Main menu
Tuija Aalto
Juuri nyt
- Sokea taluttaa näkevää - lisätty todellisuus antaa suunnan
- Ajatuskulku kommunikaation mediallistumisesta
- Kaksi kuvitelmaa digitaalisesta ja verkottuneesta tulevaisuudesta
- Learning analytics - tavoitteellisuutta ja mittaamista oppimiseen
- Kumpi vai kampi eli oppitunti pelillistämisestä
- Valitse avoimuus ja oleta hyvää
- Indiemedia innostaa - mutta kuka myy?
Palaute ja kommentit
Jos haluat antaa palautetta yksityisesti, voit käyttää palautelomaketta.
Kommentteja
- Tuosta Posterousista ei ole 1 tunti 38 minuuttia sitten
- Kiinnostava aihe jälleen, 2 viikkoa 17 tuntia sitten
- Marketta erittäin hyviä 2 viikkoa 18 tuntia sitten
- Onpa erinomaisen tärkeä aihe. 2 viikkoa 1 päivä sitten
- Katri kuulostaa, että olet 2 viikkoa 2 päivää sitten
- Jukka, tuo kuulemasi "täällä 2 viikkoa 2 päivää sitten
- Alkaapa viritä 2 viikkoa 3 päivää sitten
- Iik! Iikein hieno tapa tutkia 2 viikkoa 3 päivää sitten
- Ajankohtainen postaus minulle 2 viikkoa 3 päivää sitten
- Iikein paljon kiitoksia 2 viikkoa 3 päivää sitten
You are here
Luovan ajattelun käsikirja kestää hyvin aikaa
Mitä aiot tehdä sitten, kun sinulla on vähemmän aikaa? Tämä kysymys kuulostaa väärin asetetulta. Eikö yleensä ajan käyttöä suunnitella sitku - hengessä; lomaa tai eläkepäiviä ajatellen, sitten kun on enemmän aikaa? Varmastikin - ja kuinka paljon tästä suunnitellusta mahtaa lopulta toteutua?
Priorisointi on paljon kiinnostavampaa. Siksi ajatusharjoitus kannattaa käydä läpi: mitä sitä tekee sitten kun on vielä nykyistä vähemmän aikaa käytettävissä omiin kiinnostuksen kohteisiin? Mikä on oikeasti tärkeää?
"Kaikki, mitä opimme, ideoimme ja saamme aikaan tapahtuu ajassa ja aika on niukkuushyödyke." -- "Luovat ihmiset haluavat etsiä uusia, parempia tapoja tehdä asioita. He ovat kunnianhimoisia, intohimoisia ja innostuneita. Siksi he yleensä tunnistavat ajan rajallisuudne kiusallisen hyvin. Työpäivän, työviikon ja ihmiselämän tasoilla." -- "Luovan prosessin parissa painivat ihmiset ovat usein mustasukkaisia ajastaan ja suojelevat sitä parhaansa mukaan. He tarkentavat omat tavoitteensa ja käyttävät sen jälkeen aikansa tehokkaasti tavoitteidensa edistämiseen."
Kasvatustieteiden tohtori, luovuustutkija ja kouluttaja Jussi T. Koski ja kauppatieteiden maisteri Saku Tuominen, tv-tuotantoyhtiö Broadcasters Oy:n toinen perustaja ja omistaja, kirjoittivat neljä vuotta sitten kannustavan teoksen, joka ei tunnu päivääkään vanhentuneelta. Luovan ajattelun käsikirja - Kuinka ideat syntyvät (WSOY) rohkaisee uskomaan itseensä ja vaatii varaamaan aikaa ajattelulle kalenteriin.
