Lisätty todellisuus, maantieteelliset kirjanmerkit

(kommentoin nyt puolisokkona kun video ei vielä pelittänyt mobiilisti)

Jälkimmäinen kysymys on hyvä, olen yrittänyt miettiä samaa.

Minua hämää hieman se, että tiedon paikkasidonnaisuus on usein täysin keinotekoista ja käytännössä siihen pääsee yleensä käsiksi muutenkin kuin olemalla tietyssä pisteessä. Harvemmin läsnäolovaatimuksessa on mitään järkeä, sillä datahan ei sinällään sijaitse siinä maantieteellisessä paikassa, johon se viittaa. Esim. ravintolaa koskeva suosituksen tulkinta ei muutu katsoipa sitä ilmassa kelluvana kylttinä tai kotona kartalta.

Eli paikkatieto avaimena on lähinnä kikkailua, mutta filtterinä tai hakulauseena siinä alkaa olla jo jotain.

Proaktiivinen haku vaikuttaisikin yhdeltä niistä paikkasidonnaisuuden järkevimmistä sovellutuksista.

Millaista muuten voisi olla sellainen paikkasidonnainen data, jonka tulkinta onnistuu ainoastaan olemalla paikanpäällä tietyssä pisteessä?

Ympäristöön adaptoituva taide voisi olla sellaista, mutta Streetviewn kaltasiten simulaatioiden yleistyessä läsnäolon vaatimus pienenee koko ajan.

Tuija: "Sanot siis, että olennaisin pointti ei ole se että tiedon saisi auki vain olemalla fyysisesti ko. paikassa?"

Jep. Tarkemmin, etten keksi järkevää syytä laittaa dataa verkkoon ja sitten vaatia tietyssä paikassa olemista sen näkemiseksi.

Tarjoukset suosittu case, mutta ei kai ole syytä rajata näkyvyyttä vain tiettyyn pisteeseen, kauppiaalle luulisi olevan eduksi, että tarjoukset ovat nähtävissä mistä vain. Sijaintia on hyvä triggeri tai filtteri markkinointiviesteille, mutta avaimena se on outo.

Sama homma peleissä. Vaatimus tiettyyn paikkaan menemisestä kuulostaa jännältä, mutta ei välttämättä tee hyvää pelaajamäärille. AR-pelien viehätys taitaa tulla pikemminkin siitä, että peli mukautuu juuri siihen lokaatioon missä ollaan sen sijaan, että pelaajan pitäisi mennä tiettyyn paikkaan.

Tuija: "ko. paikassa oleminen on indikaatio siitä, että ko. paikkaan liittyvät asiat saattavat kiinnostaa"

Toi taitaa olla pidemmän päälle se lokaatiopohjaisen juttujen pointti. Lokaatio suodattimena tai proaktiivisen (ennustavan) haun laukaisijana kuulostaa mielenkiintoiselta, mutta silloinkaan lokaatiota ei kannata pitää vaadittavana avaimena, vaan näkymät voivat olla simuloitavissa.

Esim. kun avaan Google-haun Provinssirockissa se näyttää automaattisesti sen päivän esiintyjäohjelmaa tai aamukolmelta Google tarjoaa taksin numeroa ja lähimpien snägärien sijainteja. Samat ehdotukset voisivat olla myös saatavilla kun katsotaan karttarajausta jostain muusta sijainnista käsin.

Greenpeace-esimerkki oli jännä.

Herää kysymys, että kuka omistaa tilan AR-ulottuvuuden? Datahan ei ole CityMarketin tiloissa, se vain viittaa siiihen. Sen kieltäminen olisi kuin yrittäisi kieltää linkittämistä.

@Tuija: "eikös semmoisesta ole jossain väännetty, että saako kartantekijä myydä mainostilaa kartalla esittämänsä talon seinään (kohdalle) omaan lukuunsa, vai meneekö se niin että kartan esittämän talon omistajan pitäisi voida omistaa mainostila myös AR-kerroksellaan?"

Verkosta ladattavat kartat (a) ja AR-näkymät (b) ovat fundamentaalisesti eri asia:

(a) Karttaskenaariossa otetaan kuvia tai mallinnetaan rakennuksia ja mainokset yhdistetään kuvaan tavalla joka tekee rakennuksesta ja mainoksesta toisistaan erottamattoman. Skenaario liittyy siis ehkä enemmän (muttei täysin rinnasteisesti) samaan problematiikkaan kuin, että saako henkilöstä tai taideteoksesta otettua kuvaa käyttää markkinoinnissa ilman korvausta.

(b) AR-näkymät ovat sen sijaan illuusio. Kännykkä näyttää kameran läpi kuvaa (kysessä ei ole kohdetta esittävä teos) ja laittaa sijainnin ja suunnan perusteella mainoksia, mutta nämä kaksi visuaalista kerrosta eivät ole yhteydessä toisiinsa, minkä voit todeta peittämällä kameran linssin kädellä tai kuvaamalla kaverin naamaa – mainokset näkyvät, mutta samassa suunnassa näkyvä rakennus ei. Jos kameran käyttö ehkä hämää, niin kuvittele paikka- asentotietoinen lasilevy, jolle mainokset heijastetaan HUD-henkisesti. Analogisessa maailmasta voitaisiin vetää mukaan rinnastus, jossa kauniin rakennuksen edestä kulevan tien varrella on mainoskyltti, jonka teho perustuu siihen, että ohikulkijat katsovat kaunista taloa ja näkevät samalla eri tontilla olevan mainoksen.

AR-tilojen kohdalla ongelma on vielä se, että ne ovat täysin keksittyjä ja yhteys reaalimaailmaan on mielivaltainen. Tilanne olisi ehkä eri jos virtuaalitiloja olisi vain yksi (kuten ilmatiloja).

Jos jokin kaupallinen palvelu kerää suosiota tavalla, joka tekee siitä ensisijaisen AR-tilan, niin tietysti kaikki ovat käsi ojossa haluamassa hyötyä myös itselleen: "olet suosittu, anna meille rahaa".

Sitä paitsi kuka voi edes väittää omistavansa rakennuksen lokaatioon assosioituvan AR-tilan? Rakennuksen omistaja/huoneistojen omistajat? Arkkitehti? Rakennuksen vuokralainen/vuokralaiset? Kaupunki? Kaupunkilaiset? Tontin omistaja? Tontin vuokralainen/vuokralaiset? Jos mainos liittyy korttelin toisella puolella olevaan sijaintiin, mutta näkyy kännykässä niin, että välissä on ylimääräinen talo, niin kenen tilaa silloin "rikotaan"?