Kuka uhkaa valtamediaa verkossa?

Savo-Kainuun journalistiyhdistyksen ja Kuopion kesäyliopiston Itä-Suomen journalismin päivät lähestyvät. Kurssin esittelytekstissä luvataan dramaattisesti, että seminaarissa käsitellään mm. uuden kansalaisjournalismin uhkaa ammattijournalismille.

Lyödäänpä kortit pöytään: näen, että ehkä se suurin "uhka" kansalaisjournalismista valtamedian liiketoimintamallille ja sitä kautta ammattijournalismin rahoituspohjalle on yksinkertaisesti ihmisten innostus: tehdään asioita, koska se on mahdollista. Ja koska se on hauskaa, ja koska siitä saa hyvän mielen, kontakteja, kavereita ja uusia ideoita. Innostus laajasti ottaen kannattaa nähdä monipuolisena henkilökohtaisena motivaatiopohjana.

Ammattijournalisti kirjoittaa palkkansa eteen. Jouni Tervo kiteytti asian perjantaina puhuessaan Tulevaisuudentutkimuksen seuran kesäseminaarissa median tulevaisuuden näkymistä. Hän ei bloggaa, koska: "en mä nyt sinne verkkoon ala ilmaiseksi kirjoittamaan".

Yhä useampi alkaa. Yhä useammat tuottavat verkkoon sisältöä huvikseen, omaksi ilokseen ja kavereiden, vain, koska voivat. Tai, koska haluavat vaikuttaa.

Kun tarpeeksi moni käyttää tiettyä yhtä julkaisupaikkaa, vaikkapa Flickriä valokuviensa esittämiseen, alkaa tänne tuotetulla sisällöllä ollakin melko suuri yhteismassa.

Joitain ei-vielä-keskenään-yhteismitallisia ajatuskulkuja kommentoitavaksenne

  • Verkon palvelut täyttävät perinteisen median tehtävät joskus paremmin: syntyy yhä innovatiivisempia työkaluja, joihin julkaistu sisältö vastaa peruskysmyksiin kuka, mitä, missä ja milloin - monesti nopeammin, monipuolisemmin, kattavammin ja kiinnostavammin kuin mihin perinteisen valtamedian journalismi nykyisellään useinkaan pystyy
  • Julkaistun sisältömassan ekspopnentiaalinen kasvu: kilpailu yleisöjen ajasta ja huomiosta kovenee ja jokainen sähköpostin kautta tullut hassun nettivideon katseluminuutti on jostakin pois; siis myös perinteisen telkkarin / sanomalehden / radion potentiaalisesta käyttöajasta
  • Perinteisten mediatalojen hellimä ajatus aktiivisesta tiedonjanoisesta kansalaisesta, joka haluaa tulla informoiduksi, sivistetyksi ja viihdytetyksi rapautuu: pikaviestintäteknologia antaa mukavuudenhaluisimmille mahdollisuuden jättäytyä vertaisinformaation varaan, luottaa siihen, että kyllä kaverit kertovat heti, jos tapahtuu jotakin, mitä on hyvä tietää
  • Valtamedian tarjoaman laajan yleisjulkisuuden painoarvo vähenee, kun jokaisen asian erityisintressipiirit voivat ylläpitää omia erikoisjulkisuuksiaan; laajoja yleisjulkisuuksia taas tarjoavat vetovoimaiset verkkopalvelut kuten Suomi 24, tai iltapäivälehtien keskustelupalstat jne.
  • Perinteinen käsitys sanomalehdestä julkisena tilana, paikallisesta mediasta yhteisönsä jäsenten ajatusten vaihdon välineenä kuivuu kasaan: jokainen ajatusten vaihtamisesta kiinnostunut voi koota samanhenkiset kaverinsa oman bloginsa ympärille keskustelupiiriin
  • Teknologia ja konseptit uuvuttavat mahdollisuuksillaan: verkko on pullollaan uusia alustoja ja työkaluja, joita perinteisellä valtamedialla ei välttämättä ole resursseja ottaa käyttöön verkkopalveluissaan - (hyvinä poikkeuksina vrt. tämänvuotiset Knight Batten Awards - finalistituotannot)
  • Joku muu järjestää asiakkaalle uutiset paremmin, tehokkaammin ja henkilökohtaisemmin: Google News, Yahoo News, Ampparit, Uutimet - you name it (Please do!)
  • Muuta, mitä? Laita lisää pallukoita kommenttina tulemaan!

