
Tuija Aalto seuraa digimediaa työkseen ja huvikseen.
"Liian paljon ideoita ja toteutettavaa, liian vähän itsekuria ja aikaa. Itsekuri löystyy, mitä enemmän on ideoita, koska tekisi mieli tehdä vähän kaikkea." (Minni Kirjoituspöytä ilman laatikoita - blogissa)
Luin Wiredista kiinnostavan henkilökuvan David Allenista, jonka missiona on opettaa stressitöntä tehokkuutta (Getting Things Done Guru David Allen and His Cult of Hyperefficiency)
Ilmeisesti kaiken avain on purkaa epämääräiset "tarttis tehrä toikin" - tuntemukset mahdollisimman konkreettisiksi osatehtäviksi.
Joskus aikaisemmin kokiessani kiirettä ja stressiä olen yrittänyt pitää mottona "yksi asia kerrallaan". (Aivotyön asiantuntijakin sitä suosittelee.) Multitasking - paineiden keskellä ongelmaksi vain muodostui, mikä on "kerrallaan".
Allenin tehokkuusajattelun ytimessä on "jos se vie alle kaksi minuuttia, tee se heti". Ehkä "kerrallaan" on noin kaksi minuuttia?
Se ainakin on fakta, että jos pitäisi tehdä jotakin työlästä ja tylsää, kuten pakata muuttolaatikoita, alkaa bloggaus kummasti maistua.
Merkintöjä toisaalla
Jos on tuomittu elämään tai työskentelemään ympäristössä, jossa syvään keskittymiseen ja sitä kautta syntyvään flow-kokemukseen ei ole mahdollisuuksia, kannattaa tehdä pätkäkeskittymisestä taidetta. Asiat halki poikki ja pinoon alle kahdessa minuutissa. Millekäs sitten alettais?
(Huomautus: Tämän blogimerkinnän kirjoittamiseen kului useampia kaksiminuuttisia.)
Kommentit
Keosta tekoihin
Noudatan itse asiassa aika orjallisesti Allenin tehokkuusjippoja ja mainitsemaasi asia kerrallaan -taktiikkaa , mutta ensin mun on saatava stressipino kasaan eli rykelmä tehtäviä juttuja, joita ryhdyn järjestelemään. Teen listoja, muistilappuja näytölle (hyvä ohjelma on etsinnässä kun vanhan ATNotesin kanssa tuli ongelmia), kerään matskua ja varaan kalenterista päiviä esim. materiaalin lukemiseen, työstämiseen ja hiomiseen. Se ei haittaa jos ei pysy suunnitelmassa; sitten tehdään uusi! Pääasia, että pysyy deadlinessa.
On myös paniikkipäiviä ja kokonaisia viikkoja jolloin mikään ei tunnu edistyvän. Kun lopulta saa tartuttua toimeen, pitkäkin to do - lista saattaa kutistua tyngäksi yllättävän nopeasti. Usein huomaa, että löysäily tai muu puuhastelu on ollut hyödyllistä, alitajunta on ratkaissut jonkin jutun kuin itsestään. On jotenkin rauhoittavaa tietää, että aina yhden homman valmiiksi saattessaan voi vetää homman yli viivan, kuvaannollisesti tai konkreettisesti. Suosin jälkimmäistä, siksi pidän esim. Sunbirdin kalenterista, jossa tehtävät viivautuvat yli;)
Kahden minsan sääntö on aika hyvä, pitääpä muistaa!
Lempiaiheeni...
...ja aina yhtä vaikeaa. Onpas mielenkiintoinen artikkeli ja hyviä blogipostauksia ynnä ajatuksia teillä. Tämä itsensä johtaminen ja aikaansaaminen tosiaankin tuntuu olevan aina yhtä akuutti ja ajankohtainen aihe minullakin. Pitääpäs lukaista tuo langoitetun artikkeli vielä.....ööö....pitääpäs....siis LUEN tuon artikkelin...nyt....Tai no heti kohta ainakin :-D
Kirjoita uusi kommentti