Tuhat sanaa

Odottajat

Originally uploaded by tuija

Google Transit on YTV:n reittioppaan kaltainen globaaliksi pyrkivä joukkoliikenteen kartta-, reitti-, ja aikataulupalvelu.

Ilmastonsuojeluun viitaten se kehottaa kansalaisia kehottamaan julkisia liikennelaitoksia toimittamaan aikataulusyötteensä kokoomapalvelun käyttöön.

Virtuaaliset nuppineulat vetoaa, että Suomen julkinen liikenne toimittaisi reittinsä ja aikataulunsa Googlelle, joka lupaa huolehtia karttapohjaisista pysäkkiaikatauluista ja reittihausta.

Em. blogia kommentoineen Suvikon mielestä Google voisi paketoida itse datan YTV:n ja VR:n ja muiden liikennelaitosten aikatauluista haluamiinsa formaatteihin eikä odottaa, että nämä tekevät Googlelle ilmaista työtä.

Google Transit on hyvä esimerkki yhä yleistyvistä mashupeista, joita julkisen datan pohjalta voisi syntyä, jos raakadata olisi saatavissa standardoidussa muodossa. Koska Google Työpaikat haastaa mol.fi:n antamaan tiedot avoimista työpaikoista?

Julkisten laitosten tuottaman informaation soisi olevan avoimesti kaikenlaisten webkehittäjien käytettävissä.

Täysikuu, Ruoholahti

Originally uploaded by tuija

Tätä on odotettu: kännykkä, jossa kamera ja paikannuslaite, ja jokin konsti jolla saada paikkatieto metadataksi kuvaan. Ihan niin hyvin eivät asiat ole, että Nokian N82 itse osaisi tämän kaiken, vaan apuun tarvitaan kolmas osapuoli: Locr. Ensivaikutelma on lupaava: Linnanmäen ratikkapysäkki Alppilan kirkon edessä osui kartalle ihan nappiin ja Ruoholahden kauppakeskuksen edessä kuvattu täysikuukin korttelin tarkkuudella - aika hyvin siihen nähden, että julkaisin kuvan kävellessä enkä pysähtynyt odottelemaan että laite saisi kunnolla jutella satelliittien kanssa.

Locr - ohjelma pyörii kännykässä taustalla ja liittää paikkatiedon valokuvaan tuoreeltaan kuvan ottamisen jälkeen. Se käynnistää GPS:n aina kuvan ottamisen jälkeen ja liittää koordinaatit kuvan EXIF-dataksi, jota web-palvelut kuten Flickr osaavat lukea.

Dumell on pannut merkille, että Locrissa on tehty korjausliike parempaan päin: ennen automaattinen kartalle sijoittaminen webissä onnistui vain Locrin omassa webbipalvelussa, nyt siis missä vain (Geotagging finally works automatically with Nokia).

Google julkaisi viimein odotetun kännykkäkonseptinsa (New York Times: Google Enters the Wireless World). New York Timesin jutussa arvioitiin g-luurin olevan kovasti iPhonen kaltainen ominaisuuksiltaan ja muotoilultaan. Android-käyttöjärjestelmällä varustetuista puhelimista odotetaan haastajaa Symbian - älypuhelimille, joilla internet-käyttökokemus on parhaimmillaankin kankea.

Jyri Engeström nostaa jaikuvirrassaan esiin Androidin olennaisista piirteistä mm., että kehittäjä voi yhdistää aineistoa internetistä puhelimessa olevaan: "a developer can combine information from the web with data on an individual's mobile phone -- such as the user's contacts, calendar, or geographic location. With Android, a developer could build an application that enables users to view the location of their friends and be alerted when they are in the vicinity giving them a chance to connect ".

Android ei tiemmä erottele puhelimen omia ja ulkopuolisten ohjelmistoja, vaan kaikki voivat käyttää samalla tavalla puhelimen ominaisuuksia hyväkseen. Se ei kuitenkaan vielä yksin riitä: onhan Symbian-käyttöjärjestelmällekin voinut kehittää kaikenlaisia ohjelmia. Vasta Facebookin aggressiivinen viraalilevitysmekanismi on näyttänyt, mitä sosiaaliset verkostot voivat saada aikaan tuotteiden tunnetuksi tekemiselle (ks. Perttu Pitkänen: Yhteisö muuttuu rahaksi). Odotettavissa g-puhelimen käyttäjälle: kilkkeitä ropisee oikealta ja vasemmalta. Mikä on syksyn 2008 vastine ninjoille ja vampyyreille?

Viraalihömppä voi nyt saada myös paikkatietoulottuvuuden tuekseen. GPS-vastaanottimella varustetut googluurit tarjoavat mahdollisuuden viimeinkin kokeilla niin kauan odotettuja ja mielikuviteltuja paikkatietoa hyödyntäviä sovelluksia.

Ensi tuntumalta vaikuttaa siltä, kuin Googlen puhelinkonseptissa olisi ainesta vaikka mihin. Huikea mahdollisuuksien avaruus ei kuitenkaan taida olla se, millä laajojen asiakaskuntien suosio saavutetaan, vaan kärki pitäisi löytyä: mikä laite se siis on? Pallo jää laitevalmistajille ja softakehittäjille: syntyykö kuluttajia puhuttelevia konsepteja vai vievätkö selkeämmin brändätyt tuotteet toistaiseksi voiton?

Lisäys 7.11.: Fake Steve Jobs on samoilla linjoilla: "Think of what a customer wants. When you're redoing your kitchen, and you're choosing appliances, do you go out looking for some consortium devoted to food temperature management and environmental control technology? No. You go looking for a refrigerator. And you look for the coolest, best-looking, best-designed refrigerator, made by a company that put loads of effort and genius into making something mindblowing. That's why iPhone has taken off. Because it's beautiful. It's amazing. It works. It restores a sense of childlike wonder to people's lives. It wasn't made by a consortium. It couldn't be created by a committee. It is the product of one vision, one man, one genius -- that would be me -- with, to be sure, a bit of help from a few other people who played minor roles. (It's not a phone, it's an alliance)

Google on ostanut suomalaisen mobiili-mikroblogi-palvelu Jaikun. Yritysostotiedotteessa ei kerrota kauppasummaa. Entisiä asiakkaita luvataan palvella entiseen malliin ja nykyiset käyttäjät voivat vielä kutsua ystäviään käyttäjiksi, mutta muita uusia rekisteröityimisiä ei oteta vastaan sillä aikaa kun Jaikua ryhdytään kehittämään Googlen resursseilla, Jaikun FAQ:ssa kerrotaan.

"– Sosiaaliset palvelut ja ihmisten riippumattomuus jostakin tietystä päätelaitteesta kasvaa koko ajan. Lisäksi uskomme siihen, että meidän kannattaa etsiä lahjakkaita ihmisiä palvelukseemme ympäri maailmaa, Googlen Suomen maajohtaja Petri Kokko kommentoi Taloussanomille tiistai-iltana (Googlen maajohtaja tyytyväinen Jaiku-kauppaan).

Palvelun toisen perustajan, Nokiallakin lyhyesti viime vuonna töissä piipahtaneen Jyri Engeströmin täytyy nyt olla voitonriemuinen saadessaan vahvan selustatuen mobiililäsnäolokonseptinsa kehittelylle.

Tero Lehto listaa Jaikun kehitysmahdollisuuksina GPS-sijaintitiedon välittämisen haluttaessa ja kontaktien sijainnin esittämisen kartalla, laajemman laitetuen, enemmän säätömahdollisuutta julkisten ja lähikontaktien hallintaan sekä idle-tilanteiden hallintaa kuten ajastettuja viestejä (Nyt ideoimaan Jaiku-uudistuksia).

Engeströmin puoliso Ulla-Maaria Mutanen kertoo Jaiku-virrassaan perheen muuttavan San Fransiscoon. Engeström listaa eilisiltaisessa Jaiku-repliikissään joitakin ensimmäisiä blogilinkkejä asiasta uutisoineisiin.

Helmikuussa 2006 perustettu ja heinäkuussa 2006 yleisölle avattu Jaiku leimahti maailmanlaajuisiin parrasvaloihin tämän vuoden huhtikuussa, kun tunnettu teknotoimittaja Leo Laporte siirtyi Twitteristä Jaikun käyttäjäksi ja promosi palvelua useaan otteeseen ohjelmissaan (search: jaiku @ Twit.tv).

Kotimainen blogosfääri on jo ehtinyt onnitella jaiku-tiimiä yrityskaupan johdosta: ks. mm. Matkalla, Esinetarinoita , sanoi Erkka!, Pinseri, Vierityspalkki.

• Jaiku - kanava
• Jaikido - blogi

Kansanedustaja Jyrki J. Kasvi on tutustutunut Japanin ubiikkiyhteiskuntaan eduskunnan tulevaisuusvaliokunnan matkalla. Retkeläiset eivät lämmenneet Panasonicin visioille lasten turvallisuuden valvomisesta: "Panasonicin käyttämä esimerkki ubiikin mahdollisuuksista kylmäsi onneksi muitakin kuin vain minua. Panasonic System Solutions on nimittäin kehittänyt ja kokeillut järjestelmää, jossa lasten koulureppuihin sijoitetaan RFID-sirut ja katulamppuihin ja kolikkoautomaatteihin RFID-lukijat ja nettikamerat. Vanhemmat ja opettajat voivat siis seurata lasten liikkeitä Internetistä ja katsoa lasta lähinnä olevasta nettikamerasta, mitä lapsi kulloinkin puuhaa. Seuraavaksi järjestelmään on tarkoitus yhdistää hahmontunnistus, joka tunnistaa kameroissa näkyvien henkilöiden kasvot." (Fugua Yukatassa)

Panasonicin näkemys lasten liikkeiden jäljittämisestä koulureppulaitteen avulla on yhtä tuomittu epäonnistumaan kuin samaa tarkoitusperää USA:ssa ajavat kännykkäpaikannuspalvelut (ks. esim. NYT/Pogue: Cellphones That Track the Kids): ne toimivat vain, jos lapsi on yhteistyöhaluinen ja turvassa. Jos lapsi haluaa hetkeksi kadota vanhempiensa tutkalta, voi repun tai kännykän sälyttää kaverin kuskattavaksi ja "painua maan alle" - ainakin, kunnes kasvojen tunnistuskamerat toimivat luotettavasti. Samoin kidnappaaja voi ensi töikseen hankkiutua eroon tunnistelaitteeesta. Tieteisfantasiaa tai ei, tuntuu, että varma tapa jäljittää lapsensa olisi ainoastaan kiinteästi ruumiiseen kiinnitetyn laitteen avulla, jota ei noin vain voi irrottaa. Ei kovin mukavalta kuulosta toki sekään.

Kaupunkiympäristössä liikkuvan kansalaisen jäljittämistä kaavaillaan myös Kiinassa. Shenzhenissä otetaan käyttöön asukaskortit, joissa on laaja valikoima tunnistetietoa, kertoi New York Times elokuussa: "Data on the chip will include not just the citizen’s name and address but also work history, educational background, religion, ethnicity, police record, medical insurance status and landlord’s phone number. Even personal reproductive history will be included, for enforcement of China’s controversial “one child” policy. Plans are being studied to add credit histories, subway travel payments and small purchases charged to the card." (China Enacting a High-Tech Plan to Track People). Kiinassa julkilausuttuna tavoitteena on ennen kaikkea valvoa luvatonta muuttoliikettä maaseudulta kaupunkeihin, mutta äkkiäkös moisella teknologialla pannaan kapuloita rattaisiin myös epäsuotavalle kansalaisaktivismille, mielenosoituksille ja luvattomille kokoontumisille.