Käytettävyys

Ihmisten tapa viestiä toistensa kanssa muuttuu aika hitaasti. Tekstiviestit alkoivat yleistyä 1990-luvun lopulla. Parissakymmenessä vuodessa ollaan päästy tilanteeseen, jossa tekstaillaan jo unissaankin.

Facebook alkoi yleistyä Suomessa vuonna 2008. Nyt merkittävä osa suomalaisista netin aktiivikäyttäjistä hyödyntää Facebookia arkisessa yhteydenpidossaan. Vielä merkittävämpi osa suomalaisista altistuu Facebookille osana aktiivisten edelläkävijäkäyttäjien verkostoa.

Tekstarien lähettämisen kokemus ei ole käytännössä muuttunut mitenkään, mutta samaa ei voi sanoa Facebook-viestittelystä.

Seinälle kirjoittelusta alkoi yksityisen ja julkisen hämärtyminen

Kavereiden seinille kirjoittaminen ja ns. wall-to-wall -keskustelut oli alun alkaenkin merkillinen tapa viestiä - se ei ollut sen paremmin yksityistä kuin julkista.

Nettielämää -kirjassa (s. 91) kuvasimme piirrettä näin: "Facebookissa kirjoitetaan kaverin seinälle, kun halutaan viestiä jotakin juuri kyseiselle henkilölle tarkoitettua, mutta kuitenkin sellaista, minkä muutkin saavat nähdä."

Nyt Aikajanan tullessa voimaan vanhat seinältä seinälle - keskustelukatkelmat tulevat huomattavan paljon paremmin selattaviksi ja tämä on aiheuttanut monelle käyttäjälle sellaisen tunteen, että yksityisviestejä on vuotanut julkisiksi.

Aikanaan kaverin seinälle raapustelut tervehdykset ovat sävyltään sellaisia, joita nykyään, verkostojen kaikilla laajennettua moniin erilaisiin sosiaalisiin suhteisiin - tulisi lähetettyä yksityisviesteinä.

Miten Joulukuun 2011 Aikajana-kohu syntyi?

"Moni käyttäjä oli yksinkertaisesti unohtanut, mitä viestejä joskus muinoin oli seinälleen kirjoittanut ja saanut – täysin julkisesti. Nykyään ei esim. käydä enää paljonkaan wall-to-wall-keskusteluja. Käyttöliittymän lisäksi myös käyttäjien toimintatavat ja -taidot ovat kehittyneet", arvioi Harto Pönkä, ja jatkaa

"Nyt kun aikajana toi vanhat viestit silmien eteen, moni käyttäjä kauhistui vanhoja kirjoituksia. Facebookin aikajana osoitti taas kerran, että netillä on pidempi muisti kuin ihmisillä."

Pönkä kuvaa tuoreimman Facebook-hämmingin kulkua blogissaan. Jussi Pullinen teki uutisoinnista Storify-koosteen.

Mitä voin tehdä Facebook-yksityisyyteni turvaamiseksi?

Vanhojen julkaisujen yksityisyyttä voi rajoittaa kertarykäyksellä. Yksityisyysasetuksissa valitaan "Rajoita aiempien julkaisujen yleisöä". Yleensä ongelma on kuitenkin se, että nykyinen kaveripiiri on moninkertainen verrattuna siihen joukkoon, jonka kesken viestejä aluksi vaihdettiin.

Käyttäjällä näyttäisi olevan kaksi päävaihtoehtoa: rajata julkaistavaa sisältöä tai näkijöiden määrää.

1. Sisällön muokkaaminen: Käy aikajanasi läpi päivä päivältä muiden silmille sopimattomat viestit piilottaen.
2. Kaverien karsinta: Supista rajusti kaveripiiriäsi. Poista kaverilstoilta kaikki sellaiset kontaktit, jotka tekevät omasta sivusta epämiellyttävän julkisen käyttää.

Mielenrauhan paras tae lienee näiden kahden yhdistelmä. Sitä paitsi mikään verkkovälitteinen viestintäpalvelu - edes sähköposti - ei ole aukoton. Bitteinä ei ikinä kannata lähettää mitään sellaista, josta olisi ihmissuhteillesi tai ympärilläsi olevien ihmisten yksityisyyden suojalle suurta haittaa.

"Vaikka ei olekaan löytynyt todisteita siitä, että kenenkään Facebook-sähköpostit tai chat-viestit olisivat vuotaneet seinälle (Timelineen), niin kannattaa ottaa aikaa ja katsoa oma aikajanansa läpi toisena käyttäjänä. Sieltä voi hyvin löytyä julkaisuja, joita et halua (enää) näyttää muille," ehdottaa Jouni Junkkaala julkisessa Facebook-päivityksessään.

Kannattaa siis perehtyä uusiin profiilisäätöihin.

LISÄYS 21.12.: On vielä henkilöitä, joiden puolesta Facebookin yksityisviestien ilmestyminen seinälle ei ole lopppun käsitelty asia. Ks. esim. Ulla M. Saikun FB-muistiinpano ja hänen ja Katleena Kortesuon keskusteula Petteri Järvisen seinällä.

Joukko journalismin laadusta huolestuneita kansalaisia on perustanut liittouman, joka ehdottaa yhteneväistä merkkiä verkkosivujen virheiden ilmoittamiseksi.

The Report an Error Alliance tarjoaa valikoiman ikoneja, joiden se toivoisi yleistyvän verkkolehtien käytössä muiden keskeisten toiminnallisuuksien kuten jakamisen ja tulostamisen rinnalla.

Arvelin neljä vuotta sitten, että joukkoviestinnän savolaistuessa luotettavin tarinankertoja ei ehkä pitkän päälle olekaan se, joka tekee vähiten virheitä, vaan se, joka nopeimmin myöntää ja auliimmin korjaa tekemänsä virheet. (Ks. myös Saako journalisti erehtyä).

Tosiaikawebissä, reaaliaikaisen tietovirran keskellä nopea virheiden korjaaminen - ja yleisön huomion kiinnittäminen tehtyyn korjaukseen - nousee yhä tärkeämmäksi. Kun lukeva yleisö julkaisee linkkejä sekunnin murto-osan harkinnalla toisilleen, sinänsä pienetkin asiavirheet voivat aiheuttaa kohtuutonta haittaa viattomille sivullisille. Tuore esimerkki huolimattoman toimittajan uhriksi jäämisestä oli Wikileaks-kohuun liittyvässä artikkelissa mainittu verkkopalveluntarjoaja EasyDNS.

Melkein saman niminen verkkopalveluntarjoaja EveryDNS oli torstaina lakannut tarjoamasta nimipalvelinpalvelua Wikileaks-sivustolle, mutta jostakin lähti liikkeelle väärä tieto, joka kertautui ja levisi sillä seurauksella, että vihastuneet ihmiset kohdistivat raivonsa väärään yhtiöön. Virhettä toistaneet bloggaajat ja journalistit ovat sittemmin korjanneet tiedon, jotkut anteeksipyynnön kera.

Kuinka paljon hyötyä ehdotetusta virheenkorjausnappulasta sitten olisi nopeassa tiedonvälityksessä? Ei se voi hallaakaan tehdä, jos väärän tiedon ilmoittamisen kynnys madaltuu niin, että virheen tehnyt julkaisu voi korjata asian mahdollisimman nopeasti. Kiinnostavampaa kuin se, millainen ikoni verkkosivulla toimintonappien rivistössä seisoo, on millainen työnkulku napin käytöstä toimituksessa käynnistyy.

Ostin viime kuussa uusimmman Kindle-lukurin. Ensivaikutelmat ovat myönteisiä: laite on kevyt ja miellyttävä pitää kädessä ja näytöltä on hyvä lukea.

Olen ostanut lukuriini nyt muutamia englanninkielisiä johtamistaidon ja markkinoinnin opuksia. Online-journalismiin liittyvästä ammattikirjallisuudesta Kindle Store myy ei-oota. On äärettömän turhauttavaa tehdä tuloksettomia hakuja, kun tietää jo, miten helppoa ja nopeaa kirjan ostaminen sitten on, kun se on saatavilla.

Tässä tullaan varmasti nyt vuosia elämään sitä siirtymävaihetta, että kustantajat ja kirjojen myyjät neuvottelevat edustuksista, mikä on ymmärrettävää, mutta kärsimättämän asiakkaan näkökulmasta ärsyttävää.

Kirjojen ostaminen on helppoa - Kindlen kauppaa voi selata lukurista silloin, kun laite on langattomassa verkossa. Kirja latautuu lukuriin nopeasti ja vaivatta. Ennen ostopäätöstä on mahdollista ladata lukuriin maksutta näyte.

Kindlessä minua sosiaalisen median himokäyttäjänä viehättää mahdollisuus kytkeä Facebook- ja Twitter-tilit omaan Amazonin tiliini ja julkaista verkostoilleni lainauksia kirjasta parilla napin painalluksella.

Toiminto jota odotan innolla, mutten ole vielä päässyt kokemaan, on sosiaalinen lukumoodi: olen kytkenyt päälle asetuksen, että Kindle näyttää, mitä kohtia lukemastani kirjasta muut sen lukeneet ovat korostaneet. Uusi kirja, ja valmiiksi alleviivattu! Sen täytyy olla melko outoa - tai sitten ei, johan meille verkkolehtien lukijoillekin lehden sivulle saapuessa näytetään, mitä artikkeleita Facebook-kaverit ovat suositelleet.

Suomessa Stockmann ehti ensimmäisenä ilmoittaa omasta e-kirjakaupastaan päättyneellä viikolla. Stockmannin valikoimassa on useita lukureita, mm. MP3-soittimistaan aiemmin tunnetulta iriveriltä.

Se ei enää yllätä, että eri laitevalmistajat ja kirjojen jakelijat käyttävät eri teknisiä standardeja. Aiheesta kirjoitti ensimmäisten joukossa Kari Haakana (Akateeminen, Amazon ja Apple). Kirjojen kopiosuojaus puhuttaa silti. "Aika huonolta näyttää, jos sähköisiä kirjoja varten joutuu hankkimaan useita eri lukulaitteita tai yhteensopivuus jo hankittujen kirjojen katkeaa parin vuoden päästä eri formaatin tai drm-rajoitusten takia. Kopiosuojaukset eivät tunnetusti estä piratismia, mutta maksaville asiakkaille lisävaivaa tulee paljon", muotoilee Tietokone-lehden toimittaja Tero Lehto blogissaan (Kopiosuojaus uhkaa pilata e-kirjatkin).