Linkitykset
Arvioi tämä blogimerkintä
Tuija Aalto on helsinkiläinen media-alan ammattilainen, joka seuraa digimediaa työkseen ja huvikseen.
Syötteet
Sula Pinta
Sula Pinta on tilattava ääniohjelma, podcast, median uusista ulottuvuuksista. Noin viikoittain ilmestyvän audio-ohjelmasarjan erityisen kiinnostuksen kohteena ovat uudet 3D-maailmat.
Tilaa podcast
Tilaa blogi
Sisältö on olemassa vain jos siihen voi linkittää
La, 2007-02-17 11:38 — Tuija
Sisältö, johon ei voi suoraan linkittää, menettää tavoittavuuttaan, huomauttaa Fons Tuistra PoynterOnlinessa (Unlinkable Media Lose Reach). GlobalVoices- sivuston perustajajäsen Rebecca MacKinnon kuvaa, miten länsimaisittain erittäin kiinnostava uutinen Kiinasta tuli englanninkielisen blogosfäärin tietoon mutkikkaasti, koska jutun alkuperäinen julkaisija South China Morning Post ei pidä juttuarkistoaan avoimena verkossa (Hong Kong bloggers, the SCMP, and influence on the Web).
Mielikuvani on, että meikäläisittäin taitaa olla suuntaus siihen, että lehdet pyrkivät tarjoamaan tärkeisiin aiheisiin avoimessa netissä linkin, vaikka painetun lehden varsinainen juttusisältö olisikin sitten maksullisen rekisteröitymisen takana. Näin tekemällä verkkolehdet sentään pysyvät jotenkin bloggaajaverkoston linkittämisen piirissä. Digilehdistä, noista linkitysvihamielisistä käytettävyyskammotuksista, en nyt sano mitään.
RSS
Kommentit
Linkit, RSS...
Sitten kun linkitykset on kunnossa, niin sisältö on monille olemassa vain sen voi tilata RSS-syötteenä. Sitten ryhdytään penäämää yleisön read/write-oikeuksia, sillä sisältöhän on arvotonta, jos sitä ei voi täydentää ja kritikoida samassa yhteydessä. Sen jälkeen ihmetellään miksei voida tehdä sanakohtaisia syvälinkityksiä ja miksi ihmeessä tiedotusvälineet eivät ole mukana luomassa semanttista webiä... ;D
Näin on.
Näin on. Saavutettuun ei koskaan saa tyytyä :)
Teknisesti ottaen julkinen
Teknisesti ottaen julkinen sivu voi tosiaan jäädä niin katveeseen että se on käytännössä yksityinen, varmaankin joo.
Jotenkin vaan tuntuu että sitten siinä on juuri se yksi fraasi, jolla joku hakee jota ei ole missään muualla ja pum, oletkin kärjessä tämän hakijan tuloksissa. Jos aihe kiinnostaa löytäjän lähipiiriä, siitähän se linkki sitten lähtee liikkeelle.
Sama ajatus on viissiin kai aika monilla erilaisissa yhteisöissä "vain kavereiden kesken" kommentoivilla ja bloggaavilla on - eihän tätä kukaan muu löydä eikä lue. Yleensä ei, mutta toisaalta sitten mistä sitä koskaan tietää.
Economist ja New York Times etulinjassa houkutussisältöjen ...
Suomessa en ole itse havainnut vielä yhtäkään mediasaittia, joka yrittäisi ao. temppua. Sinänsä olen aivan samoilla linjoilla Poynterin kanssa. Saarekkeinen www-palvelu 'katoaa' ajan myötä. Siis ei netistä vaan hakukoneista ja ihmisten mielistä.
Mitä tulee nahkeisiin mediasaitteihin, jotka yrittävät maksimoida sekä valenäkyvyyden www:ssa että maksavat lukijat, kärkipäässä ovat muun muassa nakkikioskit New York Times ja Economist. Edellinen tarjoaa usein viikon verran maksuttomasti kalaa, sitten joko maksuttoman rekisteröitymisen kautta tai maksuartikkelina. Jälkimmäinen taasen tarjoaa Google-löydöksistä tyylipuhtaasti vain tilaajien reggauskentät.
Pahaa-aavistamaton satunnainen bloggaaja ei voi tietää New York Timesin 'linjausta'. Itse olen vähentänyt läpyskän www-linkittämisen minimiin.
Linkitys ankarasti kielletty
Pirkan jutun kommenteista menin lukemaan viimevuotisen Linkitä kieltäjä - kampanjan sivuja.
Näinköhän monet verkkojulkaisijat ihan tosissaan vieläkin kieltävät syvälinkittämisen sivuilleen? Ymmärtäähän sen, siitä näkökulmasta että verkkopalveluita pitää voida muuttaa ja muuttaessa niiden sivurakenteet muuttuvat ja kaikki linkit rikkoutuvat. Mutta onko kielto todella parempi tapa kuin mahdollisesti varoittaa siitä että syvälinkittäjän pitää varautua päivittämään linkkinsä aika ajoin?
No, tämä meni nyt asiasta sivuun, alunperinhän kyse oli verkkolehtisisällöistä, joille julkaisija oletettavasti toivoo paljon lukijoita. Jokainen tietenkin luo omat liiketoimintamallinsa itse ja jos vakaasti uskoo siihen että eristäytymällä saarekkeeksi voi jotakin voittaa, minkäs sille sitten voi.
Mieleni tekee verrata tällaista eristäytymistä fyysisen kaupan lainalaisuuksiin: esim. autokaupat, huonekalukaupat ja kaikenlaiset kulutustavarakaupat ovat viime vuosikymmeninä kimppuuntuneet isoiksi automarketalueiksi tai ostoskeskuksiksi, koska on ymmärretty, että keskittymät lisäävät asiakasvirtoja. Verkossa uutisaggregaatit kuten Google ovat näitä keskittymiä.
Kirjoita uusi kommentti