Tuhat sanaa

15 vuotta lehti-, tv- ja radiotyötä tehnyt Kirsi Crowley arvostaa kuvaajan ja leikkaajan ammattitaitoa ja kutsuu itseään kuvaamisen aloittelijaksi. Joskus on kuitenkin hyötyä siitä, että osaa itsekin kuvata. Yllä olevat kuvat turkkilaisesta tyttöjen koraanikoulusta vuodelta 2006 ovat näyte aineistosta, josta Crowley työsti jutun A-Studiolle. Hän kertoo kuvauskeikan onnistuneen osittain siksi, että liikkellä oli vain yksi toimittaja kevyine kalustoineen eikä kokonaista joukkuetta valaisijoineen äänittäjineen niinkuin monesti televisiotuotannoissa.

Jos Crowley on yksin juttukeikalla, mukana on Sony HVR Z1E - kamera jalustoineen, valot, MacBook Pro-läppäri ja sille ulkoinen kovalevy sekä editointiin Final Cut Pro - ohjelmisto.

Tuhat sanaa - videoblogijutut puolestaan kuvataan ultrakevyellä kalustolla: tällä hetkellä työkaluni on Nokia N82 - kännykkä. Näin YouTube - aikana olisi houkutus väittää, että tämä riittää, mutta HD-kelpoisten tv-vastaanottimien alkaessa näyttää myös verkon videoportaalien sisältöjä HD-kamerat vetävät varmasti taas kaulaa taskussa kulkeviin haastajiinsa. Kamerakännykässä toisaalta on voittamaton etunsa: se kulkee mukana jatkuvasti ja on käsillä silloin, kun jutun aihe osuu eteen.

Tässä Tuhat sanaa - blogin videohaastattelussa Kirsi Crowley teroittaa, että laitteita aina oppii käyttämään - sisältö, tarina, on tärkeintä.

Tuoreessa Journalistissa on arvauksia ja väittämiä radiosta vuonna 2020. Aihe on kimurantti, enkä ole toimituksen laatiman koosteen kanssa välttämättä yhtä mieltä. Olin yksi neljästä taustatietojen antajasta. Lotta Tuohino kyseli ajatuksiani radion tulevaisuudesta helmikuussa.

Journalistin jutussa Radio 2020 kysytään, onko mikä tahansa audiopötkö radiota ja vastataan, että "radio on sekä viihde- että tiedotusväline" ja että jälkimmäisessä tarvitaan yhä "journalistinen säie", ja "muutakin kuin musiikintoistoa". Kohta ei tyydyttävästi pura kysymystä radion olemuksesta, mutta syy ei ole journalistin toimituksen. Yhtä vaikea on määritellä televisiota. Onko YouTube televisiokanava? Eikö? Entä Ylen uusin aluevaltaus, Medionin, moreTV:n, ja Microsoftin kanssa yhteystyönä kokeiltava netti-tv-boksi sitten?

"Radio itsenäisenä välineenä hajoaa osiksi, mutta sen sisällöt ovat monimuotoisempia kuin koskaan", kirjoittaa Journalisti.

Toiveajattelun puolelle menee ennustus, jonka mukaan "Radiokuunnelmat ja dokumentit elävät renessanssia. Broadcasting-radiossa hieman piiloon jääneet, perinteiset ohjelmamuodot ovat saavutettavissa verkossa, ja henkilökohtaisen radiosoittimensa voi halutessaan ladata täyteen kuunnelmia." Kenties voi, kunhan tekijänoikeuskysymykset saadaan kuntoon, mutta monikohan niin tekee. HD-tasoisessa televisiossa saattaa lopulta olla "parempi kuva". Elämyksellisyyttä ja uppoutumista tavoittelevat yleisömassat hakeutuvat vuonna 2020 radiokuunnelmien sijasta verkon synteettisiin maailmoihin, joissa he voivat olla omien tarinoidensa sankareita ja päähenkilöitä.

Myös rahan liike saattaa yllättää 12 vuodessa. Analogisella radiolla on toistaiseksi kirkas ansaintalogiikka, mutta onko radion osuus mediamainonnasta yhä neljän viiden prosentin tietämissä 12 vuoden kuluttua, kuten jutussa toivotaan? Jos radion määritelmä siihen mennessä kattaa nettiradiokanavat, varmasti. Muuten internet kylla jyrää analogisen radion mediakakun jaossa 2020 mennessä.

Viimeisen väittämän kanssa sen sijaan on helppo olla samaa mieltä: Kysymykseen "Tarvitseeko radio journalisteja?" journalisti vastaa jutussaan: "Entistä enemmän. Vain harva media-alalla työskentelevä pääsee eläkkeelle editoimatta koskaan audiota." Näin sanoo tutkija, YTT ja radiotyön lehtori Marko Ala-Fossi, jota jututin Tuhat sanaa podcast - sarjaaan maaliskuussa.

