Tuhat sanaa

Koska kyseessä ei ole vain nettipioneerit ja early adopters -jengi joka on jäänyt kiikkiin ympäri maailmaa vaan suurin osa on ihan peruspulliaista, ovat foursquare, google latitude ja plancast yksinäänkin aivan liian järeitä aseita ja aivan liian vaikeakäyttöisiä.

Mikä auttoi vuoden 2004 tsunamissa? Yksinkertainen nimilista johon pääsi netin kautta käsiksi ja aktiiviset ihmiset jotka tekivät sen mitä piti. That's it. Ei fänsiä teknologiaa, ei ominaisuuksia tai konsepteja. Lista ja ihmiset. Ei oppimiskäyrää, ei vaadi rekisteröintiä, helppo polkaista pystyyn ja ylläpitää, toimii vanhoillakin selaimilla, jopa mobiilipäätteissä. Näkyy hakukoneissa, siihen voi helposti linkittää: täysin avoin.

Mutta vaikka ratkaisu olisi miten yksinkertainen ja helppokäyttöinen tahansa, se vaatii aina aktiivisia ihmisä toimiakseen. Jonkun on näytettävä suunta, muuten jengi ei tiedä minne mennä.

Olette kyllä tuossa oikeassa - ei ole suurimmalla osalla ihmisistä kännykkää tekstiviestejä ja puheluita laajemmassa sosiaalimediakäytössä. Tein kotiutusbussissa ja Värtanilla laivaa odotellessa galluppia eikä kukaan hiiskunut käyneensä missään netissä.

Yllä olevan konseptin nakkasin puhtaaksi toiminnallisuuksien kautta, että mikä "olisi vähän siistiä", enkä tosiaan tehnyt reality checkiä että kuka keksisi moista käyttää.

Se, mikä on arvokkainta, on ihmiset "pilvessä" - omat läheiset, jotka pystyvät netin ja puhelimen avulla selvittämään asioita ja välittämään tietoa tien päällä olevalle matkalaiselle. Kaikki ne, jotka seurailevat matkalaisten ponnistuksia ja pystyvät välittämään tietoa kentältä kentälle.