Sosiaalinen media työssä: Kahden paikkakunnan tiimi chattaa Skypellä

Niille, jotka ovat eläneet nuoruutensa ilman internetiä, sosiaalisen median työkalujen käyttöön ottamisen kynnys on korkea. Kännykkää ja sähköpostia on opeteltu käyttämään ja ne tuntuvat orjuuttavan jo ihan tarpeeksi - vieläkö tässä pitäisi sitoa itsensä tiukemmin verkkoon?

Jos työrooliin kuuluu verkostoitumista ja jos työ edellyttää jatkuvaa uuden tiedon etsimistä ja omaksumista: kyllä. Sosiaalinen media on otettava haltuun, ja aloittaa kannattaa mielummin ennemmin kuin myöhemmin.

Mistä aloittaa silloin, kun koko ilmiö ärsyttää enemmän kuin houkuttaa? Oma ehdotukseni on internetpuhelu-pikaviestiohjelmisto Skype. Sen käytön ilmeiset hyödyt avautuvat nopeasti. Keskisuomalaisen ja Savon Sanomien verkkotiimi käyttää Skypeä työviestintään. Kahden paikkakunnan tiimit hioutuvat Skypen chatissa hyvin yhteen, kertoo verkkotuottaja Kirsi Hakaniemi.

Videolla myös esiintyvä Jyväskylän sivistystoimen tiedottaja Antti Laukkarinen edustaa tyypillistä esi-internetpolven suhtautumista sosiaaliseen mediaan. Aloittaminen on ison kynnyksen takana, rekisteröityminen tuntuu vaivalloiselta, ei ole nikkiä eikä oikein sopivaa kuvaakaan.

Tapasin Hakaniemen ja Laukkarisen perjantaina Jyväskylässä Julkisen alan tiedottajien JATin viestintäpäivillä.

Jaikussa ehdotetaan aloittelijoille LinkedIn - bisnesverkostoa, Facebookia ja blogien lukemista ja kommentoimista. Blogihakemisto Blogilista onkin varsin suositeltava paikka ensimmäiseksi askeleksi: siellä voi ruksata vaikkapa tämän Tuhat sanaa - blogin ja muutaman muun mediablogin suosiksikseen.

Verkkoviestinnän uusia ulottuvuuksia käsittelevässä Sula Pinta - nettiradio-ohjelmasarjassamme on käsitelty työelämän mediavälitteisyyttä tänä keväänä kahdessa jaksossa: #16 Työelämän virtualisoituminen ja #19: Työ ja elämä pelinä.

Kommentit

Kuvan kyllä saa ja vakinikki helpottaa eloa verkossa

Laukkarisella on varsin realistinen asennoituminen hommaan. Jaikun kulttuurissa on ok suomijaikuskenessä näköjään sekä olla oikealla nimellään että nikillä liikkeellä ja samoin kuvien suhteen käyttää omaa pärstää tai sitten jotain ihan muuta kuvitusta.

Kuvia on usein organisaation sivuja tai julkaisuja tai kulkukortteja varten kumminkin räpsitty. Tuosta videostakin olisi voinut napata kuvan tarvittaessa. Nykyisin kameroita on niin paljon ja viel kännyt & läppäreiden webcamit päälle, että kyllä sellaisen saa hommattua tiedottajapersoona, jos haluaa.

Kyllä sen kuvan löytää, mutta ei se äkäseen näpsästy ehkä ole niin hieno sitten. (Syy siihen miksi mun Flickr/Last.fm-avatarkuva on yksinkertainen mustavalkoinen siluetti on, että alkuperäinen on peilin kautta vessassa kaverilla näpätty kuva, kun vaan tarvittiin passikuvamainen kuvake, jota sit pystyi jatkojalostamaan.)

Pysyvähkön nikki-identiteetin syntyminen on sikäli kätevää, ettei aina tarvii keksiä uusia nimiä, vaikka toki niin saa tehdä. Aihetta käsittelet vissiin lisää tuolla uudemmassa merkinnässä, luen sen seuraavaksi.