Eilinen uutiseni Vierityspalkki-blogissa (Teemu Kurppa: Jaikua tehdään Googlessa 20% ajalla) noteerattiin Tietokoneessa ja Digitodayssa.

Teemu Kurppa joutui rauhoittelemaan tuohtuneimpia asiakkaita tuoreeltaan: "Korjataanpa nyt mahdollisia väärinkäsityksiä sen verran, että Jaiku jatkaa olemassaoloaan ja Jaikua portataan Google App Enginelle. Tämän porttaus mahdollistaa käyttäjämäärän kasvattamisen jatkossa, joten liittyminen ilman kutsua tulee olemaan mahdollista. Porttaus tehdään osittain päätoimisesti, mutta osittain teemme myös muuta, jotain uutta."

Tässä taltioimani Teemu Kurpan videohaastattelu ja täällä Erkan ja Darkismuksen Qik-näkymät samaan tilanteeseen.

Journalistiliitto, Sanomalehtien liitto, Amnestyn Suomen osasto, Suomen PEN ja Viestintä ja kehitys –säätiö Vikes järjestävät Suomen Unesco-toimikunnan kanssa Kansainvälisen lehdistönvapauden päivän tilaisuuden "Horjuuko sananvapaus? ”Sensuuria ja sananvapautta Suomessa ja Kiinassa” Helsingissä Diana-auditoriossa, Erottaja 5:ssä 29.4.2008 klo 13-16.

Keskustelun Suomi-osuuden vetää Amnestyn Suomen osaston toiminnanjohtaja Frank Johansson ja Kiina-teeman toimittaja Ruben Stiller. Mukana on journalisteja ja ihmisoikeuksien ja sananvapauden asiantuntijoita mm. valtiosihteeri Stefan Johansson Opetusministeriöstä, oikeustieteen tohtori Päivi Tiilikka Helsingin yliopistosta ja valtiotieteiden tohtori Lauri Paltemaa Turun yliopiston Itä-Aasian tutkimuskeskuksesta.

Keskustelussa on tarkoitus pohtia mm. mikä on sananvapauden rajoittamista ja mikä normaalia keskustelua eri vallankäytön muodoista. Edelleen kutsussa listataan puheen aiheiksi "Pitääkö kuvaajan poistua kun poliisi käskee? Entä jos ministeri käskee?" ja erityisen kiehtovasti: "Kuka saa määrätä mitä internetistä Suomessa sensuroidaan?".

Tilaisuuden järjestäjien tavoite on antaa vihiä siitä, mikä toimittajia Kiinassa olympialaisten aikaan odottaa. Puheenaiheet kiinnostanevat myös aktiivisimpia kansalaismediatoimijoita.

Etukäteisilmoittautumisia toivotaan 25.4. mennessä osoitteella tiedotus@journalistiliitto.fi.

Amnestyn lähettämässä kutsussa ei ollut linkkiä www-sivulle.

Toimittaja 2010

Originally uploaded by tuija

Bloggaava toimittaja joutuu asemoimaan itsensä paitsi suhteessa työnantajaansa, myös kollegoihin ja koko journalistiyhteisöön sekä kaikkiin niihin osayleisöihin, jotka tuntevat itsensä asiantuntijoiksi siinä aiheessa, mistä toimittaja kulloinkin kirjoittaa.

Vapaa toimittaja Kirsi Myllyniemi on pitänyt sosiaali- ja terveysaiheista Verkkolehti InMediasRes -blogia vuodesta 2005. Hän kertoo ryhtyneensä bloggaajaksi, koska haluaa olla vuorovaikutuksessa ihmisten kanssa ja samalla kehittyä kirjoittajana. Eräs ruokavalioaiheinen kirjoitus toikin hänelle vuorovaikutusta kyllin.

-- blogiini pölähti kommentteja, joissa edellytettiin, että perustelen Diabetesliiton asiantuntijaryhmän linjauksia. Keskustelijat olivat pääosin blogissani ennen tuntemattomia nimimerkkikirjoittajia. Jotkut neuvoivat, että jos en vastedes kirjoita ruoasta, ei tule ristiriitoja., kertoo Myllyniemi tuoreessa Journalistin kolumnissaan (Journalisti 20.3.2008: Mediavieras, Kirsi Myllyniemi - Netissä riehuu ruokasota).

Lisää aiheesta

• Tuhat sanaa: Toimittaja bloggaa keskustellakseen ja oppiakseen
• InMediasRes: Kun toimittaja bloggaa
• Journalisminpaivat.blogspot.com: Kenen piikkiin blogata?

Kuva on journalismin päiviltä 2005. Takarivissä livebloggaava Kari Haakana seuraa viime aikoina jälleen aktivoitunutta toimittajien ja bloggaajien välistä dialogia.