Internetin sosiaaliset verkostot arastuttavat vielä monia aikuisia

Luottokorttitietojen vuoto ei voi olla syy naamakirjasta poisjääntiin ; eihän sinne ole pakko laittaa edes oikeaa nimeä. Minusta kyseessä on pikemminkin pelko identiteetin hallinnan suhteen ; koko homma tahtoo karkaamaan käsistä, kun ei ole varma missä mennään ja mikä näkyy kenellekin.

Valtaosa fb:n käyttäjistä eivät tiedä mikä näkyy heidän verkostolleen (esim Finland), mikä kaikille ja mikä vain ystäville. Monet joille olen halunnut selittää asiaa tokaisevat etteivät jaksa kiinnostua moisesta ja viis veisaavaat yksityisyydestään. Tai ainakaan eivät viitsi ajatella sitä.

Itse olen siellä "taiteilijanimellä", mutta löydyn jos hakee oikealla tai tyttönimelläkin : tarkoituksena olisi myös löytää kadonneita koulukavereita, ja se onkin toiminut hienosti. Puhelinta en sinne laita, puhumattakaan luottokortista - ja pysyn visusti Finland-verkostossa vaikka asunkin Ranskassa. On jotenkin (fiktiivisen ?) turvallisempaa että kotimaiset näkevät jotain, mutta ei kaikki ranskalaiset. (Mitähän tuostakin voisi analysoida...)

Tiedonhallinnan ammattilaisena olen jo vuosia paasannut että tieto pitää jakaa, mutta tietyt käsitykset ovat syvällä ja kaikkea ei haluta jakaa. Korvaamaton vs korvattava ? Meneekö duuni alta, jos dokumentoin pilkulleen miten teen työni, mikä prosessi missäkin jne ? Ei meillä ainakaan : se joka oli parhaiten kirjannut kaiken paljastui tehokkaimmaksi ja oli työteliäin. Siitä on siis hyötyä ensikädessä itselle !

Kun rahaa jakaa toiselle, niin sen yhteenlaskettu määrä pysyy samana ja oman rahan määrä puolittuu. Mutta kun jakaa tietoa toiselle, niin tiedon yhteenlaskettu määrä kaksinkertaistuu ja oman tiedon määrä pysyy samana. Paitsi useasti voi vastapalkkioksi saada itselleen lisää tietoa. Tämä yleisesti tiedon jakamisesta...

Sitten henkilökohtaisen tiedon jakamisesta. Kaikkein skeptisimmin henkilökohtaisen tiedonjakamiseen sosiaalisissa verkoistoissa suhtautuvat ne, joilla ei ole niistä juurikaan kokemusta. Olen nähnyt jopa hyvinkin jyrkkää suhtautumista, mikä on mielestäni hämmentävää ja osoitus henkilön "taantumuksellisuudesta" ja usein myös siitä, että ei oikeasti tiedä niistä. Siinä on aika suuria eroja myös sukupolvien välillä, mutta toki vanhempienkin joukossa on hyvin edistyksellisiä sosiaalisen median käyttäjiä.

Itse ajattelen, että jos jostain henkilöstä ei löydy mitään tietoa googlettamalla, niin kyseessä on joko mielikuvituskaveri tai muuten vaan hieman aikaansaamaton henkilö. Itsestäni kerron tietoa julkisessa verkossa tasan sen minkä haluan, ja mikä on ihan ok, vaikka sen lukisi koko maailma. Toisaalta ajattelen myös, että tuskin juuri minun tietoni kiinnostavat koko maailmaa, koska maailmassa on miljoonia muitakin ihmisiä, jotka kertovat itsestään verkossa. Facebookissa jaan sellaista tietoa, jonka saavat lukea vapaasti ne, jotka olen hyväksynyt kaveriksi. Facebookissahan pystyy myös määrittelemään mitkä tiedot näkyvät kullekin kaverille ja toisaalta en sielläkään jaa mitään tietoa, jonka näkyminen julkisessa verkossa kaataisi maailmani. Kotiosoitetta en ole sinne laittanut, eikä tulisi kyllä mieleenikään laittaa sinne luottokortin numeroa tms, huh!!

