Tuhat sanaa

Suomi saa tässä kuussa oppaan siitä, miten viranomaisten tuottamaa tietoa voi jakaa avoimesti kaikille. Petri Kola, Kari A Hintikka ja Antti Poikola kertovat kirjoitustyön edistymisestä ja työn lähtökohdista dataopas-blogissa:

"Olemme sitä mieltä, että tietovarantojen avaaminen yhdistettynä sitä tukevaan toimintakulttuurin muutokseen on yksi merkittävimmistä asioista joita suomalaisen yhteiskunnan kehittämiseksi voidaan tällä hetkellä tehdä. Sen lisäksi, että julkisten tietovarantojen avaaminen luo uusia toimintamahdollisuuksia ajankohtaisiin haasteisiin vastaamiseksi, on se mahdollisuus suomalaisille instituutioille uusiutua ja oppia verkostoaikauden yhteistoimintataitoja ja vetää perässään koko suomalainen yhteiskunta uudenlaiseen yhdessätekemisen kulttuuriin" (1.2.2010: Tosi kyseessä)

Yleistajuisen oppaan julkishallinnon datan avaamisesta on kirjoittajilta tilannut Liikenne- ja viestintäministeriö. Oppaan tarkoitus on palvella virkamiehiä ja päättäjiä, mutta siitä on epäilemättä iloa kaikille uusia tietolähteitä etsiville: journalisteille, tietotekniikka-alojen opiskelijoille, yritysideoita hautoville ja kaikenlaisille muille mashup-nikkareille.

Suomi on avoimen datan hankkeillaan ajan hermolla. Briteissä avattiin hallinnon tietovarannot verkossa pari viikkoa sitten osoitteessa data.gov.uk. USAssa vastaava palvelu, data.gov, näki päivänvalon toukokuussa 2009.

Sir Tim Berners-Lee kertoi The Guardian-Lehden haastattelussa, että avoimesti käytössä olevilla laajoilla tietovarannoilla voi tehdä erilaisia tiedonhakuja, analysoida trendejä, panna asioita kartalle ja niin edelleen.

Berners'Leen haastattelu on kuunneltavissa Guardian Tech Weekly -podcastissa.

Ohjelmassa Berners-Lee kertoo, että eräs brittiviranomaiset vaikuttanut esimerkki avoimen julkisen tiedon yhdistelymahdollisuuksista oli, kun tilastot polkupyöräilijöille sattuneista onnettomuuksista yhdistettiin karttaan, saaden aikaan työkalu, jolla polkupyöräilijät saattoivat suunnitella turvallisempia reittejä välttäen pahimmat onnettomuuskohdat.

Berners-Lee mainitsee mainiona kilkkeenä myös Mapumental-palvelun (linkki YouTube-videoon), jossa kiinteistöjen hintatietoja on yhdistetty liikenteen sujuvuuteen liittyvään tietoon siten, että on saatu aikaan työkalu, jolla voi arvioida, missä kannattaisi asua siihen nähden, kuinka paljon on varaa maksaa talostaan ja kuinka pitkän työmatkan sietää.

Muita avoimen datan käyttöesimerkkejä ks. myös BBC News magazine What can data.gov.uk do for me?.

Kotimaisia ideoita internetin tietovirtojen hyödyntämiseen haettiin viime syksynä MindTrekissä Kansalaisosallistujan Työkalut -kisassa.

(Kuvassa: Olaus Magnuksen pohjolan kartta 1500-luvulta -palapeli Kansallismuseon Vintillä 2006)

Päättyvällä viikolla olen ahkeroinut erinäisissä ääni- ja kuvaohjelmissa, joista linkit talteen myös tänne.

YLE Areenassa on katsottavissa tällä viikolla vetämäni suora keskusteluohjelma sosiaalisen median strategioista. (Samasta sarjasta muista myös aiemmin syksyllä lähetetty internetin tietovirrat-webinaari).

Areenan webinaarit-sarjasta kannattaa noteerata myös RTTL:n viime kuussa järjestämän Kuka pelastaisi journalismin -seminaari (kolmessa osassa) ja erityisesti sen Charlie "Supermedia" Beckettin osuus, osa 2/3.

Viime aikoina olen testaillut suoria mobiilivideolähetyksiä ruotsalaisella Bambuser-ohjelmalla. Vallan kokeilemisen väärti palvelu, peittoaa Qikin siinä että se mahdollistaa videolähetyksen omalta koneelta myös webkameralla samaan kanavaan. Kun asetat hälytykset videolähetyksen alkamisesta Twitteriisi ja Facebook-profiiliisi, voit saada jopa yleisöä suoraan lähetykseen kuten minä tiistaina Journalistiliiton koulutusasiamies Jarmo Häkkistä jututtaessani. Vinkeää!

