Tuhat sanaa

Shava @ Kallio kukkii 2008

Originally uploaded by tuija

Uudesta musiikista kiinnostunut löytää vinkkejä verkosta monella tavalla. Mihin rockjournalismia enää tarvitaan?

Kaupallisissa musiikkiportaaleissa musiikin esittely ja arviointi on kytköksissä paitsi mainosten, myös albumien ja konserttien myymiseen. Meteli.netiin tulee musiikkitietojen hankkimisen ohella pian mahdollisuus myös musiikinhankintaan, kertoo Nemesys Oy:n toimitusjohtaja Patrik Lindberg Musiikki & Media -blogissa (Meteli.netin palvelutarjonta kasvaa syksyllä). Suosikki-lehti ja Plaza.fi:n viihdeosio Kaista avaavat yhteisen netti-tv:n osoitteessa www.suosikki.tv, uutisoi puolestaan Markkinointi & Mainonta (Suosikki taittuu tv:ksi). Suosikki.tv:n perusrunkona tulevat olemaan artisti- ja tähtihaastattelut, joita tuotamme yhdessä Plaza.fi:n Kaista-palvelun kanssa, Suosikin päätoimittaja Ville Kormilainen kertoo. Suosikin ja Kaistan kävijämäärien pohjalta laskettu tavoite Suosikki.tv:n kävijämääräksi on 40 000-50 000 viikoittaista vierailijaa. Monimediainen viihdelehti Stara.fi on viimeksi yltänyt reilun 80 000 viikkokävijän lukemiin.

Konevoimalla lasketut algoritmit ovat osoittautuneet toimiviksi musiikin löytämismekanismeiksi. "Torrent-saittien "seedatuimmat" musat on jo varteenotettava "portinvartijamainen" chart siitä mikä on In ja Pop", huomauttaa Lauri Laurila Kari Haakanan aloittamassa Jaiku-ketjussa. Suosittelun klassikko Amazon muistaa, mitä albumeja ja artisteja olet ostanut ja katsellut suosittelee lisää saman tyylistä, kertoen myös mitä muuta muut saman albumin ostaneet ovat hankkineet. Musiikkiyhteisö Last.FM pitää kirjaa, mitä olet soittanut ja vinkkaa samanlaisen musiikkimaun omaavien musakuuntelutottumusten perusteella uusia biisejä. Odotetaan, että Applen ilmaisen musiikkiohjelma iTunesin uusin versio, versio 8 sisältäisi musiikkia suosittelevan Genius -sivupalkin.

"Musta tuntuu että nykypäivänä ei enää kovankaan musiikin kuluttajan tarvitse nähdä vaivaa uutta musiikkia löytääkseen", Shrikey sanoo Jaikussa. "Muistan itse tehneeni (80-luvulla) hurjaa tutkimustyötä lähteinä muun muossa suosikkiartistin levynkansissa olevat t-paidat, haastatteluissa vilahtaneet nimet ja niin edelleen. Nykyään tosiaan riittää esim. Last.fm -tyyppisten palveluiden selaaminen ja saman tyyppistä musiikkia löytyy helposti. Toisaalta tuolla tavalla jää kokonaan pois se uusiin musiikkityyleihin tutustuminen ja vahingossa bändien löytäminen genrestä josta ei yleensä edes pidä."

Yksityiset sosiaalisen median käyttäjät suosittelevat musiikkia omassa kaveri- ja lukijapiirissään vähintään yhtä suurella auktoriteetilla kuin rocktoimittajat omille yleisöilleen. "Rocktoimittaja on omien ja median valintojen mukaisesti joko vähän groupiesta eroava hang-around, kaveribändeistään innostuva joomies, ylikriittinen rockpoliisi tai oikeasti objektiivinen ammattilainen, kirjoitti Hanna Valjakka Vaasan ylioppilaslehdessä helmikuussa (Rockjournalismi – objektiivisuutta vai nuoleskelua?). "Kuka ymmärtää musiikista tarpeeksi voidakseen arvostella toisen tuotoksia? Kriittisesti tarkasteltuna ei kukaan. Kun kyse on uuden luomisesta tilanteessa, missä ”kaikki on jo tehty”, perustuu levyjen arviointi pitkälti siihen, onko saatu taltioitua mitään uutta, kuinka paljon tuotos muistuttaa jotain muuta ja onko levyllä korvaan riittävästi tarttuvaa sävellyksellistä tai sanoituksellista antia. Koska kyseessä on subjektiivinen mielipide, täytyy ihmetellä, kuinka monet lukijoista uskovat toimittajaa siinä, onko levy hyvä vai huono," hän latasi.

Ihmettelyyn ei ole syytä - rock-toimittajan musiikkimaku tulee tutuksi ajan saatossa, minkä jälkeen siihen voi kalibroida oman makunsa. Perinteisen rockjournalismin puolustajat eivät hoksaa, että yhtä hyvin nettinimimerkkikin voi tulla tutuksi ajan saatossa.

"Rockista voi kirjoittaa netissä kuka tahansa mitä tahansa", toteaa tv-toimittaja YLE Uutisten tv-jutussa Rock-journalismi siirtyy kovaa tahtia lehdistä internetiin (video YLE Areenassa 8.10. asti; sähke). "Ihmisillä ei tulevaisuudessakaan ole aikaa sitä massaa pöyhiä ja tehdä rationaalisia päätöksiä aamusta iltaan, vaan kyllä siinä tarvitaan niitä "ylimääräisiä korvia", sanoo jutussa haastateltu YLEn Populaarimusiikin päällikkö, rocktoimittaja itsekin, Pekka Laine. "Nimimerkkien suojasta on helppo olla ns. tough guy ja ampua alas mitä tahansa mutta harvoin siitä seuraa mitään hedelmällistä", hän sanoo uutisjutussa ja toteaa, että nettimaailman todellinen potentiaali on vasta rakentumassa. "Siinä vaiheessa kun netin "hybridimaailma" on täydessä tehossaan, printti on oikeasti helisemässä". Laineen ajatuksia populaarimusiikista voi seurata viikoittaisessa Pop-Talk - podcastissa.

Mitä kotimaisesta musiikkijournalismista verkossa puuttuu? Missä olisi hyvä hakemisto sosiaalisen median musiikkisuosittelijoita?

(Disclaimer: Kirjoittajan sydäntä lähellä on yle.fi/pop - sivusto)