Tuhat sanaa

Ensilumi Tampereella, originally uploaded by tuija.

Viime syksynä koettiin suomalaisessa mediajulkisuudessa pienoinen valtamedian pyrähdys blogijulkaisuuteen. Mediatalot halusivat jalansijaa uudessa keskustelevassa julkisuudessa ja sitä osa on saanutkin. Yleisösuhteestaan kiinnostuneiden mediabrändien motivaation olla entistä kaksisuuntaisempia ymmärtää, mutta mikä motivoi yksittäistä, omaan piikkiinsä bloggaavaa toimittajaa?

Toimittajalle motivaatio saattaa olla vaikkapa kontaktien lisääntyminen:

"Minusta toimittajan kannattaa bloggailla siksi, että tekee nimeään tunnetuksi ja rakentaa brändiä. Se tuntuu nykyisin olevan tarpeen," kirjoittaa Tero Lehto Media=blogiin jättämässään kommentissa. "Olen ainakin ollut huomaavinani, että esmes meidän blogiemme myötä minuun lähestytään paljon usein suoraan henkilötasolla. Useimmitenhan tavalliset lukijat tai välttämättä edes kaikki sidosryhmät eivät paina yksittäisten toimittajien nimiä mieleen."

Myös mahdollisuus vuorovaikutukseen motivoi. Matias Pietilä eli bloggaaja PA kertoo bloggaamisestaan Kotapora-lehden jutussa:

"En kirjoita siksi, että olisin itsekeskeinen narsisti, vaan koska nautin vuorovaikutuksesta. Aikoinaan pidin henkilökohtaista päiväkirjaa, mutta tuntui hölmöltä kirjoittaa tekstiä, jota ei voinut näyttää toisille, sillä jutut olivat kuitenkin ajoittain aika hyviä. Blogaaminen sopii mielenlaatuuni kaikkiaan oivasti, sillä teen mieluusti jotain nopeasti varsin hyvin. Nysväämällä saamani suhteellinen hyöty tapaa jäädä vähäisemmäksi kuin mitä saisin aloittamalla sillä aikaa jo jonkin kokonaan toisen jutun. (Kotapora, pdf, s. 8-9, via).

Tuotteliaisuuteen uskoo myös Pohdiskeleva liftari Teppo Moisio kommentoidessaan aiemmin tässä blogissa: "Eikös vanha viisaus sano, että on parempi olla hiljaa ja vaikuttaa tyhmältä kuin avata suunsa ja poistaa epäilykset? Aktiivisuus on siitä jännä juttu, että se tuottaa lähes väistämättä paljon hyvän lisäksi huomattavasti huonoa. Itse olen valinnut aktiivisemman linjan siltä pohjalta, että se uskoakseni tuottaa määrällisesti enemmän helmiä kuin pidempi fundeeraaminen. Toisaalta, jos sitä päästäisi julkisuuteen vain ihan kaikista parhaimmat oivalluksensa pitkän sulattelun jälkeen, saattaisi vaikuttaa vähän fiksummalta ihmiseltä."

Kaikki bloggaajat eivät kuitenkaan löydä ajankäytön ja palkitsevuuden tasapainoa. Useamman ammattikirjoittajan kimppablogi Apinalaatikko sammutti valonsa perjantaina:

"Vuosi Apinalaatikkoa oli hauska kokeilu. Meillä oli nastaa. Opimme myös, että kuusi ihmistä pystyy olemaan bloggaamatta siinä missä yksikin." (Jari Lindholm, Viimeinen sammuttaa valot)

Mielikuvani on, että myös yhä useampi opiskelija ja eri alojen asiantuntija avaa oman äänensä verkossa. Tuntuma perustuu verkossa tehtyihin omiin havaintoihin, mitään blogosfäärin kattavaa tilastoa suomalaisesta mediaekosysteemistä en ole vielä nähnyt.

Pitkä matka on kuitenkin vielä siihen, että erilaisissa asiantuntijahakemistoissa listattaisi systemaattisesti henkilön oma blogi. Liekö bloggaamattomien empimiseen syynä ennakoitujen ajankäytön ongelmien lisäksi perisuomalainen "ei tehrä tästä ny numeroo" - ajattelu?

Jere Majava on pyytänyt puhumaan Konfabulaariin asiantuntijuuden ja verkkoidentiteettien tiimoilta. Kenties saisimme yhdessä aikaan jonkinlaisen tsekkauslistan, jolla jokainen bloggaamista harkitseva voisi itsekseen punnita, onko verkkoidentiteetin luominen ja vaaliminen vaivan arvoista.

Blogosfäärissä käydään jatkuvasti metakeskustelua bloggaamisen motiiveista (kerään aiheeseen liittyviä linkkejä talteen del.icio.usissa). Oletko itse viime aikoina pohtinut bloggaamisen ja verkkoidentiteetin ylläpitämisen hyviä ja huonoja puolia blogissasi? Laita linkki mielellään laittaa vaikka tähän kommentiksi!

PS: Mitä muita relevantteja tapoja luoda verkkoidentiteettiä on kuin bloggaaminen? Jos virtuaalimaailmat ovat seuraava iso juttu, pitäisikö meidän verkkoidentiteeteistä kiinnostuneiden nyt alkaa panostaa avatareihin 3D-pelimaailmoissa?