Tuhat sanaa

Perhe.fi:n virtuaalisessa vanhempainillassa mietitään, millä keinoin saisi selville, missä kaikkialla verkossa oman lapsen kuvia on. Omassa vastauksessani ehdotin kysymään lapselta itseltään, niin itsestään selvältä kuin se kuulostaakin. Kysymisen sävyn vain pitäisi olla valtavan neutraali, ettei lapsi mene heti puolustuskannalle ja kieltäydy kertomasta.

Palstalla pohditaan myös, voiko mennä kouluun ilman, että on käyttänyt nettiä lainkaan vai olisiko hyvä olla jotkin perustaidot.

Kantani arvaatte. Virtuaalinen vanhempainilta jatkuu tämän viikon. Yoea ja minua haastateltiin Nettielämää-kirjan tiimoilta Meidän perhe -lehden helmikuun numeroon. Kommunikoi fiksusti netissä - juttua ei taida löytyä verkosta.

Jos haluat perustaa profiilin Facebookiin nähdäksesi, mistä kaikki oikein puhuvat, mutta et halua, että seinäsi on samantien hallitsemattomasti tuttavien temmellyspaikka, toimi näin.

Perusta profiili omalla nimelläsi antaen itsestäsi vain minimaaliset tiedot kuten nimi, verkosto (Finland) ja sähköpostiosoite, jota käytät. Ohita tässä vaiheessa muu. Älä varsinkaan avaa sähköpostilaatikkoasi salasanoineen Facebookille, vaikka se ehdottaa voivansa kutsua kaikki kaverisi mukaan.

Lajittele kaverit kahteen listaan

Mene yläreunan linkistä "Kaverit" - välilehdelle ja valitse "Luo uusi lista".

Tee ensin lista, jolle hyväksyt muutamat sinulle oikeasti läheiset ihmiset, jotka haluavat sinut Facebook-kaverikseen ja joiden päivitykset sinua kiinnostavat. Lista voi sisältää sekä luotettuja läheisiä että hyviä työkavereita. Anna sille vaikka nimeksi "sisäpiiri".

Toisesta tulee "nämä-ihmiset-täytyy-syystä-tai-toisesta-hyväksyä-kaveriksi" - ihmisten lista, jota estät näkemästä suurin piirtein mitään julkaisemaasi sisältöä. Jos et keksi muuta nimeä, "ulkopiiri" auttaa sinut muistamaan, mistä oli kyse.

Kun olet luonut nämä kaverilistat, muista aina merkitä jokainen uusi kaveri jompaan kumpaan.

Jos ryhdyt aikanaan käyttämään Facebookia enemmänkin, voit luoda uusia ryhmiä erilaisten viestintätarpeiden mukaan eri elämänpiireihin kuuluvista ihmisistäsi. Nyt keskityään kuitenkin yksityisyyden suojaamiseen tiukoin yksityisyysasetuksin.

Seuraavaksi mene yläreunan navigaatiosta "Asetukset" -sivulle ja valitse "Yksityisyys"-asetuksista "Profiili". Joudut määrittelemään yksityisyysasetukset eri tyyppisille tiedoille erikseen.

Aloita vaikkapa kohdasta "Tila ja linkit". Valitse "Mukauta" ja kohdasta "Kuka näkee tämän" "Kaverit", ja "Osa kavereistani", ja lisää plus-napista ryhmä, jonka jäsenten haluat näkevän kyseiset sisällöt.

Tee samoin kaikissa kohdissa: kuville, videoille jne.

Määritä, mitä näkyy haussa

Yksityisyysasetuksissa voit myös määrittää, ketkä voivat löytää sinut käyttäessään Facebookin hakutoimintoa. Tässä kohtaa voit vielä hyvin ruksata "kaikki". "Hakutulosten sisältö" -kohdassa voit nimittäin tarkemmin rajata, mitä sinusta näkee ulkopuolinen etsijä. Esimerkiksi itse olen valinnut näytettäväksi avoimissa hauissa profiilikuvan ja linkit, joiden kautta minut voi lisätä kaveriksi ja lähettää viestin. Olen myös määrittänyt nimelleni julkisen hakutuloksen ollakseni palvelun kautta löydettävissä.

