Tuhat sanaa

"Tiedän, että sensuroit kaikki sosiaalista mediaa kritisoivat kommentit mutta kirjoitan sellaisen silti", lähestyi ilman nimimerkkiä kirjoittanut kommentoija Tuhat sanaa -blogia tänään. (Kyllä, poistin kommentin asiayhteydestä, johon se ei liittynyt - kiitos kuitenkin juttuideasta).

"Miksi ihmeessä jokaisen täytyy tunkea jokaiseen tweettiinsä nyt #jourfut hashtagi? Eihän sen mistä ihminen tweettaa pitäisi olla ihan näin tärkeää vaan tärkeämpää olisi se mihin asia liittyy ja käyttää hashtageja sen mukaan."

Tähän ei ole paljoa lisättävää. Jos käyttäisin blogissani hymiöitä, sellaisen paikka olisi tässä.

Hashtag eli risuaita on siis tapa ripustaa oma viesti virtuaaliselle kanavalle internetin tietovirroissa löytyäkseen esimerkiksi jonkin tietyn tapahtuman tiimoilta keskustelevien yhteisestä viestivirrasta.

• Katso: Twitterin lyhyt kielioppi: @, RT ja #

Esimerkkejä

Hashtag Bambuser-videon otsikossa

Hashtag seminaarijärjestäjän Tweetissä.

Läheskään kaikkia kuvia, joita on voinut luvallisesti ottaa, ei voi julkaista ilman lupaa.

Kuvan, johon myyjällä on tekijänoikeudet ja jonka kuvassa olevat kohteet hän joko omistaa tai hänellä on oikeudet niihin ja jossa olevilta hänellä on julkaisulupa ja joka ei loukkaa ketään, voi huoletta myydä mihin tarkoitukseen vain. Jos yksikin ehto jää toteutumatta, pitää olla varovainen.

Tällaisia neuvoja jakaa tammikuussa 2009 ilmestynyt DIGIKUVA - myynti, osto & käyttöoikeus - teos, jonka ovat kirjoittaneet Timo Suvanto, Olli Rinne ja Sakari Mäkelä.

Kirja on kiinnostava tietopaketti valokuvauksen harrastajalle, joka miettii, voisiko harrastuksesta jossain vaiheessa saada hieman lisätienestiä.

Kirja kokoaa valokuvan käyttöoikeuksiin liittyvää juridiikkaa tekijänoikeudesta yksityisyyden suojaan.

Kirjassa käsitellään mm.

• Myyntikuvan tekniset vaatimukset
• Kuvien kysyntä ja hinnoittelu
• Myynti ja markkinointi
• Sopimukset, palkkiot ja verotus

Kirja esittelee muutamia valokuvaamisellaan tienaavia henkilöitä sekä potentiaalisia ostatahoja kuten paikallislehti, mainostoimisto tai kuvatoimittaja. Esimerkiksi Anita Kokkila WSOY Oppimateriaalit Oy:ssä kertoo, että jos tarvittavia kuvia ei löydy yhtiön omasta kuvapankista, seuraavaksi pengotaan kotimaiset kuvatoimistot ja kuvapankit. Valokuvaajan, joka haluaa töidensä löytyvän, on paneuduttava metadataan. Hakusanoitus on kuvakaupan a ja o. "Vain hyvillä ja keskeisillä hakusanoilla voidaan kuva löytää".

Keskimääräinen hyvä oppikirjakuva esittää nuoria ihmisiä tekemässä jotain arkipäiväistä. Arkisista aiheista kuten "geologi työssään" on kuulemma pulaa.

DIGIKUVA - myynti, osto & käyttöoikeus on mukana Vierityspalkin toimituksen kokoamalla Digimedia-alan raportit ja lähteet 2009 - listalla, josta on hyvä tarkistaa, mitä viime vuonna ilmestynyttä kannattaa panna lukulistalle.