Tuhat sanaa

Aivan erinomaisia pointteja, thanx!

Savon Sanomien kannalta minusta Google on paljon isompi uhka. Journalismin taakse näissä hommissa näkee vanhalla hokemalla "follow the money", eli se voittaa, jonka pöydälle rahaa alkaa kertymään. Toimiva talous antaa luovuudelle tilaa, historiallisina esimerkkeinä vaikkapa Firenze ja Venetsia keskiajan alussa.

Yksi pointti "perinteisen median" mahdollisuuksista on informaation välittämisen ja tuotannon digitalisoitumisen mukanaan tuoma rahan säästö ("kustannustehokkuus", sanoisi konsultti). Tämä ei koske ainoastaan tuotantoa (taitto, kuvaus, editointi, lähetyskanava). Myös kuluttajalle jää enemmän rahaa törsättäväksi, kun laajakaistayhteys halpenee koko ajan ja mobiili viestintä seuraa perässä.

Säästyneet rahat käytetään johonkin muuhun. Onko se "muu" sitten Habbo-hotellin huoneen sisustaminen, on-line pokeri vai aikakauslehden tilaaminen, onkin kova haaste kaikille sisältöjä tekeville.

Rahan lisäksi seuraisin tarkasti sitä, miten ihmisten vapaa-aika lisääntyy ja mihin sitä käytetään: Kotikatuun vai puutarhanhoitoon?

Vein. Ja töihin. Oli ne niin hyviä. Nyt juuri noidenkin asioiden kanssa ja niitä funtsin miltei kokopäivätoimisesti ja tästä oli paljon apua. Kiitos!

Nyt tuli mieleen se, mitä muutama ilta sitten mietin.

Googlen mainosratkaisun houkuttavuus on siinä, että se mahdollistaa (joillekin harvoille ja valituille) rahan tekemisen omalla henkilökohtaisella julkaisemisella. Tai ainakin tällainen implisiittinen lupaus on ilmassa.

Jos mediayritykset taipuisivat lukijoidensa kanssa johonkin samankaltaiseen revenue share -malliin, niin sepä olisi vinkeää se. "Tule tekemään blogia meidän saitille - kymmeniätuhansia lukijoita ja 12% blogisi ilmoitustuotoista omaan taskuusi".

Saas nähdä, kuka ehtii enste.

zache: tuollaisia blogiverkkoja jo onkin, Gawker Media lienee kuuluisin. Niille tällainen malli käy paremmin, koska ne tulevat tyhjästä ja se voi olla niille ainoa mahdollisuus, koska puhdas sisältöbisnes ei kovin helposti saa vc-rahaa.

Olemassaoleville levikki- ja mainostuloista rahansa saaville mediayhtiöille noin radikaali rahoitustavan muutos on kova paikka ja siihen tuskin mennään ennen kuin kakka iskee kopteriin ihan toden teolla.

Juuri tänään huomasin että maikkarilla on joku "helmiblogit" viritelmä, minne yksityishenkilöt voivat perustaa blogeja, on ylläpitotyökalu, vaihtuvia pohjia, mahdolisuus perustaa oma "yhteisö" jne. Kovin tarkkaan en ehtinyt perehtyä, mutta ainakin oli mainoskielto muille kuin maikkarin hankkimille mainoksille ja maksullinen mobiilibloggaus mahdollisuus. Tuossa kyllä bloggaajat lahjoittavat sisältöä maikkarille, ja siinä ympärillä pyörii jos jonkilaista äänestystä, koostetta sun muuta.

Hmm - aikakauslehtien parissa työskentelevää miellyttää Petteri Nummisen vaihtoehdot, mihin kuluttaja laittaa digitaalisesta elämäntavasta säästyneet rahansa: habbo-hotelliin (uusmediaa), online-pokeriin (uusmediaa) vai aikakauslehtiin (vanhaa mediaa) ;-)

Sitten varsinaisen asian kommenttiin: Tuijalla on paljon hyviä pointteja, mutta uhan näen toisin:

Kansalaisjournalismi ei ole uhka ammattijournalismille eikä Google ole uhka Savon Sanomille yhtään enempää kuin savolaiset bloggaajat. Suurin uhka ammattijournalismille on ammattijournalismi itse, jos se ei pysty uudistumaan ajassa. Ja suurin uhka Savon Sanomille on Savon Sanomat itse, jos se ei kykene toimintatapojaan uudistamalla hyödyntämään uusia mahdollisuuksia alueellisen sanomalehden journalismiin ja liiketoimintaan.

kiitos kiittämästä, mediaope, tämähän on yhtä juhlaa kun saa instant palautetta aivoituksistaan,

kari, olisiko käynyt niin että olisit painanut esikatselunappia, etkä sen jälkeen julkaisunappia, mulle itselleni käy aina välillä epähuomiossa niin.

hyvä muistutus, kari, tuo lahjatalous - ja vapaasti assosioiden sanoista lahjatalous ja rahankäyttö tulee mieleen erilaiset ilahduttamispalvelut, joista tuoreimpana esimerkkinä nämä Positiivareiden uudet mobiilikivat.

