Tuhat sanaa

Jaiku - repliikkini Helsingin Sanomien kirja-arvioon Chris Andersonin Long Tail - teoksesta poiki mielenkiintoisen keskustelun siitä, johtaako laaja tai lähes loppumaton valikoima saatavilla olevaa sisältöä ihmisten tyhmistymiseen ja yhteiskunnan ja demokratian romahtamiseen. (Tällaisiakin väitteitä kuulee vakavalla naamalla esitettävän.) Alla joitakin kyseisen jaikukeskusteluketjun kirvoittamia ajatuksiani aiheesta.

Chris Andersonin muotoileman Pitkän hännän teorian keskeinen ajatus on, että digitaalisen myyntiluettelon selaus- ja verkko-ostosmahdollisuus lisää myytävien tuotenimikkeiden määrää ja siten kasvattaa myyjän liiketoiminnan potentiaalia, koska se mahdollistaa uusien ja yllättävienkin löydösten ja ostosten tekemisen.

Fyysisen maailman kaupoissa hyllytila on rajallinen, eikä tuotteiden kaikkia toisiinsa yhdistäviä tekijöitä voi fyysisessä kaupassa osoittaa. Näin ollen asiakas ei koskaan välttämättä joudu kosketuksiin sellaisen tuotteen kanssa, joka ei ole kovin suosittu eikä näyttävästi esillä, mutta joka kuitenkin voisi kiinnostaa häntä paljon.

Kaupoissa tuotteiden löytymistä edesauttaa luokittelu. Lainatakseni David Weinbergeria: mihin kategoriaan kuuluu sotahistoriallinen keittokirja? Sodankäynti, logistiikka, keittotaito, historia - ja kenties vielä muutama muukin luokka, jotka eivät tätä kirjoittaessa tule mieleen. Digitaalisessa kirjakaupassa teos voidaan luokitella näihin kaikkiin, mutta oikeassa kirjakaupassa menisivät paikat sekaisin, jos kaupassa olevista yhdeksästä niteestä vaikkapa kolme kappaletta olisi yhdessä kaupan nurkassa, kolme toisessa hyllyssä ja loput kolme kolmannessa. Epäjärjestelmällisenä ja luokittelukyvyttömänä kansalaisena uskon lujasti Weinbergerin teesiin "Everything is miscellanious".

Pitkän hännän teoriaan voi liittyä myös helposti arvovärittyvä keskustelu yleistiedon ja yleissivistyksen suhteesta erikoistietoon ja erikoissivistykseen. Missä pisteessä yhteiskunta romahtaa, kun kaikilla tiedossa olevien tosiseikkojen määrä pienenee sen kustannuksella, että jokainen kansalainen uppoutuu yhä syvemmälle omalle kiinnostuksensa sektorille?

Joukkoviestintään sovellettuna pitkän hännän teoria tarkoittaisi sitä, että valtavat määrät ihmisiä kuluttavat joitakin suosituimpia mediasisältöjä (L-käyrän huippu), minkä jälkeen valtavat, käytännössä rajattomat määrät erilaisia, eri lähtökohdista tuotettuja niin ammattimaisia ja kaupallisia kuin amatöörimäisiä ja epäkaupallisia mediasisältöjä kiinnostaisivat vain kourallista ihmisiä kukin. Yhteisten mediakokemusten määrä olisi vähempi, minkä ohella kaikilla olisi omia henkilökohtaisia mediakokemuksia, joita muilla ei itsestäänselvästi olisi. Voidakseen keskustella näistäkin sisällöistä kaverin kanssa, olisi ensin vinkattava sisällöstä kaverille ja saatava tämänkin lukemaan / kuuntelemaan / katsomaan se. Näinhän edistyneet verkkomedian käyttäjät jo toimivat, minkä ymmärtäminen on joillekin edellisten vuosikymmenten mediakulutuksen logiikkaan juuttuneille vaikeaa.

Jotkut näkevät uhkakuvia siinä, että perinteinen massamedia alkaisi antaa ihmisten itse määritellä, mistä niiden kattamista aihepiireistä asiakkaat haluavat lukea / kuunnella / katsella. Nythän joukkoviestimet luovat meille arkeen agendaa pyrkimällä uutisoimaan sen, mitä "kaikkien pitaisi tietää" ja mitä suuret tai valitut pienemmät yleisöt mahdollisesti haluaisivat tietää. Usein arvaus osuu oikeaan: lehtien etusivuilla ja uutislähetyksissä on usein hyvin monia ihmisiä kiinnostavia ja yleisesti ottaen merkityksellisiä asioita.

