Tuhat sanaa

Googlen ostaman Jaikun tekijätiimi on ahkeroinut kuluneet kuukaudet muiden projektien parissa. Jaikua he ovat ylläpitäneet ns. 20%:n ajalla omana projektinaan Googlen kehitystöiden lomassa, kertoo tänään Helsingissä startup - elämästä opiskelijoille puhunut Teemu Kurppa.

Kurppa kehottaa kokeilemaan startup - elämää nuorena: perheellisenä ja asuntovelallisena se ei ehkä enää onnistu. Hän neuvoo käyttämään kesän oman projektin prototyypin koodaamiseen kesätöissä pakertamisen sijasta: valmiilla protolla kun on helpompi lähestyä rahoittajia. Jaikulaiset ovat osoittaneet haukkuutensa tukea suomalaisia startuppeja - Jyri Engeströn on juuri isännöinyt startup - bileitä piilaaksossa ja Kurppa lupaa vinkata rahoittajien nimiä kiinnostaville ideoille. Kurppa osallistui HY:n luennon jälkeen jaiku - tapaamiseen, jossa haastattelin häntä hetki sitten.

• Ks. myös Vierityspalkki: Teemu Kurppa: Jaikua tehdään Googlessa 20% ajalla
• Arctic Startup - blogi seuraa suomalaisia uusmediayrityksiä.

Minusta on aina yhtä kiinnostavaa kuulla, miten ihmiset ovat päätyneet nimimerkkeihinsä. Ilmeisesti muistakin, koska näitä ketjuja löytyy monista foorumeista. Poimintoja:

• Akkuratix: Olin joskus töissä Norjassa ja sikäläiset kaverit käyttivät yhäkseen sanaa "akkurat", toisaalta olen Asteriksin ihailija ja kun nimimerkin valinta tuli ajankohtaiseksi ja kun tämä oli vapaana, niin se sitten!
• Sinisiipi: Minä olen varmaan Liian paksu perhoseksi, mutta pidän perhosista, voisin istua ja ihailla niiden ilakointia tuntikausia.
• Carmen: Silloin kun kirjauduin sisään, en ollut ajatellut mitään nimimerkkiä, niin hätäpäissäni kirjoitin carmen, joka tarkoittaa runo latinaksi, monikko carmina (runot)
• Mahza: Austin Powers ja kultamuna- elokuvasta. Siinä se goldmember ei oikein osaa englantia, ja koittaa sanoa father. Niissä ekstroissa on semmoi kohtaus, jossa se laulaa "fahza und mahza" laulua, ja mun mies sitä yhessä vaiheessa hoilotti. Niin hänestä tuli fahza, ja musta luonnollisesti mahza.
• Pesunkestävä Martta: Meillä tullee ratiosta sellanen ohjelma ku "Anonyymit kotikiusatut"...niiden ukkeleiden vaimot ovat Marttoja...samoin ukon työkaverit puhuvat omistaan "marttoina"... ja kun en ole ruuan ja leipomisen suhteen mikään kotihengetär...siivota kyllä osaan.
• Panthera leo: Leijona latinaksi. Olen horholta leijona ja äitee sano mulle aina lapsena kun mä suutuin, että 'siinä se leijona taas karjahtelee'... :D
• Pokasaha: kuulun siihen ikäluokkaan joka on joskus käyttänyt ko. kapinetta. Tietenkin haluaisin olla myös mielipiteissäni moni ja teräväpiikkinen
• dinoflagellat: Millainen maailma olisikaan ilman panssarileviä?
• Korppi: Korppi (Corvus Corax) on kaunis, älykäs suomalainen eläin, joka elää erämaissa, missä minäkin niin kovin mielelläni olisin, ellei tarvitsisi töissä istua niin kovin paljon. Se edustaa minulle vapautta, viisautta ja tietynlaista synkkää goottiromantiikkaa.
• **drew**: Its short for Andrew the four stars are there to symbolize that my answers are first rate ; )
• Ultraviolet Oasis: I chose it to announce that I consider myself an oasis in the desert of humanity. I chose Ultraviolet because it is unusual and catchy and easy to spell; but also because if one's oasis were saturated with ultraviolet radiation, it wouldn't be much of an oasis; thereby encouraging people to ponder upon such a contrast which at once bemuses, amuses, and confuses the mind.
• Yidiot: Huh?