Tuollainen konsepti vietynä verkkoyhteisöön, niin, että toisen profiiliin voisi vaikka ostaa kukkasia vaasiin, viehättää suunnattomasti: miten tahkota rahaa merkityksistä ja emootioista? (Kun jotkut kaukaa tuodut ja ties millä myrkyillä suihkutetut leikkokukatkin joidenkin mielestä ovat kyseenalaisia
nykyään.)

Hyvän jakaminen, "kymmeniätuhansia lukijoita ja 12% blogisi ilmoitustuotoista omaan taskuusi" - siinäpä kaksi oivaa syöttiä, toden totta. Teknorealisti minussa arvuuttelee, että olisiko ilmoitustulojen jyvittäminen ja tulouttaminen sitten niin hankalaa hallinnoida, että kun firman innovatiivinen nettivastaava pyytää teknologiakumppanilta arviota moisen järjestelmän toteuttamisesta, että järjestelmän a) koodaamisen ja b) käyttämisen hinta sitten kuitenkin on moninkertainen verrattuna optimistimpaankin kolmen vuoden mainostuotto-olettamaan?

Petteri, söde vertaus tuo että kun klikkaa kaverin mainosta, on kuin antaisi rahaa katusoittajalle! Just niin. Täytyypä välillä taas muistaa napsauttaa, aina välillä olen niin tehnytkin.

Helen, kiitos vinkistä, poikkesin pitkästä aikaa vilkaisemaan Helmen blogeihin. Siellähän on tosiaan mahdollisuus luoda omia pieniä yksityisyyksiä (rakenna oma yhteisö) - voisin kuvitella, että se sopii joillekin juuri hyvin. Osa meistä suomalaisista on kenties juuri sellaisia "ei tehrä tästä ny numeroo" - nettijulkaisijoita, joille on kivempi, että vain tietyt kaverit pääsevät lukemaan.

Matti, totta, rakentavampaa voisi olla puhua haastamisesta, missä on sisään rakennettuna optimistinen ajatus, että yhdessä tässä samalla pelikentällä ollaan, ja palloa yhteisen verkon yli lätkitään. Jos valtamedia käyttäytyy nirppanokkaisesti eikä ollenkaan ala pallosille, sitä pidetään kulmilla ehkä vähän leuhkana tyyppinä ja ehkä sille joku alkaa kääntää selkänsäkin. Toisaalta, jos se on tarpeeksi cool niin kyllä se silti kiinnostaa, vaikka pallopelaajia harmittaisikin ettei se juttele niiden kaa. Kirjoittaessasi kesällä johtamisen murroksesta osuit kyllä naulan kantaan.

Kafkakoski, toiveesi "että voisin yksilöidä uutistilaukseni _avainsanoilla_, eli saisin luettavakseni vain ne uutiset, jotka täyttävät ehdot: "3G, Kiina, Nokia" tai "Ylä-Rymättylä, virkkaaminen". Oletko kokeillut Hesarin uutiskirjettä? Siinähän on jotakin yritystä tuohon suuntaan, vaikkakin sitä viimeksi kokeiltuani mukaan pukkasi kyllä otsikkoa ja juttua niin lavealla haravalla, etten itse kokenut palvelua verkkolehden läpi selaamista helpommaksi.

Oma vikani: kun piintyneenä feministinä tietysti halusin seurata sisältöjä hakusanoilla "naiset/naisten" ja "johtaa", niin arvaattehan, mitä sieltä enimmäkseen tuli .. :)