Joukkoviestimien yleisösuhde nakertuu pikku hiljaa, mutta yleisökadosta on vielä liian aikaista puhua. Se ei silti tarkoita, etteikö joukkoviestimien kannattaisi kehittää palvelujaan uusien yleisöjen odottamalle laatutasolle.

Joukkoviestinten roolista keskusteltaessa ja räätälöinnistä puhuttaessa keskitytään usein ääripäihin: joko kaikki on räätälöitävää tai mikään ei ole räätälöitävää. Kuvasta tulee näin kovin mustavalkokoinen.

Nytkin joukkoviestimet keräävät palstantilkkeeksi tai lähetysajan täytteeksi mitä ihmeellisempää triviaa. Yksikään toimitussihteeri tai makasiiniohjelman tuottaja ei voi kirkkain silmin väittää mitään näitä "mies kosi strutsia" - palstanpäitä yleisesti merkittäviksi. Jos joukkoviestimet pystyisivät näppärästi ja kustannustehokkaasti tarjoamaan osittaista sisältöjen räätälöintiä nykyversioissaan, ne olisivat enemmän kuin iloisia voidessaan antaa yleisöjensä itse määrätä, minkä sortin tietoa niille taittopaloina tyrkätään. Mutta kun eivät voi; sellaista filtteritoteutusta ei vielä joukkoviestimien tuotanto- ja julkaisujärjestelmissä ole käytössä, vaan jonkun toimituksessa täytyy nekin sisällöt valita, toimittaa ja taittaa.

Verkkomedia tulee valikoivan mediakuluttajan avuksi toisesta ääripäästä tarjoten kaiken räätälöitäväksi. Halutessaan oman editionsa modulaarista tyrkkymediaa joutuu kokoamaan sisältöpakettinsa itse rss-aggregaattoriinsa, Google Readeriinsa tai Amppariinsa. Minusta olisi hienoa saada joltakin toimituksellisesti arvostamaltani mediatalolta käyttööni yllä kuvaamani kaltainen puolitiehen tuleva ratkaisu, jossa toimitus taittaisi framille tärkeimmät yleisuutiset ja siinä rinnalla näkisin itse filtteröimääni sisältöä niin paljon kuin itse haluaisin. Miltäköhän suunnalta olisi lupa tällaista hybridipalvelua ensimmäisenä odotella? Älkää ehdottako Diggiä.

• Lue myös: Skip - nappula on parasta radiossa 2020

Technorati - verkkomedian perustajan Dave Sifryn neljännesvuosittain julkaisema "Blogosfäärin tila" - raportti tunnetaan jatkossa nimellä State of The Live Web, 'Elävän Verkon Tila'. Tämän huhtikuun raportista nousee kaksi merkittävää huomiota:

1. Blogit mielletään verkkomediaksi muiden joukossa uutisten, tiedon, viihteen ja juorujen lähteinä. Sadan linkitetyimmän internetsivuston (kuva1, kuva2) joukossa oli viime vuoden lopulla 22 blogia verrattuna edellisen vuosineljänneksen 12:een.
2. Tagien käytöstä on tullut ilmiö. Tämän huhtikuun tilastokatsauksessa on ensimäistä kertaa mukana asiasanojen merkitys. Blogien julkaisijat käyttävät tageja ja niiden lukijat klikkailevat niitä kiihtyvällä tahdilla. Seuraamalla sosiaalisen median verkkopalvelujen tageja Technorati on itsekin kasvanut blogihakukoneesta itsenäiseksi välineeksi, Sifry toteaa katsauksessaan.

Blogosfäärin kaksinkertaistumisaika on hidastunut: kun kasvu ilmiön alkuaikoina viidestä miljoonasta 10:een vei vain 180 päivää, 35 miljoonasta 70 miljoonaan blogiin meni 320 päivää.

Technorati täyttää toukokuussa neljä vuotta. Blogien historia on sitä pidempi: blogiveteraani, podcastingin alkuisä Dave Winer juhli juuri bloginsa 10-vuotismerkkipäivää.

Tägäämisestä aihemmin tässä blogissa:

• Tägääminen kasvussa
• Kirjanmerkkejä kerrakseen

another point of view, originally uploaded by tuija.