Mä yritän aina tuijan ehättää

Mä yritän aina tuijan ehättää ekana varaamaan joka paikasta, viimeksi ärsytti Blip.tv:ssä kun siellä oli joku ihan muu ehtinyt ensin :/

Mut saa siinä kyllä tarkkana olla. Suviko on persoonallinen, on hyvä mahdollisuus olla se yksi ja ainoa Suviko pitkin poikin, ilmeisesti?

Sulla muuten varmasti olisi lisättävää tuohon nikki-lastuun, kerroithan just taannoin siitä että monilla on jostakin vanhasta roolipeliroolista vaikkapa nikki, vokaalit poistettuna, vai miten se meni?

Fantsu- ja scifi-kirjoista löytyi usein nikit 90-luvulla

Suviko on ensimmäinen sähköpostitunnukseni, joka syntyi 1994 Freenetin Unix-systeemin automaatin ehdottamana yhdistelmänä suku- ja etunimeä. Joskus on luultu, että se johtuisi japani-intoilusta, mutta ei - eihän se ole edes mahdollinen nimi japanin kirjoitusjärjestelmässä. Se on aika usein vapaana, joo, kun aikaisin on liikkeellä. Toisaalta Suvi Korhonen hukkuu massaan. Just Matnel kysyi olenko hänen assaroimallaan kurssilla, jolla on vissiin sitten jompikumpi HY:n valtiotieteellisessä olevista kaimoistani.

Moni 90-luvun puolivälissä tai lopulla verkkoon ilmaantunut otti käyttöön fantsu- tai scifi-kirjallisuudesta, elokuvista tai peleistä nimen. Osa on niistä sittemmin luopunut. Jahapaula on ollut jahapaula vasta vuoden tai kaksi. Aiemmin Salla oli vuosia verkossa Tindomere. Moision Aleksin muistan irkanneen nimellä frodo_, kun tutustuttiin. Ja joo, mulla on ollut vaihtoehtoinen nikki irkissä Chani (Dyyni-kirjat), jota käytin lyhyen aikaa '97 - '98.

Osa on muuttanut ysärinikkiään käyttökelpoisemmaksi eli uniikimmaksi ja vähemmän korniksi. Killeri on edelleen Killeri, mutta Ripper on rpr ja nemesis muuttui Neme:ksi. Myös dst:n nimi on syntynyt tiputtamalla vokaalit pois. Saa arvuutella Ollille mikä alkuperäinen sana oli. :) Kolmikirjaimisia nikkejä on mun tuttavilla paljon. Tyypillisesti myös ihmisillä on irkkinikki@iki.fi-osoite, kuten Yoellakin.

Joillekuille on tarttunut roolipelihahmon nimi nikiksi. En nyt ihan varmaksi muista, mutta taisi olla ainakin Lynoure ja ehkä Irrettekin noita. Ja molemmat ovat vaihtaneet nikin osaksi virallista nimeään eli toisiksi vai kolmansiksi nimiksi. Mun yksi vaihtoehtonikki nykyisinkin on D&D-hahmolta lainattu Nurili.

Oma työporukkani jakautuneena

Oma työporukkani jakautuneena Helsinkiin ja Turkuun käyttää sujuvasti yhteydenpitoon mm. GoogleTalkia, SKypeä ja Adoben Connect Prota. Välillä yrittää pysähtyä ihan ihmettelemään, kuinka sujuvasti kaikki kuitenkin käy, vaikka työyhteisön jäsenet enimmäkseen eivät ole tätä "sosiaalisen median sukupolvea". Toisaalta itsekin koen kasvokkaiset tapaamiset edes välillä varsin tärkeiksi ilmapiirin luojiksi ja asioiden edistäjiksi.

Nikki-identiteettiongelmia syntyy kyllä, kun samoja palveluja käyttää sekä yksityishenkilönä että työjutuissa :)

jahapaula kuin te ootte niin tepeviä etäkonferenssaajia?

Suviko, kiitos nikkikatsauksesta, kiinnostavaa!

jahapaula, saako udella mistä tuo sun viehko nikki tulee?

