Sosiaalinen media tuottaa luettavaksemme ihan naurettavan paljon aineistoa. Ei haittaisi, jos siitä saisi konevoimalla suodatettua esiin kaiken tärkeän ja hukattua muun. Mm. Facebook ja Microsoft yrittävät. Sosiaalisten verkostojen käytöstä syntyy massoittain dataa - se vain pitää osata analysoida. Osuvaa tietoa saadaan löytämällä oikeat muuttujat. Viestinnän kellonaika kertoo paljon: jos toistuvasti olet jonkun kanssa vuorovaikutuksissa kahdelta aamulla, olette luultavasti läheisiä.
Businessweekin bloggaaja Stephen Baker jututti Microsoftin tutkijaa Danah Boydia ystävien nyansseista (Microsoft's danah boyd on friendship). Boydista ystävä-termin alle mahtuu kolmea sorttia: “friends,” “associates,” ja “acquaintances.”
Ystäville lainataan rahaa ja kerrotaan salaisuuksia. Kollegat ja työkontaktit kuuluvat toiseen ryhmään. Heidän kanssaan vietetään kenties enemmän aikaa kuin oman äidin, mutta äitiin ei silti luoteta vähemmän. Tuttavat ovat niitä sosiologiasta tuttuja heikkoja siteitä (weak ties), joita Mark Granovetter tutki 70-luvulla. Ennen vanhaan nämä tuttavuudet jäähtyivät ja unohtuivat, Facebook-ajalla ne pysyvät silmissä.
Facebook kokeilee, saisiko ihmisten välisistä suhteista selkoa statuspäivitysten palkitsemismekanismilla (Facebook wants you to give credit where credit is due). Arvonannon osoittaminen "krediiteillä" olisi samantapainen teko kuin virtuaalisen lahjan antaminen, yhtiöstä kerrottiin Venture Beat-julkaisulle. Voit onnitella syntymäpäiväsankaria seinäkirjoituksella, mutta jos haluat osoittaa oikein nähneesi vaivaa, hankit virtuaalilahjan. Samalla lailla hyviä tilapäivityksiä voisi palkita rahanarvoisilla arvoyksiköillä.
Kuulostaa jokseenkin samalta kuin sosiaaliset vastineet, joista tutkija Tero Heiskanen kirjoittaa (Arvonannon webin tapaukset: Julkkis, Tuottaja ja Aktivisti).
Entä milloin sosiaalisen median sisältöjen arvo on suorastaan miinusmerkkinen? Markkina-analyytikko Santtu Toivonen kiinnittää Tietoviikossa huomiota siihen, miten sosiaalinen media lisää informaation määrää (Älä ruuhkauta tiedon sivupolkuja). Hän pitää ärsyttävänä sitä, että ihmiset monistavat omia ja toisten tuotoksia syytäen niitä eri verkostopalveluihin.
Sampsa Kiianmaan omakohtainen kuvaus tietotulvassa pyristelevästä tietotyöläisestä osuu ja uppoaa. "Syötteenlukijan tuhansista kirjoituksista avaan iltaisin selaimen välilehdet pullolleen mielenkiintoisia kirjoituksia ja uutisia, mutta jätän suuren osan lukematta niiden pituuden vuoksi. En malta lukea niitä. Jossain saattaa olla jotain mielenkiintoisempaa" (Sosiaalinen media ja ahdistava informaatiotulva)
Ks. myös Olli Sulopuisto, Kari Haakana, Marjut Mutanen ja Mari Koistinen ovat tässä kuussa puntaroineet mikrobloggauskokemuksiaan:
(muokattu 24.4.; lisätty Marjut Mutasen linkki ja korjattu typoja)