Kirja kannustaa jo luovina ihmisinä itseään pitäviä harjoittamaan luovaa ajatteluaan kurinalaisemmin ja rohkaisee niitä, jotka eivät pidä itseään luovina, kokeilemaan, mitä voisivat saada aikaan jos uskaltaisivat ottaa ajattelemisen tavaksi. Kirjan opeilla ajattelun pitäisi kehittymän hitaasti mutta varmasti luovemmaksi. Ajattelemalla kaksi kertaa viikossa saa merkittävän kilpailuedun muihin nähden, sillä yleisesti ottaen ihmiset eivät ehdi ajatella.
Teksti on iskevää, ajoittain lakonista. Lyhyet lauseet korostavat sitä sanomaa, että luovuus ei ole jotain rönsyilevää ja hallitsematonta, vaan hyvinkin kurinalaisen ajattelun harjoittamisen tulosta.
Koski ja Tuominen valottavat hieman luovuustutkimusta ja lainaavat auktoriteetteja teesiensä tueksi. Kirjan uskottavuus kumpuaa kirjoittajien vakuuttavasta kokemuksen rintaäänestä:
"Luovuus on ajoituslaji, koska kyseessä on sosiaalisessa vuorovaikutuksessa tapahtuva ilmiö. Luovuus on sitä, että joku tuottaa jotakin ja joku toinen pitää tuotosta luovana eli jollakin tavalla uutena, haluttavana ja hyödyllisenä. Investoinnin tai muun noteeraamisen arvoisena. Ajoitus voi olla ainoa ero neron ja sekopään välillä. Tai rahoitusta saavan ja rahoituksetta jäävän yrityksen välillä. .
Kovakantinen parisataasivuinen opus on viehättävä esineenäkin (ulkoasu Ilkka Kärkkäinen) ja taatusti parempi valinta lahjaksi ja viemisiksi kuin konvehtirasia. Kirjasta on otettu 2007 kolmas painos.
Kommentit
Luo uus
Minulla on tätä samaa teemaa käsittelevä kirjoitus varastossa, mutta sen julkaisu aika taitaa olla vasta helmikuussa, mutta...
Minä olen tuon kirjan kirjoitajien kanssa hieman erimieltä luovuuden käsitteistä, ja he sotkevat omassa kontekstissaan tuotannollisuuden ja luovuuden.
Parhaat tulokset luovuudesta saa kun siihen yhdistyy tuotannollisuus, mutta kuitenkaan tuotannollisuus ei ole välttämätön luovuuden olemassa ololle sinänsä.
Ymmärrän heidän ajattelunsa, mutta se jää heidän kontekstinsa vangiksi, eikä ole sinänsä ole väärää, mutta se huomioi luovuuden liian kapeasti, ymmärrettävistä syistä.
Kun olen ollut paljon luovien ihmisten kanssa tekemisissä, vaatturina, kultaseppänä, suutarina, laulajana, internet-tuottajana ja kirjoittajana, niin minusta tuntuu, että ne joilla on kaikkein eniten annettavaa, ovat luovia spontaanisti ja rajoittamattomasti, eräänlaisena villinä räjähdyksenä. Heidän luovuutensa ei ole kurinalaista.
Mutta sitten tuotannollisuus.
Se on ikään kuin räjähdyksen jälkeistä malmin kuormausta, jalostamista ja jälkikäsittelyä.
Mutta hyvinkin menestyneillä luovan alan ammattilaisilla voi olla tämä tuotannollisuuden taso alhainen; se on siirretty muille, ulkoistettu. Toki on niin, että siihen vaiheeseen pääseminen edellyttää jonkinlaista tuotannollisuutta, mutta ei välttämättä niin paljoa kuin luulisi. Itse olen ollut pieneltä osalta erään menestyneen luovan alan ammattilaisen tuotantotiimissä 12 vuotta sitten, ja se oli erittäin mielenkiintoista, vaikka oma panokseni lopputuloksen esille saamiseen rajoittuikin muutamaan tuntiin, mutta siitä enemmän toisessa kontekstissa.
Mutta luovuutta voi harjoitella.
On olemassa hyvinkin alkeellisia harjoituksia, joilla sitä voi kehittää.