Lähteet: Kotikadun keskustelufoorumi: Miten olette valinneet nimimerkkinne?, Kaksplus keskustelu: Miten valitsit oman nikkisi?, Tiede - lehden keskustelupalsta: Miksi valitsit nimimerkkisi?, Yahoo Answers: What did you mean to convey when you chose your nickname for Answers?

"Lattevanhempien noudattama kasvatusteoria tosin väittää, että lapsista on mukavinta katukahvilassa", sivaltaa Isyyspakkaus-kirjan kirjoittaja Janne Huttunen Helmikuun Kaksplus - lehdessä Kolumnissa Arjen sankari.

Vauvan hoitamisen ja itsensä toteuttamisen yhteen sovittaminen on ajankäytöllinen haaste, jonka jokainen koti-isä ja -äiti ratkoo omalla tavallaan. Silti keskustelu hyvästä vanhemmuudesta ja ajan käytön valinnoista on vaikeaa ilman syyllistämistä tai syyllistymistä. Taasko sitä ollaan kirjoittamassa blogia tai skypettämässä, onko se tärkeämpää kuin vauvatus juuri nyt?

Tulin kysyneeksi äidiltäni hänen ajankäytöstään silloin kun minä olin vauva. Noo, vastasi hän varovasti, olihan sitä pyykinpesua esimerkiksi aika paljon. Nuorella parilla ei ollut aluksi pesukonetta, vaan äiti keitteli sideharsovaipat äitiyspakkauksessa tulleessa emalikattilassa, kunnes löytyi käytetty Hooverin pulsaattoripesukone.

Puhelinta ei ollut, asiat käveltiin soittamaan parin korttelin päässä olevaan puhelinkoppiin. Kun olin kolme kuukautta, reipas mutsini hankki minulle hoitopaikan ja palasi jatkamaan sairaanhoitajaopintojaan.

Nykypituinen vanhempainrahakausi ja sen jatkeena hoitovapaa antavat vanhemmille ihan uudenlaiset mahdollisuudet sumplia ajankäyttöään. Omasta työkaveri- ja tuttavapiiristä sekä mediasta saa sen vaikutelman, että monelle tietotyöläiselle vanhempainrahakausi antaa mahdollisuuden tehdä se jokin oma projekti, johon ei ole pystynyt keskittymään töissä käydessään. Yksi käyttää ajan gradun viimeistelyyn, toinen peräti väitöskirjan tekoon. Kolmas kirjoittaa kirjan.

Mopatessa ja vaippaa vaihtaessa ajatus kulkee, vaikka kädet ovat varattuna. Viime syksyn esikoiskirjailija Miina Supinen (Liha tottelee kuria) kirjoittaa Sokeripala - blogissaan: "Miika Nousiainen kertoi eräässä paneelissa, että paras tapa miettiä romaania on pyöräillä tai siivota. Olen samaa mieltä. Myös kävely ja tiskaus ovat hyviä." (27.10.2008, Puhdas koti, hyvä kirja!).

Toisaalta ajatuksesta on vielä tuskallisen paljon matkaa siihen, että teksti juoksee ruudulla. "Yritän unohtaa kirjoittamisen siihen asti kunnes pystyn järjestämään itselleni varteenotettavan lohkareen aikaa. Tulee vain paha mieli ja turhaumia, jos yrittää varastaa pieniä hetkiä sieltä täältä ja sitten kuitenkin joku urpo soittaa puhelimella. -- -- kirjoittaminen on aikaavievä harrastus ja vaatii paljon motivaatiota. -- Olen joskus sanonut, että kirjoitin romaanin, koska tulin raskaaksi enkä päässyt baariin. Kaikki luulevat, että se on vitsi, mutta se on totista totta. (28.7.2007, Taiteen vihollinen numero yksi).

