
Tuija Aalto seuraa digimediaa työkseen ja huvikseen.
Kaksi vuotta virtuaalimaailman uutisia riitti Reutersille. Uutistoimiston oma Second Life - reportteri Eric Krangel (Eric Reuters) tunnustaa Silicon Alley Insiderissa, että pelin sisäisten tapahtumien uutisoiminen oli sikatylsää:
"It's hard to say what, if anything, Linden Lab can do to make Second Life appeal to a general audience. The very things that most appeal to Second Life's hardcore enthusiasts are either boring or creepy for most people: Spending hundreds of hours of effort to make insignificant amounts of money selling virtual clothes, experimenting with changing your gender or species, getting into random conversations with strangers from around the world, or having pseudo-nonymous sex (and let's not kid ourselves, sex is a huge draw into Second Life). As part of walking my "beat," I'd get invited by sources to virtual nightclubs, where I'd right-click the dancefloor to send my avatar gyrating as I sat at home at my computer. It was about as fun as watching paint dry." (Exclusive: Why Reuters Left Second Life, And How Linden Lab Can Fix It)
Krangel sanoo myös kahden vuoden päivittäisen käytön kokemuksella, että Second Life on aivan liian epävakaa minkäänlaiseen liiketoiminnan tarpeeseen. Harrastamiseen se sopii. Second Lifella on vankkumaton kannattajakuntansa, mutta se saataisi kiinnnostamaan laajempaa yleisöä vain, jos käyttöliittymä olisi reilusti nykyistä yksinkertaisempi ja pelin aloittaminen tehty uusille käyttäjille helpommaksi. Mainostaminenkaan ei olisi pahitteeksi virtuaalimaailman kyseenalaiseksi päässeen maineen pelastamiseksi, reportteri neuvoo.
Seuraavan Sula Pinta - jakson äänityspäiväksi on sovittu 30.11. Keskustelemme varmaankin aiheesta silloin - heitä kommenttisi vaikkapa Sula pinta - jaikukanavalle tai tähän.
Kommentit
Luitko tänään HS:n jutun
Luitko tänään HS:n jutun avioero 2.0 (sivu B1)? Sen mukaan South West News olisi taas puuhaamassa toimitusta Second Lifeen.
virtuaalimaailmaa ja lihallismaailmaa turha yrittää erottaa
Nyt luin, kiitos vinkistä. Kyllähän virtuaalimaailmassa uutisoitavaa riittää, jos uutisten aiheeksi ottaa ihmisten tekemiset ja varsinkin yrittää nostattaa kohujuttuja siitä, ketkä RL ihmiset avatarien takana toimivat. Törkyjournalismille uudet hulppeat mahdollisuudet maailmassa, jossa toiset sinisilmäisesti luottavat siihen, että toisten asiat pidetään omana tietonaan ja pelin sisäisiä asioita ei varsinkaan levitellä ulkopuolelle.
Tässä jaikuketjussa pohdiskelin uutiskriteereitä. SL-avatarina tehdyt asiat ovat varmasti vielä oma luokkansa usein RL-tekemisistä kertovien FB-päivityksien rinnalla.
Se on ymmärrettävää, että me tässä mediakulttuurin murroksessa yritämme kovin hanakasti erottaa mediavälitteisen viestinnän kasvokkaisviestinnästä, mutta yhä vaikeammaksi se menee. Esimerkiksi puhelimessa ja radiossa puhumista pidetään tällä hetkellä jotenkin todellisempana kuin verkkoyhteisössä puhumista. Millä perusteella?
Vedin itseni Second Lifestä
Kokeilin joskus taannoin Second Lifeä, mutta eipä se koukuttanut.
Ensinnäkin alkuun pääsemisen kynnys on liian korkea. Heti ei löydä ketään, eikä mitään. Minusta tuntui kuin olisin saapunut virtuaaliseen ydinlaskeumakaupunkiin, josta kaikki elävä on kadonnut pois. En tiennyt mihin aikaan ja missä voisi tavata ketään.
Pieni toivonpilkahdus tuli, kun kuulin suomalaisen porukan konsertista. Kävin siellä, ja tunnelma oli aika kiva. Se konsertti oli aivan aito vieläpä, musiikki säesti visuaalista kokemusta.
Siihen se sitten lopahti. Kävin samalla paikalla uudelleenkin, mutta ei isellä ollut ketään, tai mitään.
Kävin myös Reutersin paikassa Second Lifessä, eikä sielläkään ollut juuri ketään. Kaverillani oli siellä hieno kämppä, jossa tapaisn hänet. Seuraavalla kerralla mennessäni tilalla oli tyhjä tontti.
Jossain vaiheessa ei enää huvittanut kirjautua sisään. Sekin vaikutti, että Second Lifen sovelluskoodi oli raskasta ja epävakaata.
Odotettua
Äärettömän mielenkiintoista, täytyykin lukea koko artikkeli, mutta ei ollenkaan yllättävää. Minulla oli Second Lifestä vähän samanlaiset fiilikset ja tunnen tiettyä hengenheimolaisuutta tuon toimittajan kanssa, koska minulla on usein vähän samoja mietteitä kansalaismediakatsausta tehdessä. Blogeissa ja podcasteissa kylläkin on ainakin oman kokemukseni mukaan moninkertaisesti mielenkiintoista ja koukuttavaa raportoitavaa kuin Second Lifessä, joten siinä mielessä oma tilanteeni on siihen verrattuna aika hyvä. Voi vain kuvitella mitkä fiilikset hänellä on ollut kun itseäkin paikoitellen turhauttaa. Etenkin jos on jokin ennalta määrätty määrä mikä pitää aikaan saada sisältöä.
Tämä kertoo paljon siitä että joitakin ihmisiä paljonkin innostavaan ja koukuttavaan uutuusasiaan ei voi väkisin liimaamalla lisätä kaikkea mahdollista, koska tulokset jäävät helposti yllä kuvatuksi. Tuntuikin että koko Second Life-reportteri oli hypen mukana nostettu julkisuustemppu josta henkilökohtaisesti en odottanutkaan mitään. Eittämättä kiintoisin lopputulos tapauksesta on tämä nyt julkaistu artikkeli reportterin kokemuksista.
SL - läpi harmaan kiven (ja seinän)
Sun äitis on sisukas mimmi. Tuoreessa postauksessaan hän kertoo, kuinka nutturan shoppailu sujui. Kommenttiketjussa linkitän konsulttiyhtiö KZEROn virtuaalimaailmojen käyttäjätilastokaavioihin (KZERO: Universe).
Opetusalalla kuuluu olevan virtuaalimaailmojen mahdollisuuksien selvittämiseen vahvasti sitoutunutta väkeä. Jos siis yksinäisyys uhkaa, kannattaa suunnistaa tapaamaan opettajaväkeä EduFinland - saarelle (SLurl).
Kirjoita uusi kommentti