
Tuija Aalto seuraa digimediaa työkseen ja huvikseen.
Ammatillinen opettajankouluttaja Irmeli Pietilä ryhtyi lukemaan blogeja nelisen vuotta sitten. Hän kertoo blogi-identiteettinsä olevan yhä enämmän lukijan kuin kirjoittajan. Kirjoittamisen Pietilä aloitti kommentoimalla Sun äitis - nimimerkillä toisissa blogeissa. Elokuussa 2005 hän käynnisti viimein oman Sun äitis - blogin. Oheisessa kännykkävideohaastattelussa Pietilä kertoo omista blogikokemuksistaan sekä siitä, miten blogeja tällä hetkellä käytetään hänen kursseillaan opettajien koulutuksessa ja mitä sosiaalisen median työkaluja hän uskoo ilmestyvän opettajien työkalupakkiin.
Keskustelussa mainittua
Kommentit
Jeeeeee
Mukana, Peeii.
Ei se harja mitään rikki mennyt
Hauska loppu...
Oikeasti hankin tuollaisen Sini-harjan vasta sittemmin, kun se oli halvempi kuin tavallinen, ja hyvin on toiminut. Teksti, josta äiti-juttu alkoi.
Tuli uskomattoman nostalginen olo!
Hitsi, noi alkuajat olivat hauskoja! Minun piti tässä antaa palauteta kehittämishankkeesta, mutta päädyin loikkimaan linkeistäsi menneisyyteen ja sieltä kommenttilootatuttujen menneisyyteen ja niin siinä vierähti pari tuntia (olen kohta viettänyt yhteensä kokonaisen työpäivän verran aikaa oman navan ympärillä kieriskelyyn! Ensin tuntitolkulla Luftissa, sitten jokunen tovi Jaikussa, sitt Sällä, täällä ja historiassa.)
Vielä kun joskus pääsi osalliseksi kolmen vuoden takaisesta hupsuttelusta! Hulvattomasta sinne tänne kohkailusta, johon ei liittynyt tietoista pyrkimystä minkään vempaimen oppimisesta! (Muistan hämärästi ajan, jolloin PA sanoi minulle: "Sä olet kyllä enemmän webbi kakkonen kuin monet kaverini, vaikka oletkin jo noin vanha". En kehdannut kysyä, mitä se webbi kakkonen sitten oikein on.)
No se toinen suunta tuon humputtelukaipuun ohella on sitten tavoite oppia vempaimia! Julkaisemastasi videosta saattaa saada sellaisen käsityksen, että ajattelisin del.icio.usin ja Slidesharen olevan noin kaikki, mitä opettaja sosiaalisesta mediasta tarvitsee! Tarkoitus oli sanoa, että ne ovat ensimmäiset ja helpoimmin perusteltavissa olevat portit, koska niillä tehdään samaa, mitä opettaja on muutenkin tehnyt. Paitsi kätevämmin. Mutta jos sitten mietitään jotain uutta ja merkittävää, niin kyllä esim. videoilla ja mobiilijutuilla enemmän annettavaa on!
Aivan kuten ennakoin, oli oman itsen näkeminen aika järkky kokemus. Silti se samalla jollain omituisella sweet&sour-systematiikalla voimakkaasti vahvisti ajatusta siitä, että monelle ammattiin opiskelevalle video viestintätapana istuisi paljon kirjallisia raportteja paremmin (esim. työssäoppimisen dokumentoinnissa). Puhumattakaan luki-hemmoista, maahanmuuttajista ja muille, joille (suomeksi) kirjoittaminen ei ole se luontevin tapa ilmaista itseään!
Ei, nyt on kyllä pakko palata asettelemaan opiskelijan raporttia raportoinnin mallipohjaan (kas kun wordin tyylit eivät sittenkään ole vielä tuttuja kaikille opettajille. Mikä huomio sitten taas hiukan pudottelee minua tieto- ja viestintätekniikan opetuskäytön realiteetteihin!)
Klikkaa videonappia ja juttele loppuraporttisi
Nyt kun nettivideon tallennus alkaa olla aika monelle mahdollista, niin toden totta joitain opintosuorituksiahan pitäisi voida alkaa jättää omalla naamalla. Loistava idea, ja eikun kehittelemään!
Eikä välttämättä naamallaankaan...
...vaan esim. voisi pyytää naapurin kuvaamaan, kun itse tekee vaikka jonkin asetusten vaihdon työstökoneeseen. Samalla voisi selostaa mitä tekee ja miksi. yms.
Kiitokset videohaastattelusta!
Sain innostuksen jakaa omia blogikokemuksiani.
Kiitos itsellesi
Kiitos kiittämästä, tästähän lähti liikkeelle oikea tapahtumien ketju, Sun äitis käytyä päivittämässä BlogiPersoonaBlogia ja mitäkaikkee :) Kiitos itsellenne, että olette olemassaja osiltanne teette blogimaailmasta niin kiinnostavan ja koskettavan.
Wau!
Olipa kiva ylläri. =)
Nähdä Sun äitis ihan ilmielävänä! =)
Ja toimittajan äänikin on tosi mukava. =)
Kirjoita uusi kommentti