Virginia Woolf sanoi, että kirjoittaakseen nainen tarvitsee oman huoneen ja omaa rahaa. Venla Hiidensalo lisää listalle vaimon (13.5.2007: Oma raha, oma huone - ja vaimo?). Raisa Omaheimo puolestaan kirjoittaa, että huoneesta käy kahvila - naisella pitää olla oma läppäri jos hän aikoo kirjoittaa (12.4. 2006 Huoneekseni tuli maailma).

J.K. Rowling muuten aloitti Harry Potterin tarinan kirjoittamisen kahviloissa. Niihin saattoi kätevästi parkkeerata kävelytettyään vauvan vaunuissa nukuksiin.

Janne Huttunen kirjoittaa yllämainitussa kolumnissaan myös, että "ajatellaan, että erityisesti miehelle tulee lapsen synnyttyä usein tarve vähän liihottaa ja lepattaa, koti tuntuu ahtaammalta. Itse asiassa epäilen, että samalta tuntuu naisestakin, mutta sehän nyt olisi toki aivan tyystin ennen kuulumatonta, että äiti haluaisi jotakin muutakin kuin olla äiti."

Venla Hiidensalo muistuttaa olennaisesta: "äitiys on lapsen ja äidin välinen suhde, ja ajankäyttö on asia erikseen. Sen toteaminen, että ajan löytäminen luovalle toiminnalle on usein naisille vaikeampaa, on eri asia kuin kritisoida itse äitiyttä. -- Sen sijaan jos ja kun naistaitelijoiden – tai naisten ylipäätään – on hankalampaa löytää aikaa omalle työlleen kuin muiden, on se jo yhteiskunnallinen ongelma, jolle pitää tehdä jotain.

Oma huone on asenne.

Sunrise, Funhcal, Madeira, originally uploaded by tuija.

Nieminen-Sundell kirjoittaa joulun hittituotteesta, herätysvalosta: "Valo ja luonnonäänet tekevät pimeän kauden aamuheräämisestä miellyttävän, koska laitteen valo lisääntyy asteittain ja se soittaa muun muassa aaltojen ääniä. Laite siis jäljittelee auringonnousua rannalla. -- Jotain nasevaa Philipsin tuotekehityksessä kyllä on: kukaan muu valmistaja ei ole elämyksellistänyt lisävaloa näin hyvin." (Esinetarinoita: Heräämisvalo)

Kuulostaa ensimmäiseltä askelelta oman kodin muuttumisesta virtuaalimaailmaksi. Seuraavaksi videotykillä mukava maisema seinälle tai ikkunaverhoon.

Tuhat sanaa - podcastin henkilöhaastattelujen sarjassa vieraana on radio-ohjelmantekijä Henrik Anttonen Koskisuomi.orgista.

Lataa mp3 (22MB) tai kuuntele haastattelu Internet Archivesta tai tilaa Tuhat sanaa - podcast-syöte.

Anttonen kertoo leikkineensä kotona radiota alle kymmenvuotiaana ja tehneensä kuunnelmia jo neljännellä luokalla. Kun perinteinen radio tarjoaa yhä harvemmalle pääsyn tekemään monimuotoisia ohjelmia, vaihtoehdoksi jää perustaa oma kanava verkkoon. Radio Koskisuomi on Anttosen puolentoista vuoden aikana pystyttämä ohjelmantekijöiden verkosto, joka julkaisee tällä hetkellä viittä eri tilattavaa ääniohjelmaa eli podcastia: LinuCastia, PuhujainKulmaa, KinoSilmää, Kuollutta Tuijotusta ja KuunnelmaPerjantaita. Uusia ohjelmaformaatteja on suunnitteilla ja yhteistyö uusien ohjelmantekijöidenkin kanssa kiinnostaa, vaikka tämän syksyinen päivätyö YLEn uusissa palveluissa podcast - toimittajan pestissä onkin suitsinut suurempaa aloitteellisuutta kumppanien etsimisessä.

Podcasting on ääniohjelmien julkaisemista verkkoon rss-syötteen avulla. Suomalaisia podcast-ohjelmia löydät podcasthakemistosta. Radio Koskisuomen internet-sivut: koskisuomi.org ja Jaikukanava koskisuomi.jaiku.com.