[Lista päivittyy sitä mukaa kun lisää pallukoita tulee, pyydän anteeksi haamupäivityksiä niiltä lukijiolte, joita tämä aihe ei nappaa]

Kysymys pitkäjänteisen tutkivan journalismin asemasta huolestuttaa ammattijournalisteja maailmanlaajuisesti. Kun mediatalot virtaviivaistavat tuotantojaan, tulee ehkä houkutus säästää sen tähtireportterin palkka, joka viettää puoli vuotta tutkien jotakin keissiä eikä julkaise riviäkään ennenkuin juttu on vedenpitävä. Tällaista paneutumista ei kansalaisjournalismi tai verkon joukkovoima korvaa. Mistä sille rahoituspohja? NewAssignment.net on kokeilu, jossa ammattijournalistin palkkaraha yritetään kerätä lahjoittajilta, taaten kuitenkin riippumattomuus ja lopputuloksen laatu. Hanketta kannattaa seurata, on se sen verran villi idea.

Kehittyvä tieto- ja viestintäteknologia muuttaa kaikkien toimialojen liiketoimintamalleja jollakin aikavälillä, eikä paikallinen media ole poikkeus.

Proaktiiviset mediatalot pärjäävät ennakoimalla muutoksen ja valjastamalla sen keskeiset voimat yleisönsä, asiakkaansa eduksi tai kuolevat omaan tarpeettomuuteensa.

Se voittaa kilpailun yleisöjen ajankäytöstä ja huomiosta, joka pystyy olemaan merkityksellinen tarjoamalla jotakin ainutlaatuista, jotakin oman tuntuista, jotakin tuttua ja läheistä, johon haluaa kiinnityä ja sitoutua.

Helppo homma, niinhän? Eikun brändityöryhmä töihin ja kyllä se siitä?

Kysymys, kumpi on isompi uhka Savon Sanomille, bloggaaja viima vai hakukone/verkkomediayhtiö Google, voi kuulostaa pöljältä, mutta näiden erilaisten toimintaympäristön toimijoiden pohtimisesta ei voi olla vahinkoa. Kymyksestä tulee kuitenkin hedelmällisempi, kun sen kääntää muodoon, kumpi on kyseisen lehden kannalta kiinnostavampi mahdollinen yhteistyökumppani ja millaisia yhteistyön ja verkottumisen mahdollisuuksia saattaisi löytyä.

Kommentit

Seuraa rahaa, seuraa vapaa-aikaa

Aivan erinomaisia pointteja, thanx!

Savon Sanomien kannalta minusta Google on paljon isompi uhka. Journalismin taakse näissä hommissa näkee vanhalla hokemalla "follow the money", eli se voittaa, jonka pöydälle rahaa alkaa kertymään. Toimiva talous antaa luovuudelle tilaa, historiallisina esimerkkeinä vaikkapa Firenze ja Venetsia keskiajan alussa.

Yksi pointti "perinteisen median" mahdollisuuksista on informaation välittämisen ja tuotannon digitalisoitumisen mukanaan tuoma rahan säästö ("kustannustehokkuus", sanoisi konsultti). Tämä ei koske ainoastaan tuotantoa (taitto, kuvaus, editointi, lähetyskanava). Myös kuluttajalle jää enemmän rahaa törsättäväksi, kun laajakaistayhteys halpenee koko ajan ja mobiili viestintä seuraa perässä.