Liikkuvista kuvista ääniohjelmiin: ellet ole jo tilaaja, pane ihmeessä Sula Pinta -nettiradio-ohjelman podcast-syöte (feeds.feedburner.com/sulapinta) tilaukseen. Kahdessa viime jaksossa olemme Yoen kanssa pähkäilleet tosiaikaisen webin kiihtyvien tietovirtojen vaikutuksia kaikkeen viestintään. (#47 Tosiaikaweb MP3 kesto 53 min ja #48 Takinkääntäjät MP3 kesto 61 min).

Kesällä soi puhelin. "Löysimme netistä ottamasi kuvan ja pyytäisimme lupaa käyttää sitä kunnan sivuilla". Hinnasta päästiin hyvään sopuun ja projekti jatkui - näemmä nyt on uusittu palvelu viimein julkaistu.

Se, miten Hattula.fi-projekti löysi verkosta paikalliskuvan kunnan sivuille, on hyvä esimerkki siitä, miten verkossa kannattaa olla löydettävissä oikeilla asiasanoilla. Ellen olisi julkaissut Vanajavesilaakson muinaisjäännöksiä -kurssin retkillä ottamiani kuvia verkkoon asianmukaisesti asiasanoitettuna (Hattula, Tyrväntö etc), projektin AD ei olisi koskaan tiennyt kuvan saatavilla olosta.

Veinkö näin toimiessani leivän ammattikuvaajan suusta? Olisiko kunnnan verkkosivustoprojektin tuottaja tilannut työn ammattikuvaajalta, ellei olisi löytänyt netistä mielestään sopivaa käyttökuvaa? Kysymys on netin talkoovoiman aikakaudella epärelevantti. Etsivä löytää kuvan.

Vuosia Flickriä käyttäneenä olen tottunut vastaamaan kuvia ilmaiseksi ruinaavien viesteihin. Kyllä, voit käyttää kuvaa siinä ja siinä sivustossa, sillä ja sillä ehdolla. Vielä useampi uskoakseni käyttää kuvia Creative Commons -lisenssiehtojen mukaisesti ei-kaupallisiin tarkoituksiin. Ehkä joku ryövää niitä ilmaiseksi esityksiensä kuvituskuviksi ja käyttää niitä yhteyksissä, joista ne eivät koskaan päädy avoimeen netitin löydettäviksi - sitähän en voi tietää.

Myönteiset mahdollisuudet painavat kuitenkin vaa'assa mahdollisia kielteisiä lieveilmiöitä enemmän.

Tämän Hattulan kunnan projektin esimerkin voimin jaksan taas muutaman ylimääräisen asiasanan kuviini naputella.

Viime päivinä on osunut silmiin useampi kirjoitus, jossa moititaan netin keskustelukulttuuria ja sen puutetta. Lääkkeeksi asiattomuuksiin esitetään omalla nimellä esiintymistä, mutta eipä sekään pahimpia pukareita hidasta.

Kun itse on valikoinut seurattavakseen fiksuja ja ajamistaan asioista myönteisesti innostuneita ihmisiä uusissa muodikkaissa internetpalveluissa, tuntuu tämä internetin kääntöpuoli nuhjuisine, riitaisine keskustelupalstoineen jotenkin omituiselta: miksi kukaan käyttäisi aikaansa sellaiseen? Eivätkö he tiedä paremmasta? Vai osaa käyttäytyä?

Edelläkävijäyrityksissä hyödynnetään jo sosiaalista mediaa. Entäpä lähivuosina näitä käyttämään tulevat laajemmat kansanosat? Mediavälitteinen työpaikan viestintä ei palvele tarkoitustaan, jos sen käyttäjiltä puuttuvat alkeellisimmatkin verkkoviestinnän vuorovaikutustaidot.

Poimintoja:

"-- kaoottisuus vallitsee niin asiantuntijapalstoilla kuin Helsingin Sanomien ja Ylen nettiuutisissa. Ainoa poikkeus ovat ne palstat, joilla kirjoitetaan joko omalla nimellä tai sellaisella nimimerkillä, jonka vaihtaminen on nettipalvelun laadusta johtuen hyvin vaikeaa." (Juha Haataja, Olisinko oma itseni netissä?)

