Tuhat sanaa

New York Timesin tekniikkakolumnisti David Pogue repii Microsoftin uuden mediaplayerin Zunen kappaleiksi (Trying Out the Zune: IPod It’s Not).

Itseäni uudessa laitteessa kiinnosti etukäteen eniten wifi. Kuvittelin tietenkin, että nettikahvilassa voisi asioida musiikkikaupassa tai jopa ladata tuoreen päivityksen podcasteja. Poguen murskakritiikki ällistelee, että wifi ainoastaan tunnistaa ja näyttää lähettyvillä olevat toiset Zunet. Laitteiden välillä voi tehdä musiikkivaihtareita, jotka säilyvät kuunneltavina kolme vuorokautta ennen kuin itsetuhoutuvat. Podcastien tilaaminen ei onnistu ollenkaan.

Taskusoittimen käyttörajoitusjärjestelmää Pogue luonnehtii moittii tiukaksi.

"The bigger problem, though, is the draconian copy protection on beamed music (though not photos). You can play a transmitted song only three times, all within three days. After that, it expires. You’re left with only a text tag that shows up on your PC so that — how convenient! — you can buy the song from Microsoft’s store.

This copy protection is as strict as a 19th-century schoolmarm. Just playing half the song (or one minute, whichever comes first) counts as one “play.” You can never resend a song to the same friend. A beamed song can’t be passed along to a third person, either.

Pogue muistuttaa, että Zune on jo Microsoftin toinen yritys iPodia vastaan ja että PlaysForSuren käyttäjät jäävät nyt kopiosuojattuine musiikkikokoelmineen oman onnensa nojaan.

"(Although Microsoft is shutting its own PlaysForSure music store next week, it insists that the PlaysForSure program itself will live on.)

Microsoft’s proprietary closed system abandons one potential audience: those who would have chosen an iPod competitor just to show their resentment for Apple’s proprietary closed system."

Tuon jutun lukemisen jälkeen ei ole kovin kiire kauppaan.