
Tuija Aalto seuraa digimediaa työkseen ja huvikseen.
Jokaisen journalistin kannattaa luoda itselleen vahva oma henkilöbrändi. Mieluiten se kannattaa tehdä aloittamalla blogin pito heti uran alkuvaiheessa, mutta myöhemminkin aloitettuna siitä on hyötyä. Näin neuvoo Poynter Online - journalismiblogin Amy Gahran (Media Career Insurance: Your Blog).
Oma blogi - ei siis työnantajan saitilla kirjoitettu työblogi - on Gahranin mukaan mediatyöläisen uran turva ja vakuutus. Se edustaa ammatillista jatkuvuutta ja mahdollisuutta luoda itselleen nimeä, vaikka työtehtävät, esimiehet ja työpaikat vaihtuvat. "Having your own blog is media career insurance. It will serve as your "home base" where you establish your personal reputation, track record, abilities, interests, and aspirations. It's a rewarding, useful, persistent way to be professionally and personally generous. It can attract help, insight, serendipity, and opportunity. And it lets you achieve all this consistently, despite inevitable changes in your job, bosses, beat, location, or goals."
Löydettävyys on tämän päivän urakilpailussa välttämättömyys. Hakukoneet suosivat blogeja. Jo muutaman merkinnän julkaisutahti kuukaudessa pitää blogisi hakukoneiden suosiossa. Linkitä blogiisi kaikista käyttämistäsi sosiaalisen webin palveluista ja jätä aina blogisi osoite myös kommentoidessasi muita blogeja.
Gahran neuvoo karttamaan työnantajaa, joka vastustaa oman blogin pitämistä. Omaan piikkiin bloggaamatta jättäminen ja hakukonenäkyvyyden sen vuoksi menettäminen ei ole hänen mielestään sen arvoista.
Gahran kirjoittaa journalistiportaalissa, mutta uskoisin omaan henkilöbrändiin panostamiseen olevan samoja syitä monella muullakin tietotyön alueella. Sitä mukaa kun yrityksissä aletaan herätä sosiaalisen median mahdollisuuksiin, aletaan työntekijöitä suostutella mukaan yritysblogin kirjoittamiseen. Ennen kuin lähtee mukaan verkkoläsnäoloon yrityksen piikkiin, kannattaa olla taskussa vähintään vuosi kokemusta bloggaamisesta ja muusta verkkoläsnäolosta omaan lukuun. Näin yritysblogiin mahdollisesti liittyessään tietää jo jotakin siitä, mitä sosiaalisessa mediassa toimiminen käytännössä tarkoittaa.
Katso myös
Verkkoidentiteetin luomisesta aiemmin Tuhat sanaa - blogissa
Sarjayrittäjä Taneli Tikka on toiminut kahdeksan eri yrityksen vetäjänä ja noin 13 yrityksen hallituksessa sekä ollut useammassa yrityksessä neuvonantajan roolissa ja tehnyt neljä yrityskauppaa: myynyt kolme ja ostanut yhden yhtiön. Juuri nyt työllistää eniten RunToShop - suosittelupalvelu, jonka on tarkoitus avautua kaikelle kansalle testattavaksi 8.9. RunToShop perustuu intohimoisten asiantuntijoiden tuote- ja palvelusuosituksiin. "Monissa kuluttajanettipalveluissa, joita olen ollut tekemässä; IRC-Galleriassa, Stardollissa, Dopplrissa ja Muxlimissa, on fanituksen, suosittelemisen, jostakin asiasta kertomisen voima tullut selvästi esille", Tikka kertoo Tuhat sanaa - podcastin haastattelussa.
RunToShopin konseptia on ollut hiomassa nimekäs parinkymmenen hengen joukko. Itse ideaa on työstetty noin vuoden verran, yrityksen toiminta käynnistyi viisi kuukautta sitten, tekninen tuotanto alkoi kolme kuukautta sitten ja tähän mennessä 160 kumppania on allekirjoittanut sopimuksen.
