Tuhat sanaa

Avainsanoitin Flickr-kuvia tänään reippaasti minäkin, se tuntuu hyödylliseltä. Vielä kun entistä useampi oppisi avainsanoittelun taidon, niin kiinnostavat kuvat löytyisivät helpommin. Ja entistä useampi kotimainen sivu ottaisi avainsanat käyttöönsä. Ehkä joskus kaukana tulevaisuudessa kotimaiset sanomalehdetkin lisäävät nettiuutisiinsa avainsanoja, toivoisin sitä ainakin.

Avainsanoilla on kyllä kääntöpuolensakin, Flickr rajoitti äskettäin avainsanojen määrän 75 kappaleeseen per kuva, jotteivat hieman turhan innokkaat käyttäjät enää tarjoaisi kuviaan satoihin eri avainsananäkymiin. Joilla ei välttämättä enää itse kuvan aiheen kanssa ollut mitään tekemistä.

Tulin tänään laittaneeksi jonkun linkin del.icio.usiin. Tägit luovat turvallisen tunteen siitä, että asia on tallessa ja mahdollista löytää myöhemmin, vaikkei sitä todellisuudessa koskaan etsisikään. Enemmän olen tänään hyötynyt toisten tägeistä, joita seuraamalla on löytynyt mielenkiintoisia juttuja.

Semanttiseen webbiin taitaa kuitenkin olla vielä matkaa, vaikka ahkera täggääminen voi sen tuloa vähän vauhdittaakin.

Täytyy ymmärtää, että kun puhutaan täggäämisestä, puhutaan kielestä ja kielen perustavaa laatua olevista ominaisuuksista, kuten siitä, että se on samaan aikaan poissulkevaa että inklusiivista. Joku voisi sanoa, että se johtuu kielen metaforisesta luonteesta. Samoin on kai hyvä ymmärtää, että ihminen voi muokata kieltä ja sen käyttöä, kieli ja sen käyttö voi muokata ihmisen havaintoa todellisuudesta, tai jotain sinnepäin.

Mielestäni tärkeintä täggäämisen yhteydessä pitäisi ymmärtää, että mikä on verbaalisten luokittelujärjestelmien, nimeämisen, lajittelun, kategorioiden, yms. olemassa olon kulttuurilliset ja sosiaaliset syyt? Weinbergerin läppä on ihan oikeassa, mutta kyseiset asiat ovat jo aika lailla pitkälle vietyjä tapoja järjestää asioita ja todellisuudessa on olemassa parempiakin, "matalamman" tason tapoja järjestää juttuja.

PerttuT, kun väität, että pitäisi tehdä sanastotyötä, kerropa minulle fiksuna, kuka tuota sanastotyötä sitten tekisi? Ja vielä oikeammin, voisitko määritellä, mitä kaikkea tuo sanastotyö sisältää? Ja lopuksi, minkälaisia ennakko-oletuksia maailmasta, kielestä, kulttuurista ja asiantuntemuksesta ajatus "sanastotyöstä" pitää sisällään? Aina voi elätellä kuvitelmia utopiasta, jossa asiat pysyvät oikeissa karsinoissa. Todellisuus on kuitenkin toisenlainen.

Tuija, jos haluaa ymmärtää, mistä täggäämisessä on kyse, ei kannata kuunnella insinöörien, web 2.0 "social bookmarking" huuhaatyyppien jauhamista, eikä varsinkaan semantic web "tietojenkäsittelytieteilijöiden" läppää. Ei myöskään kannata kuunnella/katsella institutionaalisten informaatiotietelijöiden, kuten kirjaston- tai arkistonhoitajien juttuja eikä ammattilais- tai asiantuntijanäkökulmaa tiedon organisointiin edustavien tyyppien juttuja. Ketä sitten kuunnella? :)

Jos haluaa oikeasti ymmärtää, voi lukea Bowkerin ja Starin loistavan teoksen "Sorting Things Out" (pitäen mielessä, että kyseessä on jälleen yksi ammattikontekstiin sijoitettu tutkimus, jolla ei kovinkaan paljon ole tekemistä perustallaajan kanssa - tai ehkä onkin). Jos haluaa ymmärtää enemmän, voi lukea Bowkerin teoksen "Memory practices in the sciences".

Muun muassa viiman esiinnostaman tägispämmin vuoksi vastaan itse omaan retoriseen kysymykseeni semanttisesta webistä: ei.

Anssi, saavutus tuokin lajissaan :)

Pirjo, totta, toisten tägien perässä kulkeminen on hauska löytöretki

PerttuT, täytyy kompana v:tä siinä, että eikö kieli itsessään jo perustu yhteisesti sovittuihin merkityksiin - miksi mitäkin asiaa kutsutaan? Jos osa ihmisistä kutsuu farkkuja denim-housuiksi ja toiset dongareiksi, niin henkilöt itse näkevät asian niin eri näkökulmista että ero on tarpeen. Miksi luoda verkkoa varten rajallisempi merkitysmaailma.

v, kiitos kirjavinkistä, pannaan korvan taa

Nicolas, ei ole Flickr suomen museot online, mutta kumman verkkopalvelussa on enemmän kävijöitä ja kiinnostavampaa sisältöä?