Säästyneet rahat käytetään johonkin muuhun. Onko se "muu" sitten Habbo-hotellin huoneen sisustaminen, on-line pokeri vai aikakauslehden tilaaminen, onkin kova haaste kaikille sisältöjä tekeville.

Rahan lisäksi seuraisin tarkasti sitä, miten ihmisten vapaa-aika lisääntyy ja mihin sitä käytetään: Kotikatuun vai puutarhanhoitoon?

se voittaa, joka tienaa

Petteri, muistutuksesi "se voittaa, jonka pöydälle rahaa alkaa kertymään" panee miettimään Googlea, joka Adsense-ohjelmallaan yrittää saada kaiken maaiman verkkosaittien ylläpitäjät kavereikseen mainoslaatikko-ohjelmallaan. Tässäkin blogissa G-mainonta on kokeilussa, ei siksi, että ajattelin jättää päivätyöni, vaan siksi, että haluan kokeilemalla nähdä, miten se toimii.

***

Noinkohan paikselliset mediatalot joskus taipuvat ottamaan ison G:n kumppniksi? mahtaisiko löytyä win-win ratkaisuja vai tallooko iso ne vain alleen?

***

Onko itselläsi veikkauksia vapaa-ajan rahankäytön suuntauksista?

Yksi veikkaukseni on, että meistä tulee yhä hurjempia multitaskaajia (augh tätä konsulttijargonia, mitä se on suomeksi...) - ehkä joku jengi katsoo Kotikatua mobiilitelkkarista hoitaessaan puutarhaansa? :)

pontsit kotiin

Vein. Ja töihin. Oli ne niin hyviä. Nyt juuri noidenkin asioiden kanssa ja niitä funtsin miltei kokopäivätoimisesti ja tästä oli paljon apua. Kiitos!

Rahaa - tai ei

Luulin jo kommentoineeni, mutta tarttuikohan johonkin spämmihaaviin...

Niin siis. Muistaakseni Dan Gillmor oli sitä mieltä, että ammattijournalismi on markkinataloutta ja blogit yms. lahjataloutta. Tällä tavalla ajattelemalla Tervon kommenttikin tulee ymmärrettäväksi, joskaan ei ehkä hyväksyttäväksi (tai riippuu tietenkin ajattelutavasta).

Mutta se, miten lahjataloudessa/lla toimivaan sisältöön suhtaudutaan, vaikuttaa tietenkin siihen, miten journalismin ja journalistien käy.

Hyvin oli tässä entryssä kyllä tiivistetty monet omat ja tässä blogissa toistuvasti käsitelly asiat.

Rahaa lukijoille

Nyt tuli mieleen se, mitä muutama ilta sitten mietin.

Googlen mainosratkaisun houkuttavuus on siinä, että se mahdollistaa (joillekin harvoille ja valituille) rahan tekemisen omalla henkilökohtaisella julkaisemisella. Tai ainakin tällainen implisiittinen lupaus on ilmassa.

Jos mediayritykset taipuisivat lukijoidensa kanssa johonkin samankaltaiseen revenue share -malliin, niin sepä olisi vinkeää se. "Tule tekemään blogia meidän saitille - kymmeniätuhansia lukijoita ja 12% blogisi ilmoitustuotoista omaan taskuusi".

Saas nähdä, kuka ehtii enste.

Kari: Onko se kuka ehtii

Kari:

Onko se kuka ehtii ekana epätoivoisin vai paras visionääri? Pohdin vähän samaa taannoin, mutta vain hajautetulla blogisoftalla. Useita tyyppejä samaan yhtenäiselle saitille, mutta kaik saa omat mainostulonsa blogeistaan.

Blogiverkko vs. media

zache: tuollaisia blogiverkkoja jo onkin, Gawker Media lienee kuuluisin. Niille tällainen malli käy paremmin, koska ne tulevat tyhjästä ja se voi olla niille ainoa mahdollisuus, koska puhdas sisältöbisnes ei kovin helposti saa vc-rahaa.