Sitten voi kehittää myös tuotannollisuuttaan, samalla tavoin, joskin toisenlaisilla harjoituksilla.
Mutta kuitenkin on olemassa ihmisiä, jotka ovat perimmältään luovia, mutta eivät tuotannollisia, ja päin vastoin, ihmisiä, jotka pystyvät tuottamaan, mutta joiden omaa luovuutta on likimain mahdoton kannustaa.
Luovuuden rajoitteista tärkein on pelkuruus.
Ollen ollut puhumassa erään kerran organisaatiolle, jossa luovuus oli suorastaa kirosana, kuitenkin heidän toimintansa perusta oli luovuudessa, kyvyssä tehdä asioita toisin. He vain eivät osanneet ajatella sitä, että heidän toimintasa oli luovaa. Mutta palailen tähän omalla blogillani myöhemmin.
Luovuuden suurin este on
Luovuuden suurin este on pelkääminen, ihan varmasti. Naurunalaiseksi joutumisen pelko, pellepelottomaksi leimautumisen arkailu jne jne. Siinä mielessä puolustaisin kirjoittajia, että heidän kirjansa lähtökohtahan on nimen omaan kertoa, kuinka ideoita saadaan syntymään niin, että ihminen ei jää odottamaan inspiraatiota vaan tajuaa tehdä töitä luovuutensa herättämiseksi. Voi tietysti olla syntymäneroja, jotka keksivät kaikkea loistavaa tuosta vain, mutta ostan kyllä kirjoittajien ajatuksen siitä, että luovuuttaan voi harjoittaa ja siten tulla tuotteliaammaksi.
Ja tosiaan, voi kaii sitä ehkä olla luova itsekseen pimennossa ja pitää ideansa omana tietonaan, mutta ainakin minä luin tuota kirjaa siitä näkökulmasta, miten oman luovuutensa pystyisi valjastamaan tuotteliaisuudeksi ja siitä edelleen jalostamaan tehokkuudeksi.
Luovuus on: löyhät kielenkannat ja sinnikkyyttä :)
Tuon pelkäämisen olen huomannut minäkin. Ei voida sanoa mitään, ellei sitä ole puntaronut itsekseen vähintään kahta iltaa. Monta kertaahan toteuttamiskelpoinen idea syntyy niin, että joku riittävän "hullu" uskaltaaa sanoa ääneen jotakin - voi kauheaa: keskeneräistä - ja siitä joku toinen jatkaa. Mites tuolla jutussasi nyt sanottiinkaan: "kyseessä on sosiaalisessa vuorovaikutuksessa tapahtuva ilmiö".
Myös tuo ajatus luovuuden harjoittelusta on hyvä. Luovuudelle on annettu merkillinen ylimaallinen glooria, mutta tosiasiassa siihen sisältyy myös paljon jääräpäistä kokeilua vanhoja tuttuja asioita uudelleen ja uudelleen yhdistelemällä.
tarkka tähtäin ja laaja kontaktiverkosto = enemmän ideoita
Tuomisen ja Kosken kirjassa teroitettiin, että luovuutta (kykyä tuottaa paljon ideoita, joista on varaa valita kiinnostavimmat jatkojalostettavaksi) edistää se, että tietää, mitä jahtaa. Kun on tarkka vainu päällä, huomaa ympäristössään ihmisiä tavatessaan ja mediaa kuluttaessaan jatkuvasti uusia sytykkeitä, (vähän samaan tapaan kuin raskaaksi tullessaan huomaa yhtäkkiä kaikkien vauvamahat ja vaunukulkijat uusin silmin). Siitä taas yksi syy laajentaa vuorovaikutuspiiriään verkon sosiaalisissa kuvioissa: tulee vuorokautta kohti enemmän kohtaamisia kiinnostavien tyyppien kanssa kuin IRL -> enemmän mahdollisuuksia keksiä jotain uutta.
Kommentoi