Tuhat sanaa

Olen julkaissut Tuhat sanaa - blogia kolme vuotta. Postaus päivässä ja kaksi parhaassa, yhteensä 1121 blogimerkintää. Päivitystahti on vaihdellut tämän vuoden tammikuun viidestä postauksesta vuoden 2005 heinäkuun 60:een. Sisällöistä ja aihepiireistä saa yleiskuvan vilkaisemalla vuosikatsaukset 2007 ja 2006.

Olen uudesta innostuva, tiedonnälkäinen, opinjanoinen ja verkostoitumishakuinen kansalainen eikä blogin pito ole suuremmin hillinnyt näitä piirteitä. Ilman vastakaikua homma olisi lopahtanut alkuunsa. Olen blogin pidon kautta saanut lukuisia kontakteja ja uusia kavereitakin. Kiitos vielä kerran siitä että olette olemassa ja kuulumisiin näkemisiin täällä ja toisaalla!

Tuhat sanaa - blogin lukijakyselyyn vastasi helmikuussa 45 blogin lukijaa. Yhteenvetoa palautteesta seuraavissa:

• Tuhat sanaa - blogin lukijayhteisö on verkostoitunutta väkeä
• Kysely: Tuhat sanaa - blogista useammalle uusia näkökulmia kuin uusia uutisia
• Kysely: Linkit tuovat lukijaksi, infoähky ja blogin värittömyys heittävät kanavalta
• Kysely: Tuhat sanaa - blogiin kommentoimista estää ujostelu tai motivaation puute
• Kysely: Google-mainoksille vaaleanvihreää valoa; ansaintalogiikka kiinnostaa bloggaajia

Googlen ostaman Jaikun tekijätiimi on ahkeroinut kuluneet kuukaudet muiden projektien parissa. Jaikua he ovat ylläpitäneet ns. 20%:n ajalla omana projektinaan Googlen kehitystöiden lomassa, kertoo tänään Helsingissä startup - elämästä opiskelijoille puhunut Teemu Kurppa.

Kurppa kehottaa kokeilemaan startup - elämää nuorena: perheellisenä ja asuntovelallisena se ei ehkä enää onnistu. Hän neuvoo käyttämään kesän oman projektin prototyypin koodaamiseen kesätöissä pakertamisen sijasta: valmiilla protolla kun on helpompi lähestyä rahoittajia. Jaikulaiset ovat osoittaneet haukkuutensa tukea suomalaisia startuppeja - Jyri Engeströn on juuri isännöinyt startup - bileitä piilaaksossa ja Kurppa lupaa vinkata rahoittajien nimiä kiinnostaville ideoille. Kurppa osallistui HY:n luennon jälkeen jaiku - tapaamiseen, jossa haastattelin häntä hetki sitten.

• Ks. myös Vierityspalkki: Teemu Kurppa: Jaikua tehdään Googlessa 20% ajalla
• Arctic Startup - blogi seuraa suomalaisia uusmediayrityksiä.

"Lattevanhempien noudattama kasvatusteoria tosin väittää, että lapsista on mukavinta katukahvilassa", sivaltaa Isyyspakkaus-kirjan kirjoittaja Janne Huttunen Helmikuun Kaksplus - lehdessä Kolumnissa Arjen sankari.

Vauvan hoitamisen ja itsensä toteuttamisen yhteen sovittaminen on ajankäytöllinen haaste, jonka jokainen koti-isä ja -äiti ratkoo omalla tavallaan. Silti keskustelu hyvästä vanhemmuudesta ja ajan käytön valinnoista on vaikeaa ilman syyllistämistä tai syyllistymistä. Taasko sitä ollaan kirjoittamassa blogia tai skypettämässä, onko se tärkeämpää kuin vauvatus juuri nyt?

Tulin kysyneeksi äidiltäni hänen ajankäytöstään silloin kun minä olin vauva. Noo, vastasi hän varovasti, olihan sitä pyykinpesua esimerkiksi aika paljon. Nuorella parilla ei ollut aluksi pesukonetta, vaan äiti keitteli sideharsovaipat äitiyspakkauksessa tulleessa emalikattilassa, kunnes löytyi käytetty Hooverin pulsaattoripesukone.

Puhelinta ei ollut, asiat käveltiin soittamaan parin korttelin päässä olevaan puhelinkoppiin. Kun olin kolme kuukautta, reipas mutsini hankki minulle hoitopaikan ja palasi jatkamaan sairaanhoitajaopintojaan.

Nykypituinen vanhempainrahakausi ja sen jatkeena hoitovapaa antavat vanhemmille ihan uudenlaiset mahdollisuudet sumplia ajankäyttöään. Omasta työkaveri- ja tuttavapiiristä sekä mediasta saa sen vaikutelman, että monelle tietotyöläiselle vanhempainrahakausi antaa mahdollisuuden tehdä se jokin oma projekti, johon ei ole pystynyt keskittymään töissä käydessään. Yksi käyttää ajan gradun viimeistelyyn, toinen peräti väitöskirjan tekoon. Kolmas kirjoittaa kirjan.

Mopatessa ja vaippaa vaihtaessa ajatus kulkee, vaikka kädet ovat varattuna. Viime syksyn esikoiskirjailija Miina Supinen (Liha tottelee kuria) kirjoittaa Sokeripala - blogissaan: "Miika Nousiainen kertoi eräässä paneelissa, että paras tapa miettiä romaania on pyöräillä tai siivota. Olen samaa mieltä. Myös kävely ja tiskaus ovat hyviä." (27.10.2008, Puhdas koti, hyvä kirja!).