Olemassaoleville levikki- ja mainostuloista rahansa saaville mediayhtiöille noin radikaali rahoitustavan muutos on kova paikka ja siihen tuskin mennään ennen kuin kakka iskee kopteriin ihan toden teolla.

"Klikkaa mun kaveria" -kampanjan paikka

Lahjatalous on hieno termi blogaamiselle! Olen koettanut ottaa rutiiniksi klikata blogien mainoksia, jos olen koen vähänkin saaneeni jotain. Ihan kuin jättäisi kolikoita katusoittajalle. Täällä se on vain helpompaa.

Tästä saisi hyvän kampanjan, mutta se olisi vähän kerjäämisen makuista...

***

Sanomalehdet ja aikakauslehdet ovat kyllä ajan kuluttua tosi ihmeessä. Sanomalehtien voimakseen kokema paikallisuus osoittautuu todennäköisesti kuplaksi siinä vaiheessa, kun Google saa toimimaan yhtälön suomenkieli + paikallisuus + AdSense. Jos haen sanoilla parturi ja meilahti, vastaukseksi tulee viiden lähiparturin mainokset. Ja varmaan Karin makasiinissa opitaan koko ajan MBnetistä rajua läksyä siitä, missä niche-ihmiset kohta viettävät aikaansa.

Mediatalot vaan menevät metsään pohtiessaan, pitäisikö nyt tehdä blogeja vai videota vai podcastia. Oikeasti meillä pitäisi olla tässä maassa yhdet tai kahdet MainosSenssit. Follow the money... Kyllä ne sisällöt sinne tulevat, jahka kustantajilla on perusteltu toive rahasta.

Joku yrittääkin

Juuri tänään huomasin että maikkarilla on joku "helmiblogit" viritelmä, minne yksityishenkilöt voivat perustaa blogeja, on ylläpitotyökalu, vaihtuvia pohjia, mahdolisuus perustaa oma "yhteisö" jne. Kovin tarkkaan en ehtinyt perehtyä, mutta ainakin oli mainoskielto muille kuin maikkarin hankkimille mainoksille ja maksullinen mobiilibloggaus mahdollisuus. Tuossa kyllä bloggaajat lahjoittavat sisältöä maikkarille, ja siinä ympärillä pyörii jos jonkilaista äänestystä, koostetta sun muuta.

Muitakin on

Hesarillakin on pari ulkopuolista bloggaajaa, Vauva-lehden palveluun on mahdollista avata omia blogeja, samoin on Cityssä, V-lehdessä ja Ylellä.

Noista kaikista puuttuu kuitenkin (ymmärtääkseni) juuri se hyödyn jakaminen tekijän kanssa.

Uhkia vai mahdollisuuksia?

Hmm - aikakauslehtien parissa työskentelevää miellyttää Petteri Nummisen vaihtoehdot, mihin kuluttaja laittaa digitaalisesta elämäntavasta säästyneet rahansa: habbo-hotelliin (uusmediaa), online-pokeriin (uusmediaa) vai aikakauslehtiin (vanhaa mediaa) ;-)

Sitten varsinaisen asian kommenttiin: Tuijalla on paljon hyviä pointteja, mutta uhan näen toisin:

Kansalaisjournalismi ei ole uhka ammattijournalismille eikä Google ole uhka Savon Sanomille yhtään enempää kuin savolaiset bloggaajat. Suurin uhka ammattijournalismille on ammattijournalismi itse, jos se ei pysty uudistumaan ajassa. Ja suurin uhka Savon Sanomille on Savon Sanomat itse, jos se ei kykene toimintatapojaan uudistamalla hyödyntämään uusia mahdollisuuksia alueellisen sanomalehden journalismiin ja liiketoimintaan.

(Anteeksi pitkä kommentti!)