Yksityisyys-asetuksissa on lisäksi kohdat "Uutiset ja seinä" sekä "Sovellusasetukset", joissa voi säätää, mitä toiminnastasi näkyy muille. Esimerkiksi "Uutiset ja seinä" -listalla voit ruksata, että kavereillesi näytetään, kun kommentoit muistiinpanoja, kuvia tai albumeja, videoita ja linkkejä tai kirjoitat keskustelupalstalle. Jos taas haluat tällaisen toiminnan pysyvän muiden kavereidesi näkymättömissä, varmista, että ruksit ovat poissa.

Rajoita sovellusten käyttö minimiin

Käytän itse Facebookissa "Tapahtumat"- ja "Ryhmät"-sovelluksia, koska niistä on käytännön hyötyä. Monet Facebookin sovellukset ovat hauskoja, mutta aina tietty riski yksityisyyden suojan kannalta. Ottaessasi uuden sovelluksen käyttöön joudut antamaan sille luvan lukea omiasi ja kavereidesi yksityisyysasetuksia. Kolmannet osapuolet, jotka sovelluksia tekevät, on velvoitettu noudattamaan Facebookin ohjeita yksityisyyden suojan kunnioittamisessa, mutta ei ole kuitenkaan aivan varmaa, että ne niin toimivat. Siksi ohitan itse yleensä lähes kaikki sovellukset. Toisaalta näin tekemällä menettää suuren osan siitä sosiaalisesta hauskanpidosta, johon ihmiset aikaansa Facebookissa käyttävät.

On Facebookissa sen verran säätämistä, että Ari Haasion tänä syksynä BTJ Kustannukselta ilmestyvä Facebook-opas tulee ihan tarpeeseen.

Twitterin ohjelmointirajapintaan tulee mahdollisuus lisätä koordinaatit, kertoo palvelun perustaja blogissaan (via Micro-PC).

Siihen alkaa jo silmä tottua, että kännykällä julkaistussa sisällössä kulkee mukana paikkatieto: karttanäkymä on mukana niin AudioBoossa kuin Qikissäkin.

Tullemme siis kohta näkemään aimo rykäyksen uudenlaisia kartta-käyttöliittymää hyödyntäviä Twitter-ohjelmia. Jo oli aikakin. Yksityisyyden suojasta huolestuneet lienevät tyytyväisiä siihen, että paikkatieto pitää erikseen kytkeä päälle.

Tiesitkö, että työnantajasi saa selvittää, kenelle lähetät ja keneltä saat sähköpostia, jos se on ilmoittanut asiasta etukäteen? Sähköisen viestinnän tietosuojalain muutos toi työnantajalle uusia mahdollisuuksia teletunnistetietojen tarkkailuun. Tai että työnantaja ei saa lain mukaan googlata sinua ilman lupaasi. Jos työnantaja kerää henkilötietoja muualta kuin työntekijältä itseltään, työntekijältä on hankittava suostumus tietojen keräämiseen.

Sosiaalisen median merkitys kasvaa niin työelämässä kuin yhteiskunnallisessa vaikuttamisessakin. Hyvä verkkomaine on valttia. Omaa persoonaa tyylikkäällä tavalla ilmentävä verkkoprofiili kertoo sopivuudestasi nykyaikaisia viestintätaitoja edellyttäviin tehtäviin.

Näin kirjoitamme Marylka Yoe Uusisaaren kanssa Nettielämää - sosiaalisen median maailmat -kirjassa. Teos keskittyy ihmissuhteiden hoitamiseen mediavälitteisesti ja näkökulma on yksityishenkilön ja vapaa-ajan; mutta eipähän työelämää ja elämä-elämää enää niin vain eroteta toisistaan.

Kokosin kirjan työpaikan netin käyttöön liittyviä ohjeita tänne: Netissä työajalla - selviytymisopas työn ja netin yhteensovittamiseen.

Mitä kysymyksiä olet itse pohtinnut netin sosiaalisen puolen ja työelämän yhteen liittämisessä? Keskustelu jatkuu Nettielämää -kirjan Facebook-ryhmässä.

Koneellani on noin 12 000 digikuvaa. Kun niitä viitisen vuotta sitten alkoi toden teolla kertyä, kävi mielessä huoli siitä, että jäävät selvittämättömäksi sekasotkuksi ilman tietoja kuvassa olevista henkilöistä tai kuvan ottamisen paikasta.

Kuva-arkisto-ohjelmat hälventävät huolta kontekstin katoamisesta. Jo pelkkä kuvausajankohta, jonka kamera automaattisesti liittää kuvatiedostoon, auttaa muistamaan kuvaan liittyviä tietoja. Kun voi selata omia otoksiaan aikajärjestyksessä, muistuu mieleen muutakin.

