Tuhat sanaa

Työurani hienoin projekti tähän asti on ilman muuta ollut digiradiokanava Radio Ainon käynnistäminen. Radio Aino aloitti lähetyksensä nettiradiona ja DABissa 22.11.1999 ja ULAlla pääkaupunkiseudulla siitä viikkoa myöhemmin. Kirjoitin kanavan vaiheista lyhyesti YLEn Aikaleima-blogiin.

Kymmenessä vuodessa ehtii maailma muuttua. 1999 netin käyttö oli vielä edelläkävijöiden touhua. Nettiradiolähetykset olivat extraa, verkosta ei suuria yleisöjä odotettu.

Radio Ainon aloittaessa tuskailimme, miten vaikeaa oli ylittää uutiskynnys mediassa niin, että kohdeyleisö olisi saanut kuulla meistä. YLEn omilla muilla kanavilla toki kerrottiin ja ristiinmarkkinoitiin, mutta yleisöksi tavoiteltiin niitä, jotka olivat 90-luvulla lähteneet kuuntelemaan kaupallisia kanavia. Tänä päivänä tieto leviää sosiaalisen median kanavia pitkin. En silti väitä, että radiokanavan perustaminen ja sille suurten yleisöjen löytäminen olisi sen helpompaa. Meillä on isot pääkanavat, ja perässä liuta pienempiä eri lähtökohdista toimivia erikoiskanavia - ja globaali kilpailu netissä.

Iso oman elämän digitaalista dokumentointia liippaava muutos liittyy valokuviin. Niitä ei ole. Olen viimeisten viiden vuoden aikana dokumentoinut työelämääni kattavasti ja julkaissut paljon myös netissä.

Radio Ainon aikana kuvaamiseni oli vielä analogista. Ensimmäisen digikamerani ostin 2003. Sitä aikaisemmat otokset työuran varrelta ovat joko photo-CD:ltä tai peräti paperikuvista skannattuja.

Tänä päivänä arjen dokumentointi ja vähintään ystäväpiirille jakaminen on useimmille rutiinia - meille edelläkävijöille jopa vähän liiankin kanssa, todistaa tarina taskulivelähetyksestä Aikaleima-blogissa.

Päättyvällä viikolla olen ahkeroinut erinäisissä ääni- ja kuvaohjelmissa, joista linkit talteen myös tänne.

YLE Areenassa on katsottavissa tällä viikolla vetämäni suora keskusteluohjelma sosiaalisen median strategioista. (Samasta sarjasta muista myös aiemmin syksyllä lähetetty internetin tietovirrat-webinaari).

Areenan webinaarit-sarjasta kannattaa noteerata myös RTTL:n viime kuussa järjestämän Kuka pelastaisi journalismin -seminaari (kolmessa osassa) ja erityisesti sen Charlie "Supermedia" Beckettin osuus, osa 2/3.

Viime aikoina olen testaillut suoria mobiilivideolähetyksiä ruotsalaisella Bambuser-ohjelmalla. Vallan kokeilemisen väärti palvelu, peittoaa Qikin siinä että se mahdollistaa videolähetyksen omalta koneelta myös webkameralla samaan kanavaan. Kun asetat hälytykset videolähetyksen alkamisesta Twitteriisi ja Facebook-profiiliisi, voit saada jopa yleisöä suoraan lähetykseen kuten minä tiistaina Journalistiliiton koulutusasiamies Jarmo Häkkistä jututtaessani. Vinkeää!

Liikkuvista kuvista ääniohjelmiin: ellet ole jo tilaaja, pane ihmeessä Sula Pinta -nettiradio-ohjelman podcast-syöte (feeds.feedburner.com/sulapinta) tilaukseen. Kahdessa viime jaksossa olemme Yoen kanssa pähkäilleet tosiaikaisen webin kiihtyvien tietovirtojen vaikutuksia kaikkeen viestintään. (#47 Tosiaikaweb MP3 kesto 53 min ja #48 Takinkääntäjät MP3 kesto 61 min).

Kirjoitan tätä nettikahvilassa, jonka wifi ei toimi. Ystävällinen henkilökunta kertoo, että langaton laajakaistayhteys on reistaillut koko päivän ja pahoittelee, että sunnuntaina ei saa ketään tilannetta korjaamaan. Tunnen häivähdyksen ärtymystä, joka ei ole missään suhteessa siihen ahdinkoon, jossa eräät muut elävät. Lattea siemaillessani sadat tuhannet kanssaihmiset vastustavat maansa hallintoa henkensä uhalla, tehdäkseen tulevaisuudesta iloisemman ja vapaamman.

Iranin vallitsevaa hallintoa vastustavat mielenosoittajat uskaltautuvat kadulle päivä toisensa perään. Jotkut heistä kuvaavat tapahtumia ja saavat välitettyä videopätkät edelleen ulkomailla julkaistaviksi. Maassa on muutama kymmenen miljoonaa nettiyhteyttä. Niiden käyttäjien joukossa kourallinen ihmisiä, joiden mielestä ihmisten on voitava pitää toisiinsa ja ulkomaihin yhteyttä. Heillä on motiivi ja keinot kiertää maan viestintäyhteyksiä tukkiva sensuuriteknologia kansainvälisten verkostojensa avulla anonyymipalvelimien kautta. He pitävät myös ulkomaisen median ajan tasalla maan tilanteesta, josta ammattitoimittajia on estetty raportoimasta.

