Tuhat sanaa

VTT:n avoimessa verkkolaboratoriossa Owelassa ideoidaan keikoilla ja festareilla käyville ihmisille tulevaisuuden yhteisöllistä palvelua, jossa käyttäjät voivat jakaa ja muokata musiikkitapahtumista taltioimaansa materiaalia. Owelan ideoinnin tavoitteena on kehittää palvelua, jota on mukava ja kätevä käyttää. Ideointi on auki 15.2.2010 asti. Osallistujien kesken arvotaan mp3-soitin ja leffalippuja.

Suomen Lähikauppa Oy kysyy Neuvonantajiltaan milloin mitäkin Siwojen ja Valintatalojen kehittämiseen liittyvää, viimeksi, josko neuvonantajat haluaisivat nettiruokakaupassa asioida.

Tallink Siljan Silja Line -brändille toteuttama 1000 Tuotekehittäjää - kampanja on mukana case-esimerkkinä Tekesin rahoittamassa Tampereen yliopiston ja VTT:n UseIn (User Involvement In Service Innovations) -tutkimusprojektissa, jossa tutkitaan käyttäjien osallistamista palveluinnovaatioprosessiin. Kampanja esitellään myös Työ- ja elinkeinoministeriön kysyntä- ja käyttäjälähtöistä innovaatiotoimintaa esittelevällä udi.fi-internetsivulla helmikuussa 2010.

Co-creation, yritysten ja asiakkaiden yhdessä tekeminen, on nyt siis tullut Suomeenkin.

"Luova talous ei ole hupsuttelua. Sosiaalinen media ei ole Facebookin ”mun suokkarijälkkäri” -kyselynäpertelyä. Netti ei ole teknologista onanointia. Ekologisuus ei ole muotioikku. Asiakas ei ole joku tuntematon tyyppi jossain. Asiakas on sinä ja minä.", kirjoittaa Markkinointi ja Mainonta -lehden päätoimittaja Salla-Mari Kohtala (Kommentti: Luovan talouden vallankumous).

Ihmiset auttavat netissä toisiaan mielellään. Anne Rongas avaa Opeblogissaan, miksi.

"Nettiauttaminen on kevyttä. Olen moneen kertaan vinkannut omalle polulle osuneille kysyjille jotain pientä. Jos kysymyksen kohde on tuttu, vinkkaaminen sujuu vaivatta, se jopa auttaa itseä syventämään omaa osaamistaan asian suhteen, mistä syntyy ensimmäinen palkinto. Toinen palkinto on se, että tohtii itse kysyä. Verkossa ei vaadita kaupankäyntiä: sinä minulta, minä sinulle vaan netti on kollektiivi. Kysyn netiltä, netti vastaa minulle, toki ihmisten äänillä, ja sitten voin vastineeksi itse jakaa omasta tietämyksestäni samalla tavalla." (Sorsastuskausi 24/7 – ooh, mikä autuus!).

Katso myös aikaisempia kirjoituksiani aiheesta

• Aikaleima 2009: Ajan henki: Asiakas neuvoo nettiyhteisössä
• Tuhat sanaa 2007 Crowdsourssaus tavallistuu

Viitisenkymmentä sosiaalisen median aktiivia matkustaa 13.1. Helsingistä Ouluun ja takaisin verkostoituakseen ja kehittääkseen yhdessä uusia ideoita.

Innovaatiojunan verkkonäkyvyys on laaja ja tapahtuman digitaalinen jalanjälki kelpaa esimerkiksi monelle tapahtumajärjestäjälle

Tässä päällimmäiset, lisää linkkejä jatkuvasti Deliciousissa

• Laajasti taustoittava ja linkittävä verkkosivu omassa osoitteessaan
  
• Yhdessä suunnittelua Etherpadissa
  
• Ennakkotunnelmia ja väliaikatietoja liikkeellapanijoiden ja matkaan lähtijöiden blogeissa, esim. ja ja esim.
  
• Kanava Qaikussa
  
• Ryhmä Facebookissa
  
• Hashtag-kanavatunniste Twitterissä
  
• Tapahtuman kansio ("Event") videolähetyksille Bambuserissa
  
• Huomiota valtamediassa esim. YLE Oulu ja blogeissa Vierityspalkki.

Kuva:

Äiti ja isä olivat käymässä. Askartelin kangastilkuista kirjavaa tekelettä. Mielessä oli kyllä melko tarkkaan, miten palaset yhdistelen, mutta kysyin kumminkin neuvoa, niinkuin äideiltä kysytään. Että miten hän toimisi.

No kuule, siellä internetissä on kaikenlaisia ompelusivuja, katsopa sieltä, oli vastaus.

En viitsinyt, joten peitosta tuli ihan vaan oman näköinen. Laatutasolla "illassa valmista", ei "hillitön nysväys".

Turkulainen tietokirjailija ja kääntäjä Juri Nummelin julkaisi keväällä omakustanteena teoksen Päivitysten kirja - Yksitoista kuukautta Facebookissa (ISBN 978-952-99881-3-6). Tapasin miehen ohimennen Kirjamessuilla ja vonkasin kappaleen. Monisteen vaatimattoman ulkoasun ei kannata antaa hämätä, Nummelinin käsitetaidetta hipova arjen kommentointi saattaa lukijalleen hyvinkin olla kappaleen hankkimisen vaivan väärti.