Digitaalinen kamera liittää kuvaan Exif -tiedoston, jossa on yksityiskohdat kuvan oton ajankohdasta sekä mahdollisuus liittää muuta metatietoa, kuten paikka. Sen lisäksi monipuolisimmat kuva-arkisto-ohjelmat (kuten Googlen Picasa ja Applen iPhoto 09) alkavat hyödyntää kuvan sisällön analyysiä, kuten automaattista kasvojen tunnistusta.

Olen nyt viettänyt puoli vuorokautta opettaen iPhoto -ohjelmaa tunnistamaan kuvissani useimmin esiintyviä henkilöitä. Aluksi on tehtävä hieman töitä, jotta ohjelman algoritmi pääsee naamoista jyvälle. Luulen, että vaivan näkö kuitenkin kannattaa. Jatkossa, kun tuon kamerasta uusia kuvia albumiin, ohjelma osaa itse ehdottaa nimiä naamoihin. Kun ihmiset alkavat tunnistua kuvamassasta, voin tehdä erilaisia hakuja: tämä henkilö, tällä aikarajauksella, näissä paikoissa, tällä kameralla kuvattuna. Nyt monella eri tavalla teemoitettujen valokuvakirjojen tekeminen omaksi iloksi tai lahjaksi omasta kuva-arkistosta alkaa tuntua realistiselta.

Työelämässä kasvojen tunnistuksesta olisi arvaamatonta hyötyä muuallakin kuin mediataloissa. Missä tahansa organisaatiossa, jossa otetaan valokuvia, saataisi näin enemmän irti arkistoista. Esimerkiksi suuressa yleisötilaisuudessa auditoriossa istuu penkkiriveittäin ihmisiä, joista suuri osa ei ehkä aikalaisilleen ole "ketään". Viiden vuoden kuluttua osa heistä on todennäköisesti tavalla tai toisella merkittäviä ja laajempia yleisöjä kiinnostavia toimijoita. Kun kuva-aineiston määrä on kasvanut digikameroiden myötä räjähdysmäisesti, olisi automaattinen kasvojen tunnistus iso apu löytämään kasvoja taannehtivasti kuva-arkistoista.

On myös väitetty, että "julkkiksen" käsite on rapautumassa kun jokainen on oman sosiaalisen verkkonsa napa ja omissa piireissään "joku". Kaverit merkitsevät toisiaan Facebookissa ja muissa kuvagallerioissa. Facebookiin on tiemmä tulossa erillinen valokuvien merkitsemis-sovellus, Photo Tagger, Face.comilta.

Siinä, missä ammattitaitoinen arkistonhoitaja ennen hoiti kuvien asiasanoittamisen ja metatietojen kirjaamisen määrämuodossa, tekevät netin käyttäjät sen nyt itse talkoilla, siinä sivussa, asiaa sen kummemin organisoimatta.

Kun tietokoneiden laskentateho kasvaa, automaattinen kasvojentunnistus tulee mukaan eri elämänalueiden sovelluksiin.

Kotona automaattinen kasvontunnistus voisi auttaa tunnistamaan, onko kotona kaikki hyvin. Kodin turvasysteemin liikkeentunnistava kamera taltioisi kaikki huoneistoon saapuvat kasvot ja vertaisi niitä tietokantaan, pitäen rekisteriä siitä, kuka sen tunnistamista henkilöistä on kulloinkin paikalla. Jos paikalla on joku, jota ei tunnisteta, ottaa kuvan ja lähettää mms-viestinä tiedon järjestelmän pääkäyttäjälle, esimerkiksi vanhemmille.

Viranomaiset ja teollisuus kehittävät ja hyödyntävät automaattista kuvantunnistusta omista lähtökohdistaan. Briteissä Manchesterin lentokentällä on ollut vuoden käytössä järjestelmä, joka vertaa portista kulkevan matkustajan kasvoja passikuvaan. Asiasta kertoo Guardian, jonka mukaan Interpol on ehdottanut kansainvälisen kasvojentunnistusrekisterin perustamista.

Täällä Suomessa Salon Seudun Sanomat kertoi, että poliisi on tänä vuonna testaillut uusia lukulaitteita, joilla voidaan liikkuvasta autosta lukea vastaan tulevien autojen rekisterikilvet ja tunnistaa varastetut tai käyttökiellossa olevat autot (ks. juttu MTV3 Katsomossa).