Main menu
Tuija Aalto
Juuri nyt
- Sokea taluttaa näkevää - lisätty todellisuus antaa suunnan
- Ajatuskulku kommunikaation mediallistumisesta
- Kaksi kuvitelmaa digitaalisesta ja verkottuneesta tulevaisuudesta
- Learning analytics - tavoitteellisuutta ja mittaamista oppimiseen
- Kumpi vai kampi eli oppitunti pelillistämisestä
- Valitse avoimuus ja oleta hyvää
- Indiemedia innostaa - mutta kuka myy?
Palaute ja kommentit
Jos haluat antaa palautetta yksityisesti, voit käyttää palautelomaketta.
Kommentteja
- Tuosta Posterousista ei ole sekunti sitten
- Kiinnostava aihe jälleen, 2 viikkoa 15 tuntia sitten
- Marketta erittäin hyviä 2 viikkoa 16 tuntia sitten
- Onpa erinomaisen tärkeä aihe. 2 viikkoa 1 päivä sitten
- Katri kuulostaa, että olet 2 viikkoa 2 päivää sitten
- Jukka, tuo kuulemasi "täällä 2 viikkoa 2 päivää sitten
- Alkaapa viritä 2 viikkoa 3 päivää sitten
- Iik! Iikein hieno tapa tutkia 2 viikkoa 3 päivää sitten
- Ajankohtainen postaus minulle 2 viikkoa 3 päivää sitten
- Iikein paljon kiitoksia 2 viikkoa 3 päivää sitten
You are here
Esiintyjältä vaaditaan vuorovaikutteisempaa otetta kuin koskaan
Konferenssipuhujilta ja seminaariesiintyjiltä odotetaan yhä kovatasoisempia suorituksia. Esitysten pitää olla paitsi sisällöltään yleisön odotuksiin osuvia, myös visuaalisesti näyttäviä ja mukaansatempaavia. Tämä käy ilmi Sometu-verkostossa käynnissä olevassa keskustelussa, jossa keskustelun avaus USA:ssa HighEdWeb-konferenssissa sattuneesta yleisökapinasta yhtenä esimerkkitapauksena eteni toiseen kotimaiseen, taannoiseen Pekka Himasen MindTrek-esiintymiseen.
Ketjun avannut Minna Takala linkitti Jeremiah Owyangin blogimerkintään, jossa piilaaksolaisyrittäjä esittää muutamia kovia vaatimuksia taustakanavien seuraamisesta nykyaikaisessa esiintymistyössä.
Robert Scoblekin kuulemma pitää nykyään vartin välein Twitterintarkistustauon.
Owyangin ohjeet ovat:
- Valmistaudu enemmän kuin koskaan
- Tiedä yleisösi teknologiankäyttötaso
- Tarkkaile taustakanavaa puheesi aikana tai värvää apua monitorointiin
- Muista vuorovaikutus yleisön kanssa
- Opettele esiintymään kännykkä kädessä seurataksesi taustakanavaa siitä
Millaisia esityksiä tämän päivän vaativat yleisöt sitten odottavat? Presentation Zen-blogi suosittelee seuraamaan esimerkiksi TED-videoita, erityisesti muotoiluun ja luovuuteen liittyviä. Omia esityksiä Presentation Zen kehottaa harjoittelemaan paikallisissa Pecha Kucha- tai Ignite - illoissa tai TEDx -konferensseissa.
Kommentit
Hieman mietityttää tuo
Hieman mietityttää tuo taustakanavan käyttö. Juuri kun olemme oppineet puhumaan ppt-pallukoita seinälle, alamme lisäksi puhumaan kännykälle? Olen joskus kokeillut samaan aikaan luentoa ja chattia, ja vähän vaikeaksi se menee miehen putkiaivoille. Mikä tuo taustakanavan lukemisen funktion on? Jos kyse on sen seuraamisesta miten yleisö regoi, voi pasmat mennä lopullisesti sekaisin. Vai onko tarkoitus käyttää taustakanavaa keskustelukanavana aiheelle, yleisö siis osallistuisi taustakanavalla kommentein ja kysymyksin?
Mulla on kokemusta live
Mulla on kokemusta live taustakanavan käytöstä tasan yhdestä kerrasta - pari vuotta sitten konfabulaarissa olin puhumassa tavoitteellisen bloggaamisen ja ajanhallinnan tematiikasta ja toiselle ruudulle viritettiin chattikanava yleisön kirjoittaa. Kyllä sen kyttäily ainakin omia ajatuksiani pysäytti siksi toviksi.
