Main menu
Tuija Aalto
Juuri nyt
- Digitaalinen täydentää tilannekuvan - tämän vuoksi lisätty todellisuus innostaa
- Ministerit ja kanisterit tasapainoilevat Twitterissä
- Pebble-älykello pettymys - kehittäjäpaketti puuttuu
- Yhteisömanagerit kokoontuivat taas Tampereella
- Asiantuntijat esiin yrityksen sivuilla - seitsemän syytä puolesta ja vastaan
- Yritysvideossa on nyt fiilistä
- Puettavat sensorit kietoutuvat otsalle, ranteeseen
Palaute ja kommentit
Jos haluat antaa palautetta yksityisesti, voit käyttää palautelomaketta.
You are here
Hyperpaikallinen nettisisältö haastaa verkkolehdet
Sanomalehtien kustantajien on keskitettävä markkinointivoimansa, sisällöntuotantovoimansa ja mainosmyyntinsä ja kehitettävä ainutlaatuisia paino-, verkko- ja mobiilituotteita, joita kuluttajat ja mainostajat arvostavat. Näin summaa Alan D. Mutter blogissaan (Local news rivals doom publisher pay walls), neuvoen verkkolehtiä luopumaan maksumuurista ja kilpailemaan uusien toimijoiden hyperpaikallisten verkkopalvelujen kanssa.
Mutterin mukaan Yahoo on kehittämässä omaa paikallisuutispalveluaan, jollaista tarjoavat jo AOL:n Patch.Com, MSNBC’n Everyblock.Com ja Huffington Post (esim. HuffPost-New York).
(Blogilinkki Facebookista Pekka Pekkalan ja Matti Lintulahden kautta.).
Helsingin sanomat uudisti hiljattain Omakaupunki-palvelunsa yhdistämällä siihen Vartti.fi:n paikalliset sisällöt.
Toimittajien on oltava kartalla, samalla kartalla yleisöjensä kanssa, niin kuvaannollisesti kuin konkreettisesti. Mutta millaisia uusia näkökulmia paikkasidonnaisuus tarinankerronnallisesti voisi tuoda? Millä tavalla uutismedia voisi yhdistää ihmisiä paitsi aiheiden, myös niille relevanttien paikkojen kautta toisiinsa? Olen työni puolesta mukana järjestämässä seminaaria paikka- ja sijaintitiedon käyttämisessä media-alalla. Maksuttomaan Spot On - Locative media - seminaariin voivat ilmoittautua aiheesta kiinnostuneet tarinankertojat ja kehittäjät.
Hae tästä blogista
Julkaisut
Kuinka olla avoin - työelämän uudet viestintätaidot. Finn Lectura 2012. ISBN: 978-951-792-549-5
Artikkeli Suomalaiset verkossa -tutkimus: Netin käyttömotiivit Yle Internetin asiakasymmärryksen tukena Päivi Almgrenin ja Päivi Jokitalon toimittamassa Kirjasto 2012 Asiakkaan asialla -kirjassa.
Löydy - Brändää itsesi verkossa Avain 2010 ISBN on 978-951-692-807-7
Nettielämää - sosiaalisen media maailmat BTJ Kustannus 2009 ISBN 978-951-692-742-1
Kommentit
Tietysti tämä
Tietysti tämä hyperpaikallisuus ja lokeroituminen, vaikka onkin luonnollista seurausta "vapaa-ajanjournalismista", hävittää ihmisiltä koherentin ja jaetun kokonaiskuvan yhteiskunnasta. Ns. yleistieto trivialisoituu.
Tähän sekä kunnon tutkivaan journalismiin tarvittaisiin perinteisiltä lehdiltä ryhdistäytymistä, mutta ilmeisesti roskassa on paremmat katteet ainakin vielä niin kauan kuin siitä suostutaan maksamaan. Roskaahan internetistä saa ilmaiseksi, joten nyt kannattaisi panostaa laatuun ja journalistiseen tasoon, kun siihen on vielä varaa. Muuten edessä on romahdus. Uutisten kierrätys lehdistä toiseenkin vain edesauttaa tätä.
En olisi ihan valmis
En olisi ihan valmis allekirjoittamaan, että hyperpaikallisuus sinänsä hävittää ihmisiltä jaetun kuvan yhteiskunnasta. Voisihan sitä niinkin väittää, että itse kulmilla asuvat ovat niitä parhaita silminnäkijätodistajia dokumentoimaan paikat. Ssimerkiksi Charles Beckett huomauttaa verkottuneen journalismin oppaassa Supermedia että etäisyys on rikkaan tilannekuvan vihollinen - että jossakin kaukana oleva toimitus voi ajattelemattomuuksissaan laittaa jotain paikkaa koskevaan uutiseen kuvituskuvan jostain mielestään riittävän läheltä, joka paikan päällä oleville on suoranainen loukkaus.
Se että ihmisiltä tässä informaatiotulvassa voi kadota koherentti kuva ja kokonaisuus, on toisaalta ihan vakavasti otettava huoli, ja todellakin tarvitaan niitä tarinankertojia, olkoon nyt vaikka sitten niitä laatulehtiä, jotka tällaista kuvaa piirtävät.
Hyperpaikalliset uutiset
Hyperpaikalliset uutiset hävittävät jaettua kuvaa siten, että ne syövät muuhun uutistarjontaan käytettyä aikaa tai motivaatiota, vaikka käytetty kokonaisaika tai -motivaatio saattaisikin ehkä kasvaa. Lisäksi ne ovat usein ns. irrallisia uutisia, jotka eivät muodosta suurempia kokonaisuuksia.