Hauskaa olla kilpailemassa Googlen ja Savon Sanomien kanssa! Mutta itsekin kyllä rankkaisin Googlen itseäni pahemmaksi vastukseksi. Ja itsehän kilpailen enemmän Länsi-Savon kanssa. Kilpailussa molemmat lehdet kyllä ehdottomasti johtavat. Satunnainen, kiinnostavakin savolaisbloggaaja hukkuu verkon massaan vaikka jutut olisivatkin kiinnostavia. Savon Sanomien verkkosivu taas on tunnettu, mutta ainakin omasta mielestäni kovin tylsä, kuten Länsi-Savonkin. Olen viime kuukausina hyvin ahkerasti kierrellyt varsinkin itäsuomalaisten sanomalehtien verkkosivuja ja hiljalleen kyllästynyt - kuka jaksaa käydä niillä päivästä toiseen lukemassa samat muutaman rivin kolari- ja kaavoitussähkeet? Tai samat STT:n sähkeet, jotka löytyvät kymmenestä muustakin verkkolehdestä? Bloggaajana Savon Sanomiin tai Länsi-Savoon ei viitsi linkittääkään, kun ei tiedä, montako päivää juttu sivulla säilyy, joten STT:n uutisissakin viittaa mielummin Hesariin. Länsi-Savolla on verkossa joitain pitempiä juttuja liikenteestä ja muista teemoista, mutta ne ovat sivun alareunassa piilossa. Mielestäni sama ongelma on muillakin maakuntalehdillä: sivuilla on jonkin verran sisältöä, mutta sen löytäminen on liian vaivalloista ja sivut ovat ulkoasuiltaan / navigoinneiltaan yleensä aika hirveitä. Kaipaisin kovasti samanlaista Tuoreimmat-sivua kuin HS:llä, jolloin kaikki uudet uutiset huomaisi ja kiinnostavat voisi helposti lukea. Tai RSS-syötteitä.

Kehittämistä siis riittäisi monessa asiassa. Bloggaajat ja maakuntalehdet voisivat toimia paremmin yhdessä, esimerkiksi juuri Maikkarin Helmen tyyliin. Tällöin lehden verkkosivulle muodostuisi yhteisöllisyyttä, käyttäjät sitoutuisivat ja kävisivät sivulla. Lehti markkinoisi samalla itseään ja voisi esittää sivullaan mainoksia. Vaikka niitä Googlen sellaisia, oikeastaan olen ihmetellytkin, mikseivät maakuntalehdet harrasta Google-mainontaa. Netti epäilemättä kasvaa ja kehittyy, tekivätpä maakuntalehdet mitä tahansa. Tällä hetkellä me, vielä toistaiseksi ilmeisen harvat maakuntabloggaajat, etsimme blogialustamme ja yhteisömme muualta, kuten Flickristä, Vuodatuksesta ja eri keskustelufoorumeilta ja lehtien sähkeuutiset rullaavat sivuillaan omia aikojaan. Maakuntalehdillä näkyviä paikallismedioina kuitenkin olisi varmasti potentiaalia tarjota verkossa kohtaamispaikka paikallisille, samoista asioista kiinnostuneille ihmisille. Toisaalta ensin olisi kiva, jos ne verkkosivut olisivat edes hieman helppokäyttöisempiä ja juttuihin voisi laittaa linkkejä ilman erityistä leikkimistä.

Itse en missään nimessä säästäisi sen tähtireportterin palkkaa. Kuten todettua, ainakin minua kyllästyttää lukea jatkuvasti sanomalehdestä tai sen verkkosivulta vain niitä samoja, kaavamaisia poliisin tai kunnan viranomaisten tuottamia uutisia. Mielummin virtaviivaistasin noiden tuotantoa ja saisin tilalle kiinnostavia, laajempia artikkeleita. Enkä usko olevani ihan yksin, eräs nuori työkaverini vasta pohti Hesarin tilaamista, siinä kun olisi mukavasti luettavaa varsinkin viikonloppuaamuina. Itse olen vuosia saanut HS:n lahjatilattuna ja jos lahjoittaja maksamiseen kyllästyisi, tilaisin lehden omalla rahallakin. Länsi-Savoa taas en ole tilannut kertaakaan, verkkolehdestä maksoin kokeeksi kuukauden. Sekin tuntui melko turhalta, ohuen maakuntalehden ehtii helposti lukea vaikka sukulaisilla tai missä nyt sattuukaan sen näkemään.

Oivoi, tästäkin tuli kilometrikommentti. Aiempiin kommentteihin en keksi mitään poikkipuolista sanottavaa. Erityisen samaa mieltä olen Petterin kanssa, kun Google tai muu taho saa paikalliset yritykset ja verkonkäyttäjät luontevasti kohtaamaan, voi sanomalehdille tulla vaikeuksia. Jotkut ovat tältä kehitykseltä nähtävästi sulkeneet silmänsä, kummallakaan mikkeliläisellä ilmaisjakelulehdellä ei ole minkäänlaista verkkosivua. Muunlaista lähestymistä taas harrastaa Sopusavo, joka julkaisee sisältönsä myös netissä ja paikallista verkkomainontaakin hieman yritetään.

Nyt on taas jo muualle kiire, mutta ilmoitin itseni Journalismin päiville, joten ainakin mahdollisesti tulen paikalle ihmettelemään.