Toisaalta ajatuksesta on vielä tuskallisen paljon matkaa siihen, että teksti juoksee ruudulla. "Yritän unohtaa kirjoittamisen siihen asti kunnes pystyn järjestämään itselleni varteenotettavan lohkareen aikaa. Tulee vain paha mieli ja turhaumia, jos yrittää varastaa pieniä hetkiä sieltä täältä ja sitten kuitenkin joku urpo soittaa puhelimella. -- -- kirjoittaminen on aikaavievä harrastus ja vaatii paljon motivaatiota. -- Olen joskus sanonut, että kirjoitin romaanin, koska tulin raskaaksi enkä päässyt baariin. Kaikki luulevat, että se on vitsi, mutta se on totista totta. (28.7.2007, Taiteen vihollinen numero yksi).

Virginia Woolf sanoi, että kirjoittaakseen nainen tarvitsee oman huoneen ja omaa rahaa. Venla Hiidensalo lisää listalle vaimon (13.5.2007: Oma raha, oma huone - ja vaimo?). Raisa Omaheimo puolestaan kirjoittaa, että huoneesta käy kahvila - naisella pitää olla oma läppäri jos hän aikoo kirjoittaa (12.4. 2006 Huoneekseni tuli maailma).

J.K. Rowling muuten aloitti Harry Potterin tarinan kirjoittamisen kahviloissa. Niihin saattoi kätevästi parkkeerata kävelytettyään vauvan vaunuissa nukuksiin.

Janne Huttunen kirjoittaa yllämainitussa kolumnissaan myös, että "ajatellaan, että erityisesti miehelle tulee lapsen synnyttyä usein tarve vähän liihottaa ja lepattaa, koti tuntuu ahtaammalta. Itse asiassa epäilen, että samalta tuntuu naisestakin, mutta sehän nyt olisi toki aivan tyystin ennen kuulumatonta, että äiti haluaisi jotakin muutakin kuin olla äiti."

Venla Hiidensalo muistuttaa olennaisesta: "äitiys on lapsen ja äidin välinen suhde, ja ajankäyttö on asia erikseen. Sen toteaminen, että ajan löytäminen luovalle toiminnalle on usein naisille vaikeampaa, on eri asia kuin kritisoida itse äitiyttä. -- Sen sijaan jos ja kun naistaitelijoiden – tai naisten ylipäätään – on hankalampaa löytää aikaa omalle työlleen kuin muiden, on se jo yhteiskunnallinen ongelma, jolle pitää tehdä jotain.

Oma huone on asenne.

Rovaniemeläinen Eero Leppänen ryhtyi viime vuonna yrittäjäksi. Siirtymistä opettajan roolista itsenäisen yrittäjän saappaisiin ei ole tarvinnut katua - päin vastoin: mies kertoo yllättyneensä, kuinka "pienen" tuntuisella laskutuksella sitä jo tienaa yhden palkkatyöläisen tilipussin verran. Tyhjän päälle hän ei silti kannusta ketään yrittäjäksi lähtemään.

Rautasilta.com - osoitteessa toimiva Rautasilta TV on yrittäjän konseptin demokanava. BlogiTV kokoaa linkkejä videobloggauksiin eri puolella Suomea ja maailmaa.

Tämä 12 minuutin haastattelu käy myös ultrakevyen tv-tuotannon demonstraatiosta: itse taltioin haastattelun puhelimen muistikortille, mutta Leppänen lähetti koko jutun saman tien suorana verkkoon Qik.com - ohjelmistolla. Tästä 12 minuutin rupattelutuokiosta on siis kaksi versiota, haastateltavan ja haastattelijan kuvaamat.

Qik/Mogulus - linjalla aloitettuaan Leppänen on siirtymässä käyttämään kotimaista Floobsia, johon on niinikään luvassa kännykkälivestreamaus.

Medis, av-ammattilainen, MPEG4 (276 MB) on julkaistu Internet Archivessa Creative Commons - lisenssillä Nimeä-Epäkaupallinen-Tarttuva 2.5 Raakaversio (Attribution-Noncommercial-Share Alike 2.5 Generic). Jos leikkaat ja julkaiset jutusta uuden edition, olisipa hienoa jos laittaisit linkin kommenttikenttään.

Strategi Tommi Pelkonen arvelee, että suurin syy suomalaisten asiantuntijoiden bloggaamattomuuteen on pelko siitä, että ketään ei kiinnosta, mitä itsellä on sanottavaa. Pelkonen on vieraana Sula Pinta -ohjelmasarjan jaksossa #16 keskustelemassa työelämän viestinnästä. Hän on työskennellyt 10 vuotta digimedia-alalla ja viimeksi Sataman Amsterdamin toimistossa liiketoiminnan kehittämishankkeiden parissa.

Paitsi sitä, miksi bloggaamisen aloittaminen työroolissa on niin monelle niin vastenmielistä, mietimme, millä tavalla Facebook liittyy työelämän viestintään ja millä aikataululla sosiaalinen media muuttaa muiden kuin tietotyöläisten duuniarkea.

• Katso tarkemmat ohjelmamerkinnät ja lataa audio (mp3) Sula Pinta - blogista.