"Verkossa on sietämättömän helppoa viljellä vihapuhetta ja perustaa viharyhmiä." (Timo Aro, Panettelua, solvaamista ja vihapuhetta)

"-- nettihäiriköillä, jotka kutsuvat itseään nettikeskustelijoiksi, on hirvittävä vallanhalu. He eivät hyväksy omista ajatuksistaan poikkeavia ajatuksia. Niinpä he päätyvät solvaamiseen ja herjaamiseen." (Pekka Siikala, Nettikeskusteluista kehittynyt sairas ilmiö - ja tauti pahenee)

Niitä, jotka etsivät mieltä ylentävämpiä keskusteluympäristöjä, Janne Saarikko neuvoo Qaikuun:

"Jos järjetön roskakirjoittelu kyllästyttää, suosittelen lämpimästi näitä vaihtoehtopalveluita, joissa käyttäydytään." -- "Erittäin hyvä yleinen keskustelualusta on suomalainen Qaiku, joka kerää kasvavissa määrin mukaan ihmisiä, joiden kanssa voi käydä älykästä keskustelua, suomeksi. "

Katso myös aiemmin Tuhat sanaa -blogissa:

• Keskustelu verkossa - kenen luvalla, millä ehdoilla?
• Kenen vastuulla kansalaiskeskustelu?

Verkostoituminen kuuluu yhä useamman tietotyöläisen työnkuvaan. Verkkoviestintä ja läsnäolo sosiaalisen median areenoilla on sisällön julkaisemista - olipa se muodoltaan lyhytviesti Facebookissa tai Twitterissä tai kokonainen ohjelma kuten vlogasiinin tai podcastin jakso. Sosiaalisen median sisällöt ja uudenlainen online-viihde voivat muistuttaa muodoltaan journalismia ilman että niitä on tarkoitettu journalistisessa viitekehyksessä vastaanottettaviksi.

Journalistin ohjeet on kelpo työkalu journalistis-henkiselle sisällön tekijälle. Mutta entä viihde tai muu tavoitteiltaan kaupallinen julkaisutoiminta? Millä tavoin tällaisten sisältöjen tuottajien tulisi kertoa itsestään ja tekemisen puitteista ansaitakseen yleisöjensä luottamuksen?

Digitytöt -online-shown perustaja ja ruutukasvo, Zipipop -digimediayrityksen toimitusjohtaja Helene Auramo pohtii, voisiko uuden ajan verkkojulkaisijoille laatia jonkin tiiviin ja selkeän ohjeistuksen, jota halukkaat voisivat noudattaa.

Viestintäyrittäjä Mari Koistinen kokee, että bloggaajan roolissa ei ole yhtä selkeitä pelisääntöjä markkinointiviestinnän kanssa elämiseen kuin toimittajana. Hän vastaa mm. Kulutusjuhla -blogista muutaman muun verkkojulkaisun ohella, ylläpitää työkseen S-ryhmälle verkkopalstaa kirjoittaa lehtijuttuja mm. Helsingin Sanomille.

Video on kuvattu Nokialta lainassa olevalla N97 -laitteella.

Auramo ja Koistinen istahtivat kahvikupin ääreen tänään pohtimaan listan mahdollista sisältöä. Keskustelussa hahmoteltiin läpinäkyvyyttä tavoittelevan verkkojulkaisijan nyrkkisääntöihin ainakin seuraavaa

• Kerro blogissasi avoimesti, millaisesta julkaisusta on kyse; mitkä ovat tavoitteesi ja julkaisun luotettavuuden arvioimisessa relevantit sidonnaisuutesi
• Vaikka saisit jotain tuotetta tai palvelua ilmaiseksi, sinun ei tarvitse kirjoittaa siitä blogissasi.
• Jos saat jonkun tuotteen ilmaiseksi ja julkaiset sitä arvion, mainitse, että olet saanut tuotteen.
• Kun arvioit tai suosittelet tuotetta, perusta mielipiteesi omaan kokemukseen.
• Jos olet työ -tai asiakassuhteessa arvioitavan tuotteen tuottajaan tai jälleenmyyjään, kerro se jutun yhteydessä

Millaista avoimuutta itse arvostat seuraamisessai verkkojulkaisuissa? Onko sinun yleensä helppo hahmottaa, kuka on äänessä ja millaiselle tyypille verkosta lukemasi mielipide kuuluu?

Aiheeseen liittyviä linkkejä

• Journalistiliitto: Journalistin ohjeet
• Sedis: Bloggaavan kansalaisjournalistin ohjeet
• Mari Koo: Merkityksellisyyden tarve ja sosiaalisen median markkinointi ja Blogimarkkinointi kompastelee ja pohdituttaa

Kirjoittaja työskentelee YLEssä digitaalisen median kehitystehtävissä, suunnittelee seuraavaa kirjaa sekä kerää aineistoa erilaisia esityksiä varten.