Tuhat sanaa

Kesällä soi puhelin. "Löysimme netistä ottamasi kuvan ja pyytäisimme lupaa käyttää sitä kunnan sivuilla". Hinnasta päästiin hyvään sopuun ja projekti jatkui - näemmä nyt on uusittu palvelu viimein julkaistu.

Se, miten Hattula.fi-projekti löysi verkosta paikalliskuvan kunnan sivuille, on hyvä esimerkki siitä, miten verkossa kannattaa olla löydettävissä oikeilla asiasanoilla. Ellen olisi julkaissut Vanajavesilaakson muinaisjäännöksiä -kurssin retkillä ottamiani kuvia verkkoon asianmukaisesti asiasanoitettuna (Hattula, Tyrväntö etc), projektin AD ei olisi koskaan tiennyt kuvan saatavilla olosta.

Veinkö näin toimiessani leivän ammattikuvaajan suusta? Olisiko kunnnan verkkosivustoprojektin tuottaja tilannut työn ammattikuvaajalta, ellei olisi löytänyt netistä mielestään sopivaa käyttökuvaa? Kysymys on netin talkoovoiman aikakaudella epärelevantti. Etsivä löytää kuvan.

Vuosia Flickriä käyttäneenä olen tottunut vastaamaan kuvia ilmaiseksi ruinaavien viesteihin. Kyllä, voit käyttää kuvaa siinä ja siinä sivustossa, sillä ja sillä ehdolla. Vielä useampi uskoakseni käyttää kuvia Creative Commons -lisenssiehtojen mukaisesti ei-kaupallisiin tarkoituksiin. Ehkä joku ryövää niitä ilmaiseksi esityksiensä kuvituskuviksi ja käyttää niitä yhteyksissä, joista ne eivät koskaan päädy avoimeen netitin löydettäviksi - sitähän en voi tietää.

Myönteiset mahdollisuudet painavat kuitenkin vaa'assa mahdollisia kielteisiä lieveilmiöitä enemmän.

Tämän Hattulan kunnan projektin esimerkin voimin jaksan taas muutaman ylimääräisen asiasanan kuviini naputella.

Viime päivinä on osunut silmiin useampi kirjoitus, jossa moititaan netin keskustelukulttuuria ja sen puutetta. Lääkkeeksi asiattomuuksiin esitetään omalla nimellä esiintymistä, mutta eipä sekään pahimpia pukareita hidasta.

Kun itse on valikoinut seurattavakseen fiksuja ja ajamistaan asioista myönteisesti innostuneita ihmisiä uusissa muodikkaissa internetpalveluissa, tuntuu tämä internetin kääntöpuoli nuhjuisine, riitaisine keskustelupalstoineen jotenkin omituiselta: miksi kukaan käyttäisi aikaansa sellaiseen? Eivätkö he tiedä paremmasta? Vai osaa käyttäytyä?

Edelläkävijäyrityksissä hyödynnetään jo sosiaalista mediaa. Entäpä lähivuosina näitä käyttämään tulevat laajemmat kansanosat? Mediavälitteinen työpaikan viestintä ei palvele tarkoitustaan, jos sen käyttäjiltä puuttuvat alkeellisimmatkin verkkoviestinnän vuorovaikutustaidot.

Poimintoja:

"-- kaoottisuus vallitsee niin asiantuntijapalstoilla kuin Helsingin Sanomien ja Ylen nettiuutisissa. Ainoa poikkeus ovat ne palstat, joilla kirjoitetaan joko omalla nimellä tai sellaisella nimimerkillä, jonka vaihtaminen on nettipalvelun laadusta johtuen hyvin vaikeaa." (Juha Haataja, Olisinko oma itseni netissä?)

"Verkossa on sietämättömän helppoa viljellä vihapuhetta ja perustaa viharyhmiä." (Timo Aro, Panettelua, solvaamista ja vihapuhetta)

"-- nettihäiriköillä, jotka kutsuvat itseään nettikeskustelijoiksi, on hirvittävä vallanhalu. He eivät hyväksy omista ajatuksistaan poikkeavia ajatuksia. Niinpä he päätyvät solvaamiseen ja herjaamiseen." (Pekka Siikala, Nettikeskusteluista kehittynyt sairas ilmiö - ja tauti pahenee)

Niitä, jotka etsivät mieltä ylentävämpiä keskusteluympäristöjä, Janne Saarikko neuvoo Qaikuun:

"Jos järjetön roskakirjoittelu kyllästyttää, suosittelen lämpimästi näitä vaihtoehtopalveluita, joissa käyttäydytään." -- "Erittäin hyvä yleinen keskustelualusta on suomalainen Qaiku, joka kerää kasvavissa määrin mukaan ihmisiä, joiden kanssa voi käydä älykästä keskustelua, suomeksi. "

Katso myös aiemmin Tuhat sanaa -blogissa:

• Keskustelu verkossa - kenen luvalla, millä ehdoilla?
• Kenen vastuulla kansalaiskeskustelu?