Linkki talteen: David Weinbergerin artikkeli The abundance of meaning.

Jos liika informaatio on hälyä, mitä on liika merkitys? Tänä vuonna ilmestyvän Everything is Miscellaneous - kirjan kirjoittaja pohtii tägäämistä, linkitystä, kontekstia ja asioiden tulemista merkityksellisiksi itse kullekin.

"Now there is an abundance of ways of making sense of things. Blogs give a billion people the possibility of making sense of things in public. News sites such as Digg and Reddit let readers decide which stories are important. The endless traversability of links means we can construct contexts of understanding by clicking, and there are a near-infinity number of paths we can take. Tags are simple statements, context free, of what a page or a photo means to an individual, from which emerges a topology of social meaning."

• Aiemmin tässä blogissa: Tägääminen kasvussa

Täggääminen edistää yhteisöllisyyttä, koska se auttaa asioista samoin ajattelevia löytämään toisensa, sanoo David Weinberger, Harvardin Berkman Center for Internet and Societyn tutkija.

"Some have criticised tagging as being too imprecise or ambiguous but Mr Weinberger is not concerned that one person may tag, say, a Stephen King story as "horror" while someone else calls it "ghost story". "Tagging allows social groups to form around similarities of interests and points of view. If you're using the same tags as I do, we probably share some deep commonalities," he told Pew Internet. (BBC: Tagging 'takes off for web users')

Oletko sinä tägännyt jotain tänään? Minä merkkasin ohimennen muutamia asiasanoja pariin Flickr-kuvaani, samoin ohimennen talletin muutaman artikkelin del.icio.usiin ja taisinpa gmail-tililläkin yhden tärkeän viestin leimata otsikkotermillä, jonka alta tiedän sen tarvittaessa löytäväni.

BBC:n artikkelin mukaan tuore amerikkalaistutkimus kertoo, että reilu neljännes amerikkalaisista internetin käyttäjistä oli joskus merkannut jotain. Nytkö kohta meillä on se semanttinen web, josta akateemikot haaveilevat?

Sharing icons at MSblog, originally uploaded by tuija.

Digimedia-asiantuntija Tommi Pelkonen etsii täydellistä työkalua henkilökohtaisen portaalin rakentamiseen (Search of the perfect personal portal). Ehdolla ovat Netvibes, MS Live, My Google, My Yahoo, Newsgator ja Bloglines. Netvibes miellyttää Pelkosta käyttöliittymältään ja laajalla verkostoitumisellaan - "Netvibes-buttons are all over the place".

Erilaisia yhteisölliseen linkkilistaukseen tai sosiaaliseen kirjanmerkkaukseen sopivia linkitysnappeja tosiaankin vilisee silmissä nykyään. Kuvan MS Blogin nappilista on näkemistäni pisimmästä päästä: Digg, Spurl, blogmarks, co.mments, del.icio.us, Furl, NewsVine, Reddit, Shadows, TailRank, YahooMyWeb. Washington post -lehden juttujen tarjoama linkitystyökaluvalikoima - Digg, Del.icio.us, Technorati - edustaa maltillisempaa linjaa.


Itse olen toistaiseksi sinnitellyt ilman itse personoitua henkilökohtaista otsikkosyöteportaalia, koska Firefoxin RSS-syöteominaisuus palvelee toistaiseksi riittävän hyvin. Sitten kun haluaa merkata jonkun yksittäisen jutun talteen, social bookmarking - työkaluista on se lisähupi, että toisten kirjanmerkkejä pitkin löytää usein aivan uusia kiinnostavia lähteitä.

Linkkien yhdessä keräämiseen ideana luottaa myös moni kotimainen uusi yrittäjä: Blogispotti.fi, Kerro.fi, Herq.fi, Viidakkorumpu ja Bongaa. Mitä vielä?

EDIT 14.1.2007: Poynterissa on bongattu saitti, jossa on 25 eri viraalilinkki-ikonia. En ollut nähnyt vielä mitään.. (Viral Linking Getting Out of Hand): "[V]iral linking is getting downright silly. Look near the bottom of the We Media conference overview page. There, you can post a link to that page in 25 social media services. -- Hey, I suppose if it's free, why not? And if it drives three extra page views -- again, why not? But... why?", Peter M. Zollman vaikeroi.