Suosittelu on Tikan mukaan vahvassa nousussa: kaupalliseksi tuotteistettuja konsepteja ja muita lähtöjä sillä alueella on samanaikaisesti tulossa useita ja RunToShop aikoo olla trendin etulinjassa. IRC-Galleriassa suosittelu ja ihmisten innostuneisuus näkyy esimerkiksi yhteisöihin kohdostetuissa mainoskampanjoissa, kuinka herkästi nuoret lähtevät fanittamaan kaupallisia mainoskampanjoita. "Ihmiset lähtevät mainokseenkin tosi hyvällä asenteella messiin." Stardoll, pukusaitti nuorille tytöille, perustuu siihen, että suositellaan toisille uusia vaatteita. Muxlim TV on tuonut kokemusta ei niinkään digikuvien jakamisesta vaan toisenlaisista sosial networking - palvelujen ristiinlinkityksistä.
Dopplrissa sama ilmiö tulee esiin kaupunkeja ja matkakohteita koskevista vinkeistä.
Puheenaiheita aikajärjestyksessä:
Puhujainkulman jaksossa #78 keskustelua työnantajan epäluottamuksesta työntekijöitä kohtaan uuden tieto- ja viestintätekniikan käytössä. Juttu käynnistyi uutisesta, jonka mukaan Karoliinisessa yliopistosairaalassa Tukholmassa on käynnistetty sisäinen selvitys Facebook-keskustelusta, jota sairaalan työntekijä kuvitti leikkaussalissa otetuilla potilaskuvilla (Tukholmalaissairaalan työntekijä vei potilaskuvia Facebookiin)
"Yritysten intranetien käytettävyys on niin huono, että niitä ei tee mieli käyttää", Puhujainkulman vakiopanelisti Erkka Piirainen ymmärtää. "Kun ihmiset tottuvat käyttämään sosiaalisia verkkopalveluja, he odottavat omilta järjestelmiltäänkin helppokäyttöisyyttä, ja kun eivät sitä saa, niin hieman ajattelemattomasti siirtävät työtehtäviään virallisen verkon ulkopuolelle."
"Jaiku ja muut ovat todella kivoja. Kun se on niin pirun helppoa, niin kysynpä tota asiaa ja menikö siinä sivussa joku liikesalaisuus? Kynnys jakaa informaatiota on helppo, voi ottaa Qik-kameran ja kuvata toimistossa ympäriinsä, ja mitä siinä näkyykään siinä kuvassa?, jatkaa ohjelman juontaja Pasi Örn.
"On käsittämätöntä, että nykyään työpaikoilla, varsinkin johtajat, jotka eivät tunne näitä asioita, pelkäävät omia työntekijöitään, kattooko ne nyt omia sähköpostejaan kesken päivää", puuskahtaa toinen vakiojäsen Henrik Anttonen.
"Kärsin itse pahasti siitä, että työnantaja ei luota työntekijöihin", sanoo ohjelmassa etunimellään esiintyvä panelisti Lari. Tämä epäluottamus näkyy esimerkiksi siinä, että työasemille ilmestyy ylimääräisiä ohjelmia, jotka hidastavat koneen toimintaa.
Toisaalta Tukholman esimerkin kaltaisia ylilyöntejä pitäisi pystyä välttämään. Tämä vaatisi koulutusta: "Muistakaa, että se Messenger ei ole kaikkein turvallisin kun puhutte työhön liittyvistä asioista", ehdottaa Örn esimerkiksi työpaikalla käytävästä pelisääntöjä selvittävästä keskustelusta.
Keskustelu alkaa ohjelman ajassa 36'15".
Kari Haakana kirjoitti tammikuussa Journalisti-lehden kolumnissaan, kuinka Tietokone-lehden toimitus käyttää mielummin Googlen tarjoamia työkaluja kuin talon omia (Google = toimitusjärjestelmä).