Siis kokonaiskuvaa piirtämään nimenomaan tarvitaan laatulehtiä. Verkkojulkaisu, joka ei tuota ns. lehtiä tuottaa pelkkää juttuvirtaa, joista luetaan vain osa, kun taas kokonaisuudet luetaan tai silmäillään todennäköisemmin kokonaan (vrt. sinkut ja albumit). Juttuvirrassa myös isot ja pienet uutiset ovat samalla viivalla, joten ajankäyttö jakautuu kaikkien uutisten kesken. Sanomalehdessä tms. kaikki lukijat kuitenkin edes jotenkin huomioivat isot uutiset, vaikka pieniä juttuja lukisivatkin eri ihmiset.
Pelkkää verkkojulkaisua rajoittaa lisäksi lukulaite.
Video- tai audiomuotoisessa viestinnässä taas yleensä "lukupaikka" ja "-aika" on rajattuja - samaten "lukulaite". Minusta niissä ei myöskään informaatiotiheys oikein riitä. Informaatio ei välity riittävästi rikkaan (tai siis ennemminkin ei-köyhän) maailmankuvan välittämiseen. Vrt. televisiouutiset ja sanomalehti - vartissa katsoo/kuulee pääuutisotsikot tai selaa lehden läpi ja lukee muutaman jutunkin. Lukemisessa taitaa lukunopeus aika hyvin korreloida maksimivastaanottokyvyn kanssa.
Jos ei ole laatulehtiä niin sitten oikeasti on niitä tarinankertojia. Minä en ymmärrä, miten Suomessa kustannusala on muka paniikissa, vaikka täällä nimenomaan ovat asiat käsittääkseni taloudellisesti aika hyvin verrattuna muuhun maailmaan. Vai olisiko paniikki siellä osingonnostajien keskuudessa ja olisi sitä kautta ajettu lehdet ahdinkoon kuppaamalla liikaa?
Toinen kappale uusiksi vähän
Toinen kappale uusiksi vähän koherentimmin:
Siis kokonaiskuvaa piirtämään nimenomaan tarvitaan laatulehtiä. Verkkojulkaisu, joka ei tuota ns. lehtiä tuottaa pelkkää juttuvirtaa, joista luetaan vain osa, kun taas kokonaisuudet luetaan tai silmäillään todennäköisemmin kokonaan (vrt. sinkut ja albumit). Juttuvirrassa myös isot ja pienet uutiset ovat samalla viivalla, joten ajankäyttö jakautuu kaikkien uutisten kesken. Sanomalehdessä tms. kaikki lukijat kuitenkin edes jotenkin huomioivat isot uutiset, vaikka pieniä juttuja lukisivatkin eri ihmiset.
Pelkkää verkkojulkaisua rajoittaa lisäksi lukulaite.
Kenen kokonaiskuvaa? Ns.
Kenen kokonaiskuvaa? Ns. laatulehdillä on kyllä kirimistä siinä, jos ne haluavat esiintyä uskottavan kokonaiskuvan tarjoajina. Mietin nyt yksittäisenä esimerkkinä vaikkapa taannoista Talouselämän "kohta kaikki haluavat pois Facebookista" - juttua", jonka pointti, mihinkään tosiasioihin tukeutumatta, oli että sosiaalinen media varmaan kohta menee ohi.
Jos valtamedia kertoo tarinoita, jotka sen havitteleman yleisön oman kokemuksen ja havaintojen valossa ovat täysin epäuskottavia ja tuntuvat kumpuavan pikemminkin toimittajien toiveista kuin tosiasioista, voi kyllä kysyä että kenen kokonaiskuvasta on kyse ja onko se oikea.
Tampereella tätä
Tampereella tätä hyperpaikallisuutta edustavat jo varsinkin verkkolehti keskustori.fi, ja Urbiet- kaupunkitaulut. Ovat keskittyneet selkeästi kertomaan kulttuurista ja tapahtumista, jättäen uutiskerronnan valtamedioille. Tuntuisi toimivan.
Keskustori, mansetori, ja
Keskustori, mansetori, ja mitä näitä nyt on, Tampereella osataan juu. Ja sitten tulee mieleen Vaasalaisia.info ja kyyjärveläiset pitää aina muistaa mainita taikka tulee Aarolta noottia.
Helsingissä toimii Kaupunginosat.net - vaan mahtaako sitä moni käyttää? Opasmediasta löytää moni kotikaupunkinsa palveluhakemiston ja uutisia.
Mitkä toimijat mielestänne / tietääksenne ovat menestyksekkäimpiä paikallismedian tekijöitä netissä Suomessa?
Yle Tampere muuten teki juttua paikallisjournalismista tälä viikolla.
"Kenen
"Kenen kokonaiskuvaa?"
Niinpä. Todellinen laatulehti kykenisi edes jonkinnäköiseen objektiivisuuteen.
Kokonaiskuvaa ei tosin voida yhden jutun perusteella luoda - ei ainakaan tuollaisen mielipide-/huhujutun. Tai ehkä kunnollinen sivun, parin objektiivinen historiajuttu, joka käsittelisi molemmat/kaikki näkökulmat Israelin ja palestiinalaisten kriisistä, kykenisi luomaan jonkinlaisen kokonaiskuvan.
Tämä lienee tätä uutistarjonnan amerikkalaistumista. Siellähän televisiouutiset aikanaan korvattiin mielipide- ja ajankohtaisohjelmilla. Nyt menee taloudellisessa ja korporaatiointressien paineessa printtimediakin. Suomessahan kritiikittä matkitaan kaikkea amerikkalaista oli se osoitettu toimimattomaksi tai ei.
Kommentoi