Ja kerro ihmeessä, miten teidän työporukka on päässyt siihen pisteeseen, että GTalkin, Skypen ja Adobe Connect Pron käyttö on "sujuvaa"? Mitä se on edellyttänyt? Joskus firmoissa olen kuullut valiteltavan, että jonnekin neukkariin hankitut videokonferenssilaitteet pölyttyvät käyttämättöminä kun jengi sitten kuitenkin syystä tai toisesta raahautuu livenä paikalle mielummin. Pitääkö laitteiden olla omassa työhuoneessa omalla koneella niin että voi luottaa siihen että kukaan muu ei ole käynyt sotkemassa asetuksia välillä vai mistä se on kiinni?

Nikki ja työkuviot

Heh, jahapaula-nimestä on kiittäminen paremman puoliskon vaaria, joka kuuli uuden minikokelaan nimen puhelimessa ensimmäistä kertaa. Tyyliin "Mikäs sen tytön nimi on?" - "Salla" -"Jaha, Paula" :)

Hankala nähdä koko matkaa työporukan sopeutumisesta teknologiaan kun omaa näkövinkkeliä on vain kohta kahden vuoden ajalta. Mutta asiaan varmasti vaikuttaa se, että kaikki ovat virtuaaliopetuksen ja opetusteknologian kanssa jotenkin tekemisissä, joten uudet välineet tulevat jotain kautta eteen. Lisäksi aikaisemmin talossa oli it-tyyppi, joka aktiivisesti ajoi uusien välineiden puolia ja kävi niitä muille asentelemassa. Asennetta ja valmiutta kokeilla tarvitaan kyllä ehdottomasti kaikilta, muuten ei se pelkän skypen asentaminen auta. Tietysti myös etäisyys on pakottanut.

Videokonferenssin vääntäminen pystyyn konffalaitteilla ennen acp-aikaa oli kyllä aika vaivalloista, joten ei ihme, että jäävät nurkkiin pölyttymään. Selainkäyttöliittymä tai edes omalle koneelle asennettava ohjelma madaltaa kynnystä kyllä huomattavasti.

Just, niinpä. Uusia vehkeitä

Just, niinpä. Uusia vehkeitä ja toimintatapoja täytyy kyllä jonkun juurruttaa ihan olan takaa, ja käyttäjien täytyy saada niiden käyttämisestä onnistumisen kokemuksia, arvaan ma. Yllättäen tajuan että en itse ole töissä etäneuvottelusoftaa tähän asti käyttänyt. Vapaa-ajan verkkoaktiviteeteissa on tullut tuota Adobe Connect prota kokeiltua Sun äitis järjestämässä varjoblogimiitissä ja Skype on aktiivikäytössä viikoittain kaikenlaisessa viestintätarpeessa.

Videoneukkarit kovassa käytössä

Meillä jengi työskentelee tiimeissä, mutta neljässä lokaatiossa Tukholmassa, Ahvenanmaalla ja Helsingissä. Videoneukkari on tosi kovassa käytössä ja toimii hyvin. Meillä on myös systeemi, jossa videoyhteyden ohella kalvot yms. esitysmatsku näkyy muilla seinillä. Sanoisin, että kun on tarve kommunikoida -- video on paljon-paljon parempi kuin pelkkä ääni. Videosysteemillä näkee tutut toisessa päässä ja voi zoomata näyttääkseen juttuja myös off screen.

Ed. työpaikassa meillä oli myös toimipisteitä eri puolella Suomea, mutta nämä porukat eivät kovin aktiivisesti toimineet yhdessä. Siksi ei ollut selkeää syytä tai perustelua = motivaatiota opetella härveleitä käyttämään eikä niitä myöskään kovin innokkaasti käytetty.

Kirjoita uusi kommentti

Tämän kentän sisältö näkyy ainoastaan sinulle ja ylläpidolle
  • Allowed HTML tags: <img> <a> <style> <div> <br> <p> <caption> <span>
  • Automaattinen rivin/kappaleen katkaisu.

Lisätietoa sisällön esitysmuodosta

Syndicate content Syndicate content