Voimala keskusteli sosiaalisesta mediasta

Keskustelun jankkaavuus tai vastakkainasettelu johtui varmaan paljolti siitä, että Venkula koki, että hänen argumenttiaan ei hyväksytty tai edes kuultu. Olisimme ehkä päässeet puhumaan enemmän sosiaalisen median eri muodoista, jos olisimme aluksi yhdessä validoineet Venkulan pointin, että totta kai motorinen monipuolisuus on ihmiselle hyväksi eikä kukaan keskiverto netin käyttäjä kai kategorisesti ole ole pölyrätistä- tai leipomisestakieltäytyjä.

Virve hyvä kirjoitus. Tämä Voimala oli taas niin hyvä oppitunti siitä, miten ensin, jos haluaa vaikuttaa muiden mielipiteisiiin, on annettava muiden vaikuttaa omiinsa. Keskustelun osapuolten täytyy saada tuntea tulevansa kuulluksi, muuten ei tule kuin huutamista. Harmi vaan, että huutamisesta syntyy dynaamiselta vaikuttavaa ja kiihkeän tuntuista keskustelua, jossa katsojatkin voivat valita puolensa, lempparinsa ja inhokkinsa, polarisoivasti roolitetuista puhujista.

Medis kiitos kehuista, sosiaaliseen mediaan on monia näkökulmia ja se arkinen hyöty- ja huvikäyttö on kai niin epäseksikäs, että se jää väistämättäkin paitsioon.

Tässä vielä tuo Eero Leppäsen Sosiaalisen median viikkokautsaus Vimeo -upotuksena. Huippuja nuo porot ja tunturit!

Nettielämää -kirjassamme taiteillaan koko ajan omien vanhojen "RL-"suhteiden ja sidosten vahvistamisen ja uusien tuttavuuksien solmimisen rajamaastossa.

Rauhoittaakseen varovaista netin käyttäjää sitä haluaisi pidättäytyä neuvomassa keinoja, joilla lisätä ja vahvistaa yhteydenpitoa omiin rakkaisiin. Siinä rinnalla kulkee kuitenkin se tosiasia, että verkossa toimiessa tapaa kivoja ja kiinnostavia ihmisiä ja se on verkkoyhteisöllisyyden suola ja pippuri. Ja kurkuma.

Jos oikein nostaisi kissan pöydälle, voisi kysyä, että mistä kukaan tietää, että se nyt olemassaoleva oma ystäväpiiri on ehdottoman lopullinen ja kokoonpanoltaan oikea. Itse kukin voi ehkä todeta että ystäväpiiri on aikamoisten elämän sattumien summa: missä on käyty koulut, millä kadulla asuttu, missä harrastuksissa käyty, mitä opiskeltu, missä oltu töissä. Miksi verkon tanhuvilla tavatut kiinnostavat ja sytyttävät ihmiset olisivat yhtään huonompia uusiksi ystäviksi?

Yoe kirjoitti Nettielämää -kirjan tekemisestä ja tuoreen Voimalan herättämisstä ajatuksista loistavasti, kannattaa käydä lukemassa. Lyhyt näyte: "-- -- Minäkään en väitä, etteikö ihmiselle olisi pahasta jos se ei tee mitään muuta kuin twitteröi, feisbuukkaa tai sekondlaiffaa. Ihmiselle on myös pahasta jos se ei tee mitään muuta kuin töitä, tai lukee Dostojevskiä. Edelleen olen vakuuttunut siitä, että paras mitä vanhemmat voi lapsensa aivojen kehityksen eteen tehdä on pistää pentu ulos kiipeilemään, kaivamaan mutaa ja putoilemaan puusta. -- -- " (Elämää netissä)

Yoen kanssa olemme muuten ensi viikolla menossa YleX Tänään - lähetykseen, elleivät muuta suunnitelmia, mitä ajankohtaisohjelmissa aina joskus sattuu. Linkkiä pukkaa podcastiin sitten myöhemmin, jos ja kun ollaan oltu.