Minusta yksi asia, joka ainakin omalla kohdallani tekee blogeista mielenkiintoisempia kuin vaikkapa valtamedioiden tarjoamasta verkkosisällöstä on blogien henkilökohtaisuus. Bloggaajan kertomana uutinen (olipa se kuinka pieni tai "vähäinen" hyvänsä) saa ikään kuin "kasvot" - valtamediat taas ovat kasvottomia koneistoja.

Bloggaajalle on helpompaa ja luontevampaa lähettää palautetta (kommentteja, lisäkysymyksiä tai vaikkapa oikaisuja) kuin valtamedian koneistossa pyörivälle kasvottomalle toimittajalle, jonka nimi ei edes välttämättä ole tiedossa. Minusta on esimerkiksi luontevaa kommentoida vaikkapa Tuijan tai Kari Haakanan blogia, mutta tuskinpa lähettäisin palautetta YLE:lle tai Tietokone-lehdelle samalla luontevuudella.

En tiedä, olenko tyypillinen netinkäyttäjä tai bloggaaja / blogien lukija, mutta minä tilaan suurten medioiden (ilmaiset) uutisotsikot suoraan RSS-lukijaan, jonka kautta tavallisesti vain nopeasti silmäilen ne. Klikkaan linkkiä lukeakseni koko uutisen ainoastaan, jos se todella kiinnostaa minua - tai jos on tapahtunut jokin hirvittävä katastrofi, jota on jotenkin "pakko" seurata hysteerisesti.

Ikimaailmassa en maksaisi nettiuutisista. En elämäni kuuna päivänä edes kuvittele lukevani vaikkapa Valtalehden maksullista sisältöä. Se ei yksinkertaisesti kiinnosta niin paljon, että viitsisin maksaa siitä. Uutisten pitäisi mielestäni olla _jokamiehen oikeus_, ei maksullista materiaalia. (Ja netissähän näin onneksi onkin.)

Erityissisällöstä, vaikkapa teknologiaa tai muuta itseäni kiinnostavaa aihetta käsittelevästä nettisisällöstä sen sijaan saattaisin olla valmis maksamaan. Painetusta mediasta olen myös valmis maksamaan, mutta kaikki ostamani lehdet ovat pääsääntöisesti erikoisalan lehtiä; en ole enää vuosikausiin ostanut sanomalehtiä. (Blogitkin ovat tietyllä tavalla tällaisia "erikoisalan medioita"; käsityö- ja askartelublogit ovat tästä hyvä esimerkki.)

Pitkän kommenttini lopuksi haluaisin vielä mainita kaksi asiaa (Anteeksi vielä kerran!):

- Valtamediaa tietysti uhka myös valtamedia itse (sen kyky tai kyvyttömyys uusiutua) sekä toiset valtamediat: medioiden kilpailu Internetissä on kansainvälistynyt, eli suomalaisen julkaisijan uhka eivät välttämättä ole blogit, vaan vaikkapa samat asiat paremmin tekevät ulkomaalaisen mediatalot. Miksi esim. lukisin jonkin suomalaisen valtalehden lyhyitä, maksullisia uutisia, jos saan samat uutiset _ilmaiseksi_ BBC:ltä tai CNN:ltä paljon _pitempinä_, syvälle luotaavimpina; videoiden, "aikajanojen" ynnä muun oheistiedon kera?

- Kommenttina palleroosi "Joku muu järjestää asiakkaalle uutiset paremmin (--)": RSS-lukijat ovat minusta parhaita uutisten "järjestäjiä", sillä voin pääosin valikoida uutiseni itse. Ei mikään suomalainen eikä kai ulkomaalainenkaan valtamedia tarjoa minulle _yksilöityjä_ uutisia.

Minusta tuossa jälkimmäisessä olisikin suomalaisille valtamedioille (edes pientä) haastetta: mitä jos voisinkin aika pikkutarkasti jo etukäteen valikoida, mitä uutisia minä heiltä haluan? Siis ei ainoastaan tyyliin: "Tilaa kaikki Teknologia-aiheiset uutisemme painamalla tästä", vaan siten, että voisin yksilöidä uutistilaukseni _avainsanoilla_, eli saisin luettavakseni vain ne uutiset, jotka täyttävät ehdot: "3G, Kiina, Nokia" tai "Ylä-Rymättylä, virkkaaminen".