ESP Game on yks mielenkiintoinen kokeilu tagittaa kuvia. Siinä on netissä peli, jossa kaksi satunnaista pelaajaa näkee saman kuvan ja yrittää sen perusteella arvata saman sanan == tagi kuvalle. Pisteitä saa sen perusteella kuinka nopeasti sen pystyy tekemään. Toimii ilmeisesti suhteellisen hyvin, tai ainakin paljon paremmin kuin automaagiset systeemit.

- Kuvahaku joka perustuu ESP Gamen indeksiin.
- The ESP Game
- ESP Game wikipediassa
- Google Tech Talk Video: Human Computation (juttu ESP Gamesta alkaa 8min 30sek kohdalta)

Tuija: katos muuten toi google tech talk video, se on jännä.

Erkka, juuri mainitsemasi yksityisten kuvien ja kuvahaun mahdollistaminen samalla järjestelmällä on syy siihen, miksi Flickr on niin menestynyt! Mietipä populaarimusiikin kenttää ja erityisesti genren käsitettä: jokaineinen meistä omaa henkilökohtaisen käsityksen esim. siitä, mitä pop genre pitää sisällään. Tai rock-genre. Kuitenkin joku pop-genreen kuuluva kappale voikin todellisuudessa olla vaikkapa räpiä, soulia, discoa ja vielä jotain muuta.

Kun säveltäjä säveltää kappaleen, hän on tietoinen tästä genrejärjestelmästä ja genrejen konventioista. Siksi hän pyrkii noudattamaan niitä, mutta hieman rikkomaan niitä. KUN hän luovuttaa nuotit muusikolle, muusikko saattaakin soittaa oman osuutensa kappaleesta hieman jazzahtavasti. Kappaleen päädyttyä musiikkikriitikolle, tämä määrittelee sen eri tavalla. Levykauppias laittaa sen johonkin sopivaan hyllyynsä. Ja jokaisen kuluttajan mielestä se kuuluu johonkin kummalliseen kategoriaan, kuten kutumusaan. :)

(OK, ei välttämättä paras esimerkki, mutta ei jaksanut miettiä parempaa)

Pointti on se, että luokittelut/nimeämiset ovat konventioista ja (ammatti)käytännöistä riippuvaisia. Jos lukee tuon Bowkerin ja Starin kirjan, ymmärtää, mikä rooli luokittelujärjestelmillä on: miksi ne ovat olemassa ja mitä niiden olemassaolo edellyttää. Ei ole olemassa all-inclusiivisia luokittelujärjestelmiä, vaan konventionaalisia ja rajattuja sellaisia, jokaiseen kontekstiin on olemassa siihen hyvin sopiva luokittelujärjestelmä.

Flickr pystyy vastaamaan tähän potentiaaliseen sekasoppaan EI keksimällä maailman parhaan luokittelujärjestelmän VAAN riittävän hyvän järjestelmän, joka hyödyntää ymmärrystä luokittelusta ja (ihmisten ja kuvien) ryhmittymisistä ja linkkejä.

Flickrin toimivuus perustuu hypoteesille epätäydellisestä maailmasta, jossa on epätäydellisiä ihmisiä ja epätäydellistä metadataa ja epätäydellistä kieltä. Kun tämä on hypoteesi, miten voimme luokitella ja ryhmitellä kuvia? Tai oikeammin, miten kuvat ja ihmiset järjestyvät tai ne voidaan järjestää parhaiten ja mikä on työnjako käyttäjien ja informaatiojärjestelmän välillä? Ja kun kokoelma kasvaa ja sen sisältö muuttuu ja laajenee diversiteetiltään niin entäs sitten? :)

Nykypäivänä vaan kieleen liittyvät jutskat otetaan niin itsestään selväksi. Kaikki on kielen kanssa tekemisissä lapsuudesta asti. Esimerkkinä nimeäminen. Kaikilla asioilla on nimi. Ihmisilläkin on nimi. Mutta entäs jos ei oliskaan nimiä tai nimeämiskäytöntöä? Mitenkäs sitten järjesteltäisiin juttuja? Jotta nää asiat voisi kelata uusiksi bittipuolelle, pitää tajuta, miksi nykysysteemit on rakennettu, mihin sosiokulttuurillisiin konteksteihin ne on rakennettu ja kuka ne on rakentanut. Eli miksi asioita nimetään.

Puuh. Tais tulla sanottua kaikki.

PS. Tässä pari kriittistä (ja hauskaa) artikkelia metadatasta:
Dick Bulterman: Is it time for a moratorium for metadata?
Cory Doctorow: Putting the torch to seven straw-men of the meta-utopia
Clay Shirky: Ontology is overrated.

Kannattaa lukea noi jutut ja miettiä, että mitä niillä on yhteistä. Sieltä se vyyhti lähtee avautumaan.

PPS. Googlen PageRank on kans aika siisti juttu, mutta se onki toinen tarina. :)

Human computation onkin vinkeä juttu, katsoin videon ja leukani loksahteli silleen että "no hei, tietysti noinhan se pitää tehdä". Kiitos linkeistä Zache :)