Tuhat sanaa

Maikkarin netin kolumnisti Roman Schatz äimistyi, kun tuttava ilahtuneena kiitteli että kiva kun sinäkin viimein liityit Facebookiin. Joku muu oli hoitanut homman kirjailijan puolesta ja alkanut kerätä kavereita (Fakebook!).

Schatz otti ensin yhteyttä poliisiin, josta ohjattiin kuitenkin ottamaan yhteyttä palvelun tarjoajaan. Facebook poisti väärennetyn profiilin kahden vuorokauden sisällä.

"Toivottavasti tuoreeltaan tukahdutettu identiteettivaltausyritys oli vain harmiton pila," kirjoittaa kolumnisti ja pohtii: "Mutta mitä jos joku skitsofreeninen digirikollinen suunnittelee sairaassa mielessänsä tuhoavansa elämäni kommunikoimalla selkäni takana ystävieni kanssa, lypsämällä salakavalana työhöni liittyvää tai henkilökohtaista arkaluontoista tietoa?"

Schatz käyttää termiä identiteettivaltausyritys. Verkossa toisena henkilönä esiintyminen onkin eri asia kuin identiteettivarkaus, josta kansalaisia on neuvottu suojautumaan niin kauan kuin sähköistä asiointia on ollut. Tietosuojavaltuutetun toimiston vuonna 2005 julkaisema ohjelehtinen "Mikä on identiteettivarkaus" keskittyy neuvomaan, miten estää henkilötunnuksen tai palvelujen käyttäjätunnuksien joutumista vääriin käsiin.

Melkoista vahinkoa voi syntyä myös siitä, että sinuksi tekeytyvä pumppaa ystäväpiiristä arkaluonteista tietoa elämästäsi feikkiprofiilin avulla. Sosiaalinen manipulointi on niin tuloksellista siksi, että emme osaa varautua moiseen. Elämästä tulee hankalaa, jos joka ainoaa tulevaa sähköpostia ja ystäväkutsua pitää epäillä. Verkon ystäväkirjat ovat jo niin arkinen osa viestintää, että oikeasta elämästä ennestään tuttu nimi kytketään mielellään kaveriksi. Harvemmin tulee hetimiten tarkistettua toista, jo todennettua kanavaa pitkin, että kontakti oli aito. Pitäisi ehkä ottaa tavaksi.

Liike-elämän verkostoitumis- ja suosittelemispalvelut kuten LinkedIn perustuvat siihen, että henkilö tiedetään ja maineensa tunnetaan. Ystävien ystävät ovat turvallisia yhteistyökumppaneita, käy logiikka. Näin onkin niin kauan, kunnes verkostossa tulee vastaan heikko lenkki: joku, joka kytkee kontakteja ilman, että on tosielämässä muuten tekemisissä tyypin kanssa.

Varmistatko sinä toista kanavaa pitkin ystäväpyynnön lähettäjän profiilin aitouden? Tuntuisiko sinusta oudolta, jos saisit tarkistuspuhelun vastauksena ystäväpyyntöön? Vai tuntuisiko se tunkeilevalta?

Onko itsellesi sattunut vastaavaa tai tiedätkö tuttavapiiristä jonkun, jonka nimissä on netissä esiinnytty tämän tietämättä?

Maailmankuvia - blogin Vivikka Richtillä on arkikokemus verkkoidentiteetin luomisen tärkeydestä: "Hyvän ystäväni kanssa pohdimme juuri google-kerrointa. Päivitimme yhteisten tuttujemme kuulumisia ja olimme tehneet saman havainnon: jos tyyppiä ei löydy googlella, hänellä ei todennäköisesti mene kovin hyvin. " Richt kavereineen tekee tosin myönnytyksen iän perusteella: "Tai sitten hän on jo nelikymppinen tai yli.. "

Arvotutkija Martti Puohiniemi asettaa luontevan verkkoläsnäolon kolmen kympin tiimoille puhuessaan hiljakkoin Luova luokka - ohjelmassa viestintämuurista, joka erottaa kaksi sukupolvea: ne, joille netti on lähinnä asiointia varten ja ne, jotka nauttivat luontevasta vertaisviestinnästä paitsi kuluttaen, myös tuottaen sisältöä itse.

Tässä blogissa aiemmin:

• Verkkoidentiteettiä luomaan? Miksi vaivautua?