Tiedon helppo ja nopea saatavuus sekä tiedon hakumahdollisuudet ovat tärkeitä, mutta aivan yhtä tärkeää tällaisessa massiivisessa tietotulvassa on tiedon suodattamis- ja yksilöimismahdollisuus.

kiitos kaikille kommenteista,

kiitos kiittämästä, mediaope, tämähän on yhtä juhlaa kun saa instant palautetta aivoituksistaan,

kari, olisiko käynyt niin että olisit painanut esikatselunappia, etkä sen jälkeen julkaisunappia, mulle itselleni käy aina välillä epähuomiossa niin.

hyvä muistutus, kari, tuo lahjatalous - ja vapaasti assosioiden sanoista lahjatalous ja rahankäyttö tulee mieleen erilaiset ilahduttamispalvelut, joista tuoreimpana esimerkkinä nämä Positiivareiden uudet mobiilikivat.

Tuollainen konsepti vietynä verkkoyhteisöön, niin, että toisen profiiliin voisi vaikka ostaa kukkasia vaasiin, viehättää suunnattomasti: miten tahkota rahaa merkityksistä ja emootioista? (Kun jotkut kaukaa tuodut ja ties millä myrkyillä suihkutetut leikkokukatkin joidenkin mielestä ovat kyseenalaisia
nykyään.)

Hyvän jakaminen, "kymmeniätuhansia lukijoita ja 12% blogisi ilmoitustuotoista omaan taskuusi" - siinäpä kaksi oivaa syöttiä, toden totta. Teknorealisti minussa arvuuttelee, että olisiko ilmoitustulojen jyvittäminen ja tulouttaminen sitten niin hankalaa hallinnoida, että kun firman innovatiivinen nettivastaava pyytää teknologiakumppanilta arviota moisen järjestelmän toteuttamisesta, että järjestelmän a) koodaamisen ja b) käyttämisen hinta sitten kuitenkin on moninkertainen verrattuna optimistimpaankin kolmen vuoden mainostuotto-olettamaan?

Petteri, söde vertaus tuo että kun klikkaa kaverin mainosta, on kuin antaisi rahaa katusoittajalle! Just niin. Täytyypä välillä taas muistaa napsauttaa, aina välillä olen niin tehnytkin.

Helen, kiitos vinkistä, poikkesin pitkästä aikaa vilkaisemaan Helmen blogeihin. Siellähän on tosiaan mahdollisuus luoda omia pieniä yksityisyyksiä (rakenna oma yhteisö) - voisin kuvitella, että se sopii joillekin juuri hyvin. Osa meistä suomalaisista on kenties juuri sellaisia "ei tehrä tästä ny numeroo" - nettijulkaisijoita, joille on kivempi, että vain tietyt kaverit pääsevät lukemaan.

Matti, totta, rakentavampaa voisi olla puhua haastamisesta, missä on sisään rakennettuna optimistinen ajatus, että yhdessä tässä samalla pelikentällä ollaan, ja palloa yhteisen verkon yli lätkitään. Jos valtamedia käyttäytyy nirppanokkaisesti eikä ollenkaan ala pallosille, sitä pidetään kulmilla ehkä vähän leuhkana tyyppinä ja ehkä sille joku alkaa kääntää selkänsäkin. Toisaalta, jos se on tarpeeksi cool niin kyllä se silti kiinnostaa, vaikka pallopelaajia harmittaisikin ettei se juttele niiden kaa. Kirjoittaessasi kesällä johtamisen murroksesta osuit kyllä naulan kantaan.