@Tuijan merkinnässä oli niin paljon teemoja, että kunnon kommentointi vaatisi melkein kolumnin tai blogimerkinnän =)

Tässä menee varmaan joillain ihmisillä vielä muutama vuosi tajuta - ja esm joukkoviestinnästä puhumattakaan - että netin myötä pelkän informaation nykyinen taloudellinen arvo on noin nolla. Esimerkiksi perinteinen "uutinen" on uutinen enää pari minuuttia, globaalisti. Mikä tahansa tuote voidaan julkistaa enää kerran, aiemmat jopa eri kuukausien julkistukset eri mantereilla voidaan unohtaa etc.

Informaation pihtaamista oleellisempaa on osata käyttää ja soveltaa informaatiota. Omalta osaltani, tulevaisuuden ennakoijana ja nettitutkijana, myönnän auliisti että olisin aika liemessä nykyisten informaatiovirtojen kanssa yksinäni ilman esimerkiksi Deliciousin ja Jaikun joukkoälyjä. Verkostoihin liittymisen sijaan mietin toisinaan mitä tekisin ilman verkostoja? =)

Suomessa on ollut viime aikoina puhetta esimerkiksi opettajien perusaineistojen tuottamisesta. Ymmärrän sinänsä opettajaa, joka tekee aineistonsa itse ja pitää sitä tekijänoikeudellisena pääomana ja tietyssä mielessä osaamisen turvanaan vastaisia työpaikkoja ajatellen. Logiikka ei ole kuitenkaan enää tältä planeetalta. Opettajia ei tietenkään voi ainakaan äkkirysäyksellä velvoittaa jakamaan aineistojaan netissä. Mutta mitä järkeä on tuottaa Suomessa vuosittain samat perusaineistot tuhansia kertoja kun ajan voisi käyttää muuhunkin?

Toisaalta tunnen monia suomalaisia sosiaalisen median pioneereja opetusalalta. Käytännössä kaikki jakavat omia aineistojaan netissä, ovat verkottuneet, avustavat muita, jakavat kokemuksiaan etc. ja käsittääkseni kaikille myös kollektiivinen hyöty henkilökohtaisesti on moninkertainen verrattuna perinteiseen malliin. Hienoa on esimerkiksi mahdollisuus pyytää Jaikun #vaparetki kanavalla ihmisiä testaamaan sellaisia uusia nettipalveluita, jotka vaativat monen ihmisen samanaikaista läsnäoloa.

Vapaamatkustaja -ongelmaa on muistaakseni pohdittu täällä aiemminkin, mutta @Tuija voisi tietty nostaa asian taas tapetille ;) Ilmöstä ei varmaan ikinä päästä, on sitten kyse verotuksesta tai p2p-verkoista. Jälkimmäisessä vapaamatkustus on optimoitu: mitä enemmän jaat, sitä enemmän saat kaistaa. Omassa toiminnassani ei kuitenkaan yleensä edes muista koko asiaa :) Outi on kuitenkin mielestäni oikealla linjalla. Suomessa on reilussa kymmenessä vuodessa kehittynyt kulttuuri, että sanomalehtien mielipidepalstoilla esiinnytään pääsääntöisesti omalla nimellä englantilaiseen tapaan. Kun lähteiden mainintaa aletaan pitää normaalina toimintana - tieteessä se on itsestäänselvyys - niin perinteisen mallin edustajat tosiaan "alkavat vaikuttaa neandertalilaisilta". Itse uskon, että muutos tapahtuu vielä meidän elinaikanamme :)

PS. Uusi spämmiesokysely tuottaa mielenkiintoisia uudissanoja. Mikä on "egohusu"? LOL