Esipuheessa Nummelin kuvailee teosta näin: "Kyseessä on mahdollisesti maailman ensimmäinen kirja, joka koostuu näistä päivityksistä; hanke vertautuu tietysti muistelmien ja kirjeiden julkaisuun, mutta on niitä pienimuotoisempi." Kuitenkin "Päivitysten kirja on yksinkertaisesti vain kokoelma sekalaisia päivityksiä. "

Ohessa muutamia otteita pitkin vuotta

17.3. 2008: Juri ihmettelee oikein toden teolla, minkä takia bloginpitäjät niin kovasti suuttuivat Hesarin jutusta. Get on with your lives!

25.5. Juri is wondering what it really is abouth mother-in-laws... nothing big, but still... and it's every time about food.

27.6. Juri miettii, miksi niin moni laittaa profiilikuvakseen roiskauksen, joka on otettu kännykällä. Vähän viitseliäisyyttä peliin! Piirtäkää vaikka possu!

11.9. Juri wonders whether a status update has ever been used as a last note by a suicide maker.

11.12. Juri inhoaa Wikipedian yli-innokkaita ja rasittavia besserwissereitä.

14.1. Juri toteaa: "Ei saatana, vasta sivulla 42."

Nummelinin piti kirjata vuosi nettielämää, mutta välistä jäi puuttumaan merkintöjä tallennusongelmien vuoksi. Kirjan selaamisen jälkeen ensimmäinen reaktio on: minäkin haluan omat tilapäivitykseni talteen. Ei sillä, että niistä kirjaa tekisi, vaan omaksi muistin tueksi: mitä sitä suustaan päästi omien tuttaviensa nähtäväksi.

Lyhyiden päivitysten perusteella kuvittelee saavansa hämmästyttävän monipuolisen kuvan merkintöjä tehneestä ihmisestä: on työn sujumisen ilonhetket, kirpparikäynnit, kustannussopimukset, biletykset, lapsien sairastelut, flunssakiukkuilut - pitää oikein erikseen muistuttaa itseään, että kirjoittaja on saattanut hyvinkin valikoivasti esittää verkostoilleen (kirjan aikana kaverien määrä kasvoi 200:sta 300:een) tietynlaiseksi tuotetun Juri Nummelinin. Vain lähimmät tietävät, mitä kuvasta puuttuu.

Lukeepa Päivitysten kirjaa sitten Nummelinin omaelämäkerrallis-päiväkirjamaisena teoksena tai yhdenlaisena ajankuvana suomalaisen tietotyöläisen arjesta, yksi asia ärsyttää ylitse muiden. Ärsytys on samaa kuin joutuisi kuuntelemaan bussissa toisen kännykkäkeskustelua. Vastauksia ei näe - Nummelin on rajannut kirjan sisällön omiin äännähdyksiinsä. Kuva Facebookin mahdollistamasta sosiaalisesta elämästä jää näin torsoksi. Lukija ei saa tietää, millainen keskustelu anoppien ruokakomplekseista tai tilapäivityksistä itsemurhaviesteinä mahtoi syntyä, tai kuinka moni tykkäsi tai kommentoi Wikipedia-parahdusta. Olemme jo alkaneet pitää sitä itsestään selvänä, että toinen toistemme kaverijutustelut ovat näkyvissämme niin halutessamme.

Olen järjestämässä YLE Keski-Suomessa torstaina 24.9. pidettävää verkkokeskustelutilaisuutta Internetin tietovirroista - siitä, miten twitterit ja qaikut muuttavat sitä, miten tieto kulkee. Tilaisuudessa puhuu verkkovoiman tutkija Kari A. Hintikka ja yhden miehen lämmittelybändin roolissa paikalla on Erkka Piirainen kertomassa Qik-kokemuksiaan ja näkemyksiään.

Tarkoitus on tietosisällön ohella antaa osallistujille käytännöllistä itse tekemällä syntyvää oppia näistä sosiaalisen median työkaluista. Siksi virittelen keskustelua kahdelle mikroblogialustalle pelin kehyksessä.

Peli on avattu Twitterissä (Repliikki #JYV -joukkueen hyväksi varustetaan siis merkinnöillä #ylety #JYV ja #Helsinki - joukkueelle #ylety #Helsinki) ja Qaikussa (#Helsinki) (#JYV) ja kuvio on selitetty työblogissa.

Pelisuunnittelusta ei ehkä täysiä tyylipisteitä tällä suorituksella saa, mutta onpahan vaihtelua tavallisiin vaniljanmakuisiin keskustelunavauksiin. Vai mitä olet mieltä? Kumman sinä haluat voittavan, Jyväskylän vai Helsingin joukkueen?

Päivitys 16.9. klo 23.00: Pelin seurantaa Aalto -blogissa: Paikkatietojen käyttö - konseptointia ja ideointia