Kafkakoski, toiveesi "että voisin yksilöidä uutistilaukseni _avainsanoilla_, eli saisin luettavakseni vain ne uutiset, jotka täyttävät ehdot: "3G, Kiina, Nokia" tai "Ylä-Rymättylä, virkkaaminen". Oletko kokeillut Hesarin uutiskirjettä? Siinähän on jotakin yritystä tuohon suuntaan, vaikkakin sitä viimeksi kokeiltuani mukaan pukkasi kyllä otsikkoa ja juttua niin lavealla haravalla, etten itse kokenut palvelua verkkolehden läpi selaamista helpommaksi.

Oma vikani: kun piintyneenä feministinä tietysti halusin seurata sisältöjä hakusanoilla "naiset/naisten" ja "johtaa", niin arvaattehan, mitä sieltä enimmäkseen tuli .. :)

Hesarin uutiskirjeestä

Tuija: En ole kokeillut tuota mainitsemaasi Hesarin uutiskirjettä. En halua varsinaisesti mollata Hesaria, mutta täytyy tunnustaa, että en lue heidän sivujaan enää juuri lainkaan (korkeintaan RSS-lukijasta otsikot), sillä monien muiden asioiden ohella minua harmittaa sivuilla uutiskuvien vähäisyys ja pieni koko. Mainokset sen sijaan ovat suuria ja vievät huomion itse uutisilta. Se haittaa minun lukukokemustani niin paljon, että olen ruvennut välttämään sivustoa. (Eikö Hesari voisi ottaa oppia Google-mainoksista? Ne ovat paljon hellävaraisempia silmälle...)

Taidan silti kokeilla tuota uutiskirjettä; jospa siinä vaikka olisi askelta siihen suuntaan, mistä tuossa aiemmassa kommentissani vaahtosin.

Hauskaa olla kilpailemassa

Hauskaa olla kilpailemassa Googlen ja Savon Sanomien kanssa! Mutta itsekin kyllä rankkaisin Googlen itseäni pahemmaksi vastukseksi. Ja itsehän kilpailen enemmän Länsi-Savon kanssa. Kilpailussa molemmat lehdet kyllä ehdottomasti johtavat. Satunnainen, kiinnostavakin savolaisbloggaaja hukkuu verkon massaan vaikka jutut olisivatkin kiinnostavia. Savon Sanomien verkkosivu taas on tunnettu, mutta ainakin omasta mielestäni kovin tylsä, kuten Länsi-Savonkin. Olen viime kuukausina hyvin ahkerasti kierrellyt varsinkin itäsuomalaisten sanomalehtien verkkosivuja ja hiljalleen kyllästynyt - kuka jaksaa käydä niillä päivästä toiseen lukemassa samat muutaman rivin kolari- ja kaavoitussähkeet? Tai samat STT:n sähkeet, jotka löytyvät kymmenestä muustakin verkkolehdestä? Bloggaajana Savon Sanomiin tai Länsi-Savoon ei viitsi linkittääkään, kun ei tiedä, montako päivää juttu sivulla säilyy, joten STT:n uutisissakin viittaa mielummin Hesariin. Länsi-Savolla on verkossa joitain pitempiä juttuja liikenteestä ja muista teemoista, mutta ne ovat sivun alareunassa piilossa. Mielestäni sama ongelma on muillakin maakuntalehdillä: sivuilla on jonkin verran sisältöä, mutta sen löytäminen on liian vaivalloista ja sivut ovat ulkoasuiltaan / navigoinneiltaan yleensä aika hirveitä. Kaipaisin kovasti samanlaista Tuoreimmat-sivua kuin HS:llä, jolloin kaikki uudet uutiset huomaisi ja kiinnostavat voisi helposti lukea. Tai RSS-syötteitä.

