Tuhat sanaa

valvonta/turvallisuus-palveluista jotka ovat tuhoon tuomittuja jo ensimmäisistä suunnitelman poikasesta lähtien. Jos rakennetaan valvontasysteemi, niin on täysin mahdotonta ottaa sellaista tällaisesti innovatiivisena pilottina käyttöön, koska meillä (tai tietääkseni koko maailmassa) ei ole perustavanlaatuisia lakeja ja käytänteitä kerätä, jakaa, käyttää, turvata, salata, tallentaa tällaista tietoa. Tässä pitäisi kansalaisten sanoa tosi jyrkkä EI kaikille tällaisille ihmisen perusoikeuksia koskettaville ehdotetuille palveluille. Ensiksi tarvitaan perusteellinen tietoyhteiskunnan toimintamalli kaikille tasoille (viranomaiset, yritykset, kansalaiset jne.) ennenkuin tällaisten palveluiden järkevyyttä voidaan tarkastella.

Hyväähän näissä usein tarkoitetaan, mutta perinteinen "tuote/palvelu vaan käyttäjille vaan käyttöön ja katotaan miten menestyy"-ajattelu ei toimi, koska ennalta-arvaattomat väärinkäytökset voivat olla hengenvaarallisia jopa kansakunnan mittakaavassa.

Mutta toisaalta, harva valittaa siitä, että sekä USA:ssa, Euroopassa, että Japanissa on voimassa lainsäädäntö, jonka mukaan operaattorin on aina pystyttävä hätäpuheluissa selvittämään puhelimen olinpaikka. USA:ssa tämä tarkoittaa sitä, että *jokaikisessä* myydyssä puhelimessa on *pakko* olla GPS, johon operaattori saa halutessaan yhteyden. (Tai no, jos ollaan tarkkoja, tämä koskee CDMA-luureja; GSM:ille riittää verkkopohjainen paikannus. Vaikutus on sama kuitenkin.)

Kaikki ymmärtävät, että jos hätäsignaali lähtee jostain skuggasta, on ihan kiva, että se Mediheli osaa paikalle ilman että pitää arvata itse missä ollaan. Mutta aivan samalla lailla tätä järjestelmää voidaan käyttää väärin - se vain ei ole yhtä ilmeistä. Kännykäthän ovat niin ubiikkeja, ettei niitä tule edes ajatelleeksi. Se, että joku lisää päälle jonkun RFID-järjestelmän (jonka kantama on äärimmäisen rajallinen, ja josta pääsee eroon dippaamalla sirun folioon, ja jonka infran rakentaminen on turhan kallista), ei *oikeasti* vaikuta tilanteeseen.

Kyse ei siis ole siitä, rakennetaanko valvontasysteemi (koska se on rakennettu jo), vaan se, miten sitä valvotaan väärinkäyttöjen estämiseksi, ja miten ihmiset saadaan ymmärtämään, mitä kaikkea tietoa heistä kerätään ja keillä on pääsy siihen, ja oppimaan, mitkä heidän oikeutensa ovat. Nämä kun ovat myös melko hyödyllisiä juttuja monessa asiassa.

Minusta on erittäin hyvä, että kohde (oli se sitten lapsi tai ei) voi valita olla osallistumatta järjestelmään kääntämällä puhelimensa pois päältä tai viimeisessä tapauksessa laittamalla sirun metallipussiin. On iso ongelma, jos käyttäjä ei halutessaan pääse järjestelmästä pois, mitä tapahtuu esimerkiksi turvakameroiden kanssa.

Hyvä esimerkki siitä, mitä voi tapahtua, on tuore tapaus, jossa mies jäljitti exäänsä valtion laitteilla: http://www.schneier.com/blog/archives/2007/10/government_empl.html

Ja edelliselle kommentoijalle: tässä asiassa kerrankin valtio on liikkunut ripeästi (ja mielestäni ihan järkevästi). Paikkatiedosta säädetään Suomessa sähköisen viestinnän tietosuojalaissa, joka perustuu EU:n direktiiveihin: http://www.finlex.fi/fi/laki/ajantasa/2004/20040516

Lisää esimerkkijä jäljitysteknologioista: matrixx2.01 aiemmin: Englantilaiset koulupuvut satelliittijäljitykseen?