Käyttöön kelpaa kaikki, mitä viranomaiset eivät ole keksineet tukkia. Uutena palveluna mikroblogialusta Twitter on saanut paljon myönteistä huomiota viestien välittäjänä ja kannattajien yhteydenpitovälineenä. Twitterissä on arvokasta sen rajapintojen avoimuus - lyhytviestipäivityksiä voi julkaista palveluun tietokoneen tai matkapuhelinverkon datayhteyden välityksellä lukemattomien sovellusten kautta.

Blogit, pikaviestimet, videonjakopalvelut ja monet eri verkkoyhteisöt ovat toimineet Iranin opposition ja kansalaisten viestin välittäjinä tuoden välähdyksiä viikkoja jatkuneista levottomuuksista ulkomaiden tietoisuuteen. Koskettavimmat ja dramattisimmat videot kuten Neda Agha-Soltanin kuolema ovat saaneet miljoonia katselukertoja.

Meille itsestäänselvä ja jopa triviaali viestintäteknologian käyttö on Iranissa valtava riski.

Minusta ei ehkä olisi siihen. Olen hyvin kiitollinen siitä, että elän maassa, jonka vallanpitäjät eivät estä kansalaisiaan viestimästä vapaasti ja ilmaisemasta mielipiteitään. Vai elänkö? Matti Nikki, jonka ylläpitämä verkkopalvelu on poliisin estolistalla ilman oikeutta valittaa tilanteesta oikeudessa, ei ehkä olisi aivan samaa mieltä. Eivät myöskään ne kirjaston käyttäjät, joille ei ole erikseen muistettu mainita, että heidän käyttämissään yhteyksissä pyörii suodatusohjelmisto, jonka estolistan ylläpito on kirjaston tietopalvelusta vastaavien henkilöiden sijasta jonkun it-yrityksen vastuulla.

Nämä hyväntahtoiset sensuuriratkaisut mahdollistavat ääritilanteissa yleisen poliittisen sensuurin - tekniset menetelmät ovat samat, kyseessä on vain ero käyttöasteessa.

Siellä, missä sananvapautta rajoitetaan, on tarvetta kaikelle mahdolliselle ulospäin suuntautuvalle viestinnälle. Sosiaalinen media on osoittanut voimansa jo monessa kriisipesäkkeessä. Vielä useammasta se puuttuu.

Yhtä todellinen vaara on verkon käytön valvonnan kiristyminen muiden kuin tyrannimaisten hallitsijoiden intresseistä. Tähän suuntaan päättäjiä kuitenkin lobataan jatkuvasti, joten valmisteilla ja käytössä olevaa säätelyä on syytä pitää silmällä.

Niissä yhteiskunnissa, joissa ei ole välitöntä sananvapauden uhkaa näkyvissä, voidaan istua kahviloissa ja tarinoida uusista viestintäteknologisista innovaatiosta. Oheisessa filminpätkässä viestintäkonsultti Robin Hamman esittelee Qik-mobiilisovellusta Howard "mobiilijoukot" Rheingoldille. Kännykkävideo muistuttaa siitä, että medialuku- ja -kirjoitustaidot kannattaa pitää vetreänä siltä varalta, että niitä joskus tarvitaan tositoimiin.

Tuomo Björksten haastatteli minua Aamulehden Sunnuntain Asiat -liitteeseen Nedan tapauksesta kertovaan juttuun Tietoverkot | Nedan sähköinen perintö ja Nettisensuuri ei olisi vaikeaa Suomessakaan. Haastattelussa pohdin mm. erilaisia rooleja, joita Iranin konflikti on tarjonnut meille uutisten seuraajille. Sosiaalinen media imaisee mukaansa jakamaan linkkejä ja ottamaan kantaa. Osallistuminen sitouttaa - sosiaalinen media tuo ihmisten hädän niin lähelle, että on miltei pakko mennä mukaan.

Katso myös:

• Päivittyvä lista Iran ja media - aiheisia linkkejä

Wikimaniaa yrityksiin on hyödyllinen yrityselämän sosiaalisen median opas, arvioi Matti Copeland mcreads-videoblogissaan. Teos kannattaa lukea, ennen kuin lähtee tilaamaan sellaisia uutuuskirjoja kuin Twitter Power, The Facebook Era ja I’m On LinkedIn - Now What???, hän neuvoo.

Uusimpana julkaisuna mcreads esittelee We-think -teoksen peräti kahden lukijan voimin kun videoblogin vieraana on 15/30-tutkimusfirman Markus Keränen.

Rohean Eero Holmila kertoo Jaikun seuraajaksi syntyneestä mikroblogikeskustelualusta Qaikusta Digitytöt - videpodcastin uusimmassa jaksossa. Helene Auramon kumppaneineen toimittama videoblogi on edennyt neljänteen jaksoonsa. Digityttöjen videotuotannon laatu on korkea: työn jälki on ammattimaista niin kameran edessä ja takana kuin jälkituotannossakin. Videoissa ja blogissa on mainoksia. Yksi jakso koostuu useammasta videoleikkeestä. Aiemmissa jaksoissa on käsitelty musiikkipalvelu Spotifya ja Facebookissa poukkailua ja Twitteriä ja haastateltu Arctic Startup -blogin Antti Vilpposta.

Muutama viikko sitten peräänkuulutin tässä blogissa innovatiivisia tapoja käyttää videoblogeja. Mm. mediayrittäjä Eero Leppänen Rovaniemeltä on kokeillut monenlaista videotuotantoa. Jos Digitytöt on viimeiseen saakka lavastettu, puvustettu, meikattu ja mietitty, niin voi sitä kevyemmälläkin tuotantomallilla viestinsä ilmoille saada - kuten virittämällä kamerapuhelimen auton telineeseen väärinpäin.

• Katso myös Digitoday: Nörttihuumori kukkii vodcasteissa ja videoblogeissa