Tämä taustakanavan merkitys liittyy mielestäni isompaan muutokseen, en tiedä mikä on ollut ensin tai onko jompi kumpi seurausta toisesta.
Olen opettajaihmisiltä kuullut sellaista huolta, että he menettävät kontaktin oppilaisiinsa tunneilla, kun nämä istuvat naama kiinni läppärin ruudussa.
Opettaja ei voi tietää, kirjoittaako opiskelija intensiivisiä muistiinpanoja itselleen, vai luokkakavereiden kanssa yhdessä, vai lottoaako tämä kenties.
On aika perverssiä, jos opettaja suljetaan vuorovaikutustilanteen ulkopuolelle. Korjautuisiko asia sillä, että opettajakin olisi samalla kanavalla verkossa? Mikä järki sitten ylimpäänsä olisi luokassa istumisessa, eikö olisi helpompaa hankkiutua opetustilaan online, kukin mistä sitten verkkoon pääseekään, siinä tapauksessa?
Mutta nämä konferenssikeskustelut eivät erityisemmin pui sitä, onko mitään mieltä isolla porukalla kokoontua jonnekin isoon tilaan. Tuntuu, että sitä pidetään vielä selviönä. Miksi? Miksi pitäisi pitää yllä vanhaa, teknologian vanhennuttamaa konferenssi-instituutiota, jos kerran sen sääntöjä (yksi esiintyy, muut kuuntelevat) tunnetaan tarvetta murtaa lisäämällä online-ulottuvuus?
Äh, enemmän kysymyksiä kuin vastauksia.
Kiinnostavia
Kiinnostavia näkökantoja!
Itse ammattivalmentajana pidän sitä ajatusta outona, että huomio pitäisi kiinnittää kahteen paikkaan yhtä aikaa. Jos yrittää samanaikaisesti seurata chattiä tai Twitteriä ja lisäksi esiintyä, niin metsään menee: kumpaakin joutuu tekemään puolella teholla.
Sen sijaan on äärimmäisen tärkeää kommunikoida livenä yleisön kanssa ja kuulostella heidän kokemuksiaan. Esiintyjän pitää olla aidosti läsnä, jolloin hän kykenee havaitsemaan, jos jokin alkaa mennä pieleen.
Kun homma sujuu livenä hyvin, yhdenkään puhujan ei tarvitse pelätä selän takana käytävää ikävää twittaamista. Sen sijaan jos puheenvuoro menee ketuilleen, Twitterissä reagoidaan varmasti.
Himasta ei nähtävästi ole kiinnostanut yleisön reaktio lainkaan, ja se on hänen oma mokansa. Huonoa puheenvuoroa ei korjata Twitterissä vaan paikan päällä kasvokkain.
Tästä teemasta on muuten tulossa blogiini postaussarja ensi viikolla arkiaamuisin. :)
Sivusin omassa blogissanikin
Sivusin omassa blogissanikin tuota Himastapausta kun se sattui sopimaan sen hetkiseen aiheeseen (hyvien käytäntöjen ja niistä keskustelun tarve etenkin yrityksissä, joissa ollaan keskimäärin kovin alkutaipaleella vielä näissä jutuissa). Kirjoitushetkellä tuli mieleeni ainakin sellainen ajatus, että taustakanavan käytöllä saatetaan saada aikaan melko outoja tilanteita. Onhan puheenvuoron pitäjällä kai jonkinlainen kokonaisuus runkona mielessään ja jos kommentoijat eivät kärsimättömyyttään jaksa yhtään odottaa, he alkavat helposti kommentoida yksittäisiä puita kun esiintyjä ei ole vielä päässyt esittelemään heille minkä lajin metsästäkään puhuu (olipas kulunut kielikuva vaan kun ei ole saanut kahvia vielä riittävästi...). Pitäisi siis osata tasapainoilla "hyvän tarinan kertomisen" ja välittömän palautteenantomahdollisuuden välillä?
Viimeaikona eri blogeissa on paljon kuvattu tilaisuuksia, joissa esim. Twitteriä on käytetty hyödyksi ja tuolla suuressa maailmassa on tästä sekä positiivisia että negatiivisia kokemuksia. Tunnen myös tuon hra Owyangin blogiartikkelin, kaikesta tästä voisi kai tehdä vain sen johtopäätöksen, että keskustelua hyvistä käytännöistä tosiaan tarvitaan, jotta tässä ei syntyisi uusia kyseenalaistamatta hyväksyttyjä "maan tapoja".
Tweetmobbing. Kannattaa
Tweetmobbing. Kannattaa tsekata tuorein keissi aiheesta Lapin Kansasta by Eero Leppänen.
Kommentoi