytettiin, että perustelen Diabetesliiton asiantuntijaryhmän linjauksia. Keskustelijat olivat pääosin blogissani ennen tuntemattomia nimimerkkikirjoittajia. Jotkut neuvoivat, että jos en vastedes kirjoita ruoasta, ei tule ristiriitoja., kertoo Myllyniemi tuoreessa Journalistin kolumnissaan (Journalisti 20.3.2008: Mediavieras, Kirsi Myllyniemi - Netissä riehuu ruokasota).
Lisää aiheesta
- Tuhat sanaa: Toimittaja bloggaa keskustellakseen ja oppiakseen
- InMediasRes: Kun toimittaja bloggaa
- Journalisminpaivat.blogspot.com: Kenen piikkiin blogata?
Kuva on journalismin päiviltä 2005. Takarivissä livebloggaava Kari Haakana seuraa viime aikoina jälleen aktivoitunutta toimittajien ja bloggaajien välistä dialogia.
RSS
Kommentit
Media luo mielipiteitä ja vaikenee asioista mielensä mukaan
Media pitää kirjoittaa merkityksettömistä asioista paljon isoilla kirjaimilla ja mitätöi suuret asiat vaikenemalla. En minä luota painettuun sanaan enkä televisioon ekä radioon täysin. Asiat pitää suodattaa itse. Siellä toimituksissa voi olla suppeakatseisia toimittajia takana. Omat intressinsä heilläkin. Tämä näin yleistäen. Ei kenenkään persoonaan kohdistuva.
Asiat pitää miettiä itse,
Asiat pitää miettiä itse, siitä olen vieras kanssa si samaa mieltä, mutta jostakinhan ne ensin esille ja vastaan tulevat. Mikä netin käyttäjä se niin reipas ja ehtiväinen on että pystyisi omin voimin seuraamaan kaikkia mahdollisia yhteiskunnassa valtaa käyttäviä tahoja: merkittäviä taloudellisia ja poliittisia toimijoita ja erilaisia vaihtoehtoista tietoa tarjoavia intressiryhmiä saadakseen "puhdasta raakatietoa". Kaikki me ollaan suppeakatseisia, ihminen on rakennettu sillä lailla. Sopii vain toivoa, että tämä yhä verkottuneempi maailmamme auttaa meitä kommunikoimaan tehokkaammin ja rakentamaan maailmamme entistä monipuolisemmista aineksista. Hoh, olipas hurskaasti sanottu. Mediamaisema ei joukkoviestinnän vastaanottoa kuvaavien tilastojen mukaan kuitenkaan vielä näyttäisi olevan moninaistumassa vaikka siihen olisi mahdollisuus. Kari Haakana referoi tuoretta jenkkitutkimusta uutismedian tilasta.
Toimittajan brändinrakennusta
Minusta blogin pitäminen on hyvä ilmaisukanava ainakin uutistoimittajalle, joka haluaa tuoda omia näkemyksiään julki.
Siinä missä uutisten on oltava riippumattomia ja puolueettomia, blogikommenteissa saa ihan rehellisesti tuoda julki mielipiteensä.
Olen myös yllättynyt siitä, miten paljon blogissa saa ottaa tilaa omille mielipiteille ja näkemyksilleen. Tunnen itseni välillä lehden toiseksi tai kolmanneksi pääkirjoitustoimittajaksi, kun pääsen uutiskommenteillani tekemään mielipidejournalismia webissä.
On aika hyvä formaatti, että blogimerkinnät ajetaan uutisleiskaan uutiskommentteina, uutisanalyyseinä tms. Formaatti on aivan sama kuin paperilehdissä, mutta näin mielipide- ja näkökulmajutut saadaan piristymään uutisten pakostikin neutraalimpaa otsikkovirtaa.
Eikä tässä ole mitään salaista, monikin tiedotusväline käyttää blogeja uutiskommenttiensa alustana.
Ja jos toimittajassa on yhtään narsistin vikaa, blogin pitäminen antaa mahdollisuuksia tuoda omaa nimeään ja naamaansa julki. Toimitusten johto ei voi vastustaa näennäisesti ilmaista lisäpanostusta, joten toimittaja saa yleensä avautua aivan niin paljon kuin huvittaa. Ns. hankalissa aiheissa on tietysti fiksua tunnustella liikkumavaraansa esimiehiltään.
Minä olen esimiehilleni avoimesti kertonutkin, että tykkään blogin kirjoittamisesta siksi, että toivon ihmisten mediame nimeä ajatellessa muistavan juuri minun nimeni. Tämä pätee niin lukijoihin kuin muihin sidosryhmiin.
Tero Lehto, kyllä sinä tuossa
Tero Lehto, kyllä sinä tuossa onnistutkin; ainakin minulle olet ensimmäinen mieleen tuleva Tietokone-lehden toimittaja, ellet jopa verkkoläsnäoleva journalisti ylipäätään.
Vaan saivatpa brändia rakentavat toimittajat huutia Paavo Lipposelta taannoisessa aatteellisten journalistijärjestöjen seminaarissa. Kuuntelitteko Julkisen sanan jakson "Onko Sanomalehdillä enää sanomaa?" Oikein hymyilytti kun vanhan koulun mies antoi kyytiä kaikenmoiselle turhanaikaiselle interveppitouhuilulle.
Tietokone = Lehto ja Haakana, mulle siis
En kyl osaa sanoa kumpi tulee ekana mieleen Tietokoneesta, Lehto vai Haakana. Mutta muita onkin sit hankalampaa jo nimetä. Samuli Kotilainen sitten seuraavaksi.
Tuija: Kuuntelin sen kokonaan ja lehdet oli hiukan musta irrottaneet kontekstistaan juttuja. Kuten sen "ei koskaan enää". Osa tuosta sanotusta kuulosti hiukan mustalla huumorilla silatulle kärjistykselle, jollaisia puhutaan yleisön huvittamiseksi tai hereillä pitämiseksi. Jos tunnet jonkun, joka oli paikalla (minä en tietääkseni), niin ehkä asia valottuisi.
Kirjoita uusi kommentti