Kehittämistä siis riittäisi monessa asiassa. Bloggaajat ja maakuntalehdet voisivat toimia paremmin yhdessä, esimerkiksi juuri Maikkarin Helmen tyyliin. Tällöin lehden verkkosivulle muodostuisi yhteisöllisyyttä, käyttäjät sitoutuisivat ja kävisivät sivulla. Lehti markkinoisi samalla itseään ja voisi esittää sivullaan mainoksia. Vaikka niitä Googlen sellaisia, oikeastaan olen ihmetellytkin, mikseivät maakuntalehdet harrasta Google-mainontaa. Netti epäilemättä kasvaa ja kehittyy, tekivätpä maakuntalehdet mitä tahansa. Tällä hetkellä me, vielä toistaiseksi ilmeisen harvat maakuntabloggaajat, etsimme blogialustamme ja yhteisömme muualta, kuten Flickristä, Vuodatuksesta ja eri keskustelufoorumeilta ja lehtien sähkeuutiset rullaavat sivuillaan omia aikojaan. Maakuntalehdillä näkyviä paikallismedioina kuitenkin olisi varmasti potentiaalia tarjota verkossa kohtaamispaikka paikallisille, samoista asioista kiinnostuneille ihmisille. Toisaalta ensin olisi kiva, jos ne verkkosivut olisivat edes hieman helppokäyttöisempiä ja juttuihin voisi laittaa linkkejä ilman erityistä leikkimistä.

Itse en missään nimessä säästäisi sen tähtireportterin palkkaa. Kuten todettua, ainakin minua kyllästyttää lukea jatkuvasti sanomalehdestä tai sen verkkosivulta vain niitä samoja, kaavamaisia poliisin tai kunnan viranomaisten tuottamia uutisia. Mielummin virtaviivaistasin noiden tuotantoa ja saisin tilalle kiinnostavia, laajempia artikkeleita. Enkä usko olevani ihan yksin, eräs nuori työkaverini vasta pohti Hesarin tilaamista, siinä kun olisi mukavasti luettavaa varsinkin viikonloppuaamuina. Itse olen vuosia saanut HS:n lahjatilattuna ja jos lahjoittaja maksamiseen kyllästyisi, tilaisin lehden omalla rahallakin. Länsi-Savoa taas en ole tilannut kertaakaan, verkkolehdestä maksoin kokeeksi kuukauden. Sekin tuntui melko turhalta, ohuen maakuntalehden ehtii helposti lukea vaikka sukulaisilla tai missä nyt sattuukaan sen näkemään.

Oivoi, tästäkin tuli kilometrikommentti. Aiempiin kommentteihin en keksi mitään poikkipuolista sanottavaa. Erityisen samaa mieltä olen Petterin kanssa, kun Google tai muu taho saa paikalliset yritykset ja verkonkäyttäjät luontevasti kohtaamaan, voi sanomalehdille tulla vaikeuksia. Jotkut ovat tältä kehitykseltä nähtävästi sulkeneet silmänsä, kummallakaan mikkeliläisellä ilmaisjakelulehdellä ei ole minkäänlaista verkkosivua. Muunlaista lähestymistä taas harrastaa Sopusavo, joka julkaisee sisältönsä myös netissä ja paikallista verkkomainontaakin hieman yritetään.

Nyt on taas jo muualle kiire, mutta ilmoitin itseni Journalismin päiville, joten ainakin mahdollisesti tulen paikalle ihmettelemään.

BBC Manchester on ryhtynyt

BBC Manchester on ryhtynyt verkostoitumaan paikallisten bloggaajien kanssa, raportoi Paidcontent.org: BBCi's New Approach To User Content: You Do It, We'll Link To It

BBC Manchester blog: bbc.co.uk/blogs/manchester/

Kirjoita uusi kommentti

Tämän kentän sisältö näkyy ainoastaan sinulle ja ylläpidolle
  • Allowed HTML tags: <img> <a> <style> <div> <br> <p> <caption> <span>
  • Automaattinen rivin/kappaleen katkaisu.

Lisätietoa sisällön esitysmuodosta

CAPTCHA
Pahoittelen ylimääräistä vaivaa. Tällä on tarkoitus estää spämmirobottien kommenttien lisääminen.
Image CAPTCHA
Copy the characters (respecting upper/lower case) from the image.
Syndicate content