Tuija Aalto seuraa digimediaa työkseen ja huvikseen.
Lukijat arvioivat
Arkisto
Linkitykset
Syötteet
Tuoreimmat
- Bisnesmiehet avautuvat blogeisssaan - Alex Nieminen ja Taneli Tikka
- Byt namn - kun nimi tekee journalistin
- Väliaikatietoa AdBard-mainosbannerikokeilusta
- Musiikkia verkosta: Nokia Comes With Music julkaistaan tänään
- Johanna Korhosen kohupotkut - kun viestinnän ammattilaisten viestintä epäonnistuu
- Näin tuotteistat osaamisesi sosiaalisen median keinoin - Katja Presnalin vinkit
- Mistä netistä löytyvät radikaalit, sielukkaat, ikinuoret, hedonistit ja seniorit?
- Iloiset sattumat lisääntyvät mediavälitteisissä verkostoissa
- Mitä mahtuu katseesi ja ruudun väliin?
- Toimintatapa, verkosto ja maine tekevät verkkoidentiteetin
Koira on koira ja sanominen sanomista lehtijutussakin
Ti, 2007-11-13 13:34 — Tuija
Lotta Tuohino kirjoittaa Journalisti - lehdessä siitä, miten tukala on lukea juttuja, jotka on toiston pelossa kirjoitettu synonyymisanakirja kädessä:
"Kun toimittaja ei uskalla toistaa sanaa, rangaistuksen nauttii lukija. Erehdyin kerran lukemaan jutun, jonka kirjoittaja käytti koirasta seitsemää muutakin nimeä – hauva, piski, sylipuudeli, rakki, musti, ransu, ihmisen paras ystävä – ja kaikkia vain kuudensadan merkin matkalla. Polttoaineen hinnasta kertovissa jutuissa käytetään liian harvoin hyvää sanaa polttoaine ja liian usein sanoja menovesi ja löpö. Autokin on muka kurja sana toistettavaksi: siksi täytyy viljellä tiuhaan myös kaaraa, menopeliä ja kumijalkaa."
Kesken oli jäänyt Sport - lehden juttu sata tapaa hankkia lisää energiaa. Virkistymistä ja piristymistä viestivä "törinää pyttyyn" oli toimittajalle liikaa. (Älä pelkää hyviä sanoja!)
Selasin hiljattain Lauri Kotilaisen Parempi lehtijuttu - teosta, joka on ansiokas ja kattava perusteos nasevaan journalistiseen kirjoittamiseen. Kotilainen sanoi samaa: liian innokas verbien keksiminen sanoa - verbin korvaamiseksi tekee tekstistä tuskallista luettavaa. Monissa teksteissä haastateltavat toteavat, pohtivat, aprikoivat ja kiteyttävät kieltämättä ihan turhaan. Jos ne kerran sanovat, niin miksen kirjoittaisi niin.
Hae tästä blogista
-täsmähaku
Kommentteja
- Mikko A, radioverkkoja
10 tuntia 2 minuuttia sitten - Outi en ole tuota neljän
12 tuntia 37 minuuttia sitten - Miksi lapsille markkinoidaan noita palveluita? Terveysriskit
13 tuntia 46 minuuttia sitten - Työstä ja yrittäjyydestä
1 päivä 16 tuntia sitten - Kirsim, voipi olla, mutta
2 päivää 8 tuntia sitten - Työnantaja ei Johanna
2 päivää 10 tuntia sitten - SÄ, kiitos klikistä, vaik en
2 päivää 12 tuntia sitten - En ollut huomannut, vaikka
3 päivää 4 tuntia sitten - Kävin sitten eka kertaa sivusi alalaidassa
3 päivää 10 tuntia sitten - Oikeastaan voi olla niin että mikään identiteetti ei sovi
3 päivää 15 tuntia sitten
Palaute ja kommentit
Jos haluat antaa palautetta yksityisesti, voit käyttää palautelomaketta.
Kotimaista verkkomediaa
RSS
Kommentit
Guilty as charged
Ameriikkalaisissa oppikirjoissa olen törmännyt tähän "say is say" -viisauteen, mutta kotimaassa en niin. Aika monet tuppaavatkin editoimaan esim. miun teksteistä "sanoo K. K." -fraasit johonkin toiseen muotoon ihan vain toiston välttämiseksi.
Mie pitäisin mieluusti tulkitsemiset ja analyysit ja näkemiset ja mitänäitänytlöytyy varastossa sellaisiin tilanteisiin, kun niiden käyttö on oikeasti perusteltua. Plus että yleensä se tuntuu laiskalta kirjoittamiselta – jos sitaatista ei näy, että joku on vihainen, miksi pitäisi uskoa johtolauseen kertovaa verbiä?
Lohkaisut ja murjaisut
Hauskaa, että muutkin ahdistuvat tästä! Raivostuttavaa on myös, jos johtolauseen verbi vieläpä vääristää asiaa. Lehtijutut tapaavat väittää jonkun murjaisseen, lohkaisseen, niitanneen tai tilittäneen, vaikka lukija ei lainauksesta moista löydä. "Emmä tiä", Kimi lataa.
Minun inhokkini on jostain syystä koulu-sanan kiertely opinahjo-sanalla.
Tämäkin johtunee siitä,
Tämäkin johtunee siitä, että koulussa käskettiin välttämään toistoa ja aina piti keksiä uusia sanoja saman asian esittämiseen. Uutiskirjoittaminen vain poikkeaa vanhanaikaisesta ainekirjoittamisesta melkoisesti.
Minusta näyttää siltä, että värikkäimpiä ilmaisuja tavalliselle sanomiselle keksivät ne huonoimmat lehdet, joiden kirjoittamisen taso on jo muutenkin todella alhaalla ("Olin teini-ikäinen huumekuriiri!" "Porno-Jooseppi raivostui!").
Kirjoita uusi kommentti