Lotta Tuohino kirjoittaa Journalisti - lehdessä siitä, miten tukala on lukea juttuja, jotka on toiston pelossa kirjoitettu synonyymisanakirja kädessä:
"Kun toimittaja ei uskalla toistaa sanaa, rangaistuksen nauttii lukija. Erehdyin kerran lukemaan jutun, jonka kirjoittaja käytti koirasta seitsemää muutakin nimeä – hauva, piski, sylipuudeli, rakki, musti, ransu, ihmisen paras ystävä – ja kaikkia vain kuudensadan merkin matkalla. Polttoaineen hinnasta kertovissa jutuissa käytetään liian harvoin hyvää sanaa polttoaine ja liian usein sanoja menovesi ja löpö. Autokin on muka kurja sana toistettavaksi: siksi täytyy viljellä tiuhaan myös kaaraa, menopeliä ja kumijalkaa."
Kesken oli jäänyt Sport - lehden juttu sata tapaa hankkia lisää energiaa. Virkistymistä ja piristymistä viestivä "törinää pyttyyn" oli toimittajalle liikaa. (Älä pelkää hyviä sanoja!)
Selasin hiljattain Lauri Kotilaisen Parempi lehtijuttu - teosta, joka on ansiokas ja kattava perusteos nasevaan journalistiseen kirjoittamiseen. Kotilainen sanoi samaa: liian innokas verbien keksiminen sanoa - verbin korvaamiseksi tekee tekstistä tuskallista luettavaa. Monissa teksteissä haastateltavat toteavat, pohtivat, aprikoivat ja kiteyttävät kieltämättä ihan turhaan. Jos ne kerran sanovat, niin miksen kirjoittaisi niin.
Blook, blog, netiquette, webinar... Brittiläinen tutkimusfirma selvitti netin ärsyttävimmät sanat. "Web-lish is the new English", sanoi tutkimuksen tilaaja, blogikirjayhtiö Lulun toimitusjohtaja tiedotusvälineille (Reuters: Read a Blook or tried a Blog? Check the Netiquette)
Linkki talteen: David Weinbergerin artikkeli The abundance of meaning.
Jos liika informaatio on hälyä, mitä on liika merkitys? Tänä vuonna ilmestyvän Everything is Miscellaneous - kirjan kirjoittaja pohtii tägäämistä, linkitystä, kontekstia ja asioiden tulemista merkityksellisiksi itse kullekin.
"Now there is an abundance of ways of making sense of things. Blogs give a billion people the possibility of making sense of things in public. News sites such as Digg and Reddit let readers decide which stories are important. The endless traversability of links means we can construct contexts of understanding by clicking, and there are a near-infinity number of paths we can take. Tags are simple statements, context free, of what a page or a photo means to an individual, from which emerges a topology of social meaning."
Tutkailin iRiverin kaupassa Shibuyassa mp3-soitinta. Laitteen ominaisuuksia selvittäessä ei myyjän englannin kielen taito riittänyt vastaamiseen, vaikka hän useimmiten ymmärsikin kysymyksen, joten Excitea kehiin. Ensimmäinen kokemukseni koneavusteisesta kääntämisestä oikeassa tilanteessa. Oli yllättävän näppärä katsoa ruudulta englanninkielinen vastaus.
Kommentteja
1 tunti 23 minuuttia sitten
1 tunti 37 minuuttia sitten
1 päivä 11 tuntia sitten
1 päivä 21 tuntia sitten
2 päivää 2 tuntia sitten
3 päivää 22 tuntia sitten
4 päivää 47 minuuttia sitten
5 päivää 20 tuntia sitten
6 päivää 15 tuntia sitten
6 päivää 16 tuntia sitten