Kuinka yleistä kissa- ja hiiri - leikki sosiaalisen median käytössä työpaikoilla on? Mistä johtuu, että työntekijät kokevat työnantajiensa olevan niin pihalla uusien palvelujen mahdollisuuksista? Onko tämä työpaikkojen viestintäkulttuuriin vai eri sukupolvien täydellisen erilaisiin mediakäyttötottumuksiin liittyvä kysymys? Ovatko IT-hallinto-osastot sinänsä aiheellisine tietoturva- ja tietosuojahuolineen pelotelleet pomot suhtautumaan kielteisesti kaikkeen sosiaaliseen mediaan sillä seurauksella, että yritys menettää suuria ketteryys- ja innovaatiomahdollisuuksia? Aihe herättää paljon kysymyksiä, joista olisi mielenkiintoista jatkaa keskustelua.
Entä onko esimerkkejä työpaikoista, joissa olisi johdetusti ja luvan kanssa otettu käyttöön sosiaalista mediaa työasioiden hoitamiseen?
Erilaisten muodikkaiden härpäkkeiden kokeilemisen kaaoksessa voi joskus unohtua, että sosiaalinen media on viestintää. Delicious-postilaatikossani oli kaksi linkkiä, jotka sopivat hyvin tämän teeman alle (kiitos Yoe & Matrixx2.01).
Eloise Pasteur kiinnittää huomiota siihen, miten monia erilaisia työkaluja nykyään on tarjolla jokaisen yksittäisen asian tekemiseen (Choices, choices). Hyvä, että on kosolti valinnanvaraa, vai onko?
Britt Parrot neuvoo niitä, jotka yrittävät herätellä viestintäihmisiä työpaikallaan sosiaalisen median pariin (Integrating Social Media into a Web Content Strategy): Ken pystyy vastaamaan puhelimeen ja lähettämään sähköpostia, oppii myös käyttämään sosiaalisen median välineitä. Oppimiskäyrä on alussa korkea, mutta sen jälkeen uudet työkalut alkavat säästää aikaa ja tekevät viestinnästä tehokkaampaa.
"Tällä viikolla teemme jotain eriskummallista - kurotamme ajassa taaksepäin ja kirjoitamme yhden artikkelimme uudelleen", kertoo BusinessWeek Executive Editor John Byrne tuoreessa Cover Story - podcastissa. Moista ei ole tehty lehden 79 vuoden aikana, päätoimittaja myhäilee.
Sadat tuhannet netin käyttäjät löysivät netistä uudelleen ja uudelleen kolmen vuoden takaisen artikkelin hakiessaan "blogs and business". Juttu alkoi olla vanhentunut, joten se piti päivittää. YouTube, MySpace, Facebook, Twitter - sosiaalinen media on räjähtänyt viime vuosien aikana. Lehden Blogspotting - kaksikko Steve Baker ja Heather Green palaavat aiheeseen otsikolla Beyond blogs penkomaan sitä, miten sosiaalinen media vaikuttaa yrityselämään. Kuuntele kansijuttu-podcast: An Update on Blogs and Business (MP3).
BusinessWeekin laaja podcast-valikoima on oiva esimerkki siitä, miten mp3-soitinten aikakausi antaa printtivälineelle uuden tilaisuuden päästä asiakkaansa arkeen: auton ratissa ei lueta lehteä. Cover Story - podcast on mainos, jossa hehkutetaan viikon kansijuttua, mutta samalla se on uusi oma tuotteensa BusinessWeek -brändin alla.
Kommentteja
2 päivää 10 tuntia sitten
2 päivää 20 tuntia sitten
2 päivää 21 tuntia sitten
2 päivää 21 tuntia sitten
2 päivää 21 tuntia sitten
2 päivää 22 tuntia sitten
2 päivää 23 tuntia sitten
3 päivää 8 tuntia sitten
3 päivää 8 tuntia sitten
